Apeuden tiloja, ilonpirskahduksia...
- Ketjun aloittaja manda
- Aloituspäivämäärä
Ja alotan jälleen itse.......
Tänään jotenkin outo päivä. Tähän asti oon lähinnä ollut onneni kukkuloilla tästä raskaudesta, tänään vaan apeutta ilmassa...ei tosin varsinaisesti raskaudesta, mutta elämää(ni) pohtinut yleensä ottaen. Ja kun siellä menneisyydessä on asioita, joista toivois pääsevänsä yli/ohi/eroon....varsinki ennen kun tää pikkunen tulee maailmaan. (Ehkä hormooneilla osansa, ehkä ei...ei kaikkea voi niidenkään piikkiin laittaa...vaikka kokeneemmat varmaan tietävät kertoa, että PALJON voikin
)
Eroon menneisyydestä ei pääse, tapahtunut mitä tapahtunut ja ollut mitä ollut. Kuitenkin hartain toiveeni ois (sen lisäks että kaikki menis hyvin raskauden ja ennenkaikkea tulevan lapsen kohdalla), se että saisin rauhan sisimpääni ja pystyisin paremmin elämään tätä päivää. Tiukka ote elämästä tilauksessa siis ;) Ollut jo kauan. KAIKKI vinkit otetaan vastaan, jos jollain on hyviä kokemuksia menneisyyden "selättämisestä", olipa se hiertävä asia nyt mikä hyvänsä. Kiitos jo etukäteen
Sitten vähän kiitollisuudesta:
Olen VALTAVAN, oikeestaan äärettömän kiitollinen miehestäni. Hän on tuonut elämääni jotain sellaista, mitä en olisi osannut odottaa. Toivoin, että löydän sen oikean, mutta onneksi ehdin tajuta ennen kuin tapasin mieheni, ettei omaa onneaan voi laskea sen varaan, että toinen sen tuo 100%sti. Tarkoitan nyt sitä, että vaikka mieheni on paras asia mitä elämässäni on tapahtunut (väheksymättä hyviä ystäviä ym.), niin minun on itse oltava aktiivinen elämäni suhteen....välillä tämä onnistuu paremmin, välillä kehnommin ja oppimista aina kaikesta (itsestä ja muista, elämästä) riittää!!! Siksi vähän varovasti sanon, että nyt vasta koen osaavani olla oikealla lailla kiitollinen siitä, mitä olen häneltä saanut: TUKEA, RAKKAUTTA, HELLYYTTÄ, KUMPPANUUTTA
Paremmin arvostus/kiitollisuus kyllä pitäisi näyttää....Suuri riski on, että kohtelee sitä tärkeintäkin ihmistä kuin itsestäänselvyyttä. Tai muuten huonosti.
Mutta nyt lopetan, koska tämä juttu alkaa hajoilla, ja jotta tästä ei tulisi doc Philliä.....
Sekavin terveisin, manda
Tänään jotenkin outo päivä. Tähän asti oon lähinnä ollut onneni kukkuloilla tästä raskaudesta, tänään vaan apeutta ilmassa...ei tosin varsinaisesti raskaudesta, mutta elämää(ni) pohtinut yleensä ottaen. Ja kun siellä menneisyydessä on asioita, joista toivois pääsevänsä yli/ohi/eroon....varsinki ennen kun tää pikkunen tulee maailmaan. (Ehkä hormooneilla osansa, ehkä ei...ei kaikkea voi niidenkään piikkiin laittaa...vaikka kokeneemmat varmaan tietävät kertoa, että PALJON voikin
)Eroon menneisyydestä ei pääse, tapahtunut mitä tapahtunut ja ollut mitä ollut. Kuitenkin hartain toiveeni ois (sen lisäks että kaikki menis hyvin raskauden ja ennenkaikkea tulevan lapsen kohdalla), se että saisin rauhan sisimpääni ja pystyisin paremmin elämään tätä päivää. Tiukka ote elämästä tilauksessa siis ;) Ollut jo kauan. KAIKKI vinkit otetaan vastaan, jos jollain on hyviä kokemuksia menneisyyden "selättämisestä", olipa se hiertävä asia nyt mikä hyvänsä. Kiitos jo etukäteen
Sitten vähän kiitollisuudesta:
Olen VALTAVAN, oikeestaan äärettömän kiitollinen miehestäni. Hän on tuonut elämääni jotain sellaista, mitä en olisi osannut odottaa. Toivoin, että löydän sen oikean, mutta onneksi ehdin tajuta ennen kuin tapasin mieheni, ettei omaa onneaan voi laskea sen varaan, että toinen sen tuo 100%sti. Tarkoitan nyt sitä, että vaikka mieheni on paras asia mitä elämässäni on tapahtunut (väheksymättä hyviä ystäviä ym.), niin minun on itse oltava aktiivinen elämäni suhteen....välillä tämä onnistuu paremmin, välillä kehnommin ja oppimista aina kaikesta (itsestä ja muista, elämästä) riittää!!! Siksi vähän varovasti sanon, että nyt vasta koen osaavani olla oikealla lailla kiitollinen siitä, mitä olen häneltä saanut: TUKEA, RAKKAUTTA, HELLYYTTÄ, KUMPPANUUTTA
Paremmin arvostus/kiitollisuus kyllä pitäisi näyttää....Suuri riski on, että kohtelee sitä tärkeintäkin ihmistä kuin itsestäänselvyyttä. Tai muuten huonosti.
Mutta nyt lopetan, koska tämä juttu alkaa hajoilla, ja jotta tästä ei tulisi doc Philliä.....
Sekavin terveisin, manda
Hele81
Vauhtiin päässyt keskustelija
Luvassa apea tilitys.
Miksi, voi miksi ihmisellä ei voi olla kaikki hyvin. Kaikki on paskaa paitsi kusi.
Miksi pitää hakea töitä ja yrittää vakuuttaa että annan 120% osaamisestani kiinnostuksestani ja kapasiteetistani sen edestä että saan paskaa palkkaa ja kiittämättömiä työtehtäviä. Tottakai olen sosiaalisesti kyvykäs ja osaan toimia ryhmässä mutta kykenen myös itsenäiseen työhön. Koen että tässä työssä voin todella osoittaa osaamistani ja kyllä, rakastan haastavia työtehtäviä. Luon myös mukavaa työilmapiiriä ympärilleni. Kissan posket sanon minä. Työhaastattelut on ihmiskunnan historian suurimpia valheiden tiivistymiä.
Miksi ei vain voi voittaa lotossa ja tehä sitä mikä kiinnostaa?
Miksi, voi miksi ihmisellä ei voi olla kaikki hyvin. Kaikki on paskaa paitsi kusi.
Miksi pitää hakea töitä ja yrittää vakuuttaa että annan 120% osaamisestani kiinnostuksestani ja kapasiteetistani sen edestä että saan paskaa palkkaa ja kiittämättömiä työtehtäviä. Tottakai olen sosiaalisesti kyvykäs ja osaan toimia ryhmässä mutta kykenen myös itsenäiseen työhön. Koen että tässä työssä voin todella osoittaa osaamistani ja kyllä, rakastan haastavia työtehtäviä. Luon myös mukavaa työilmapiiriä ympärilleni. Kissan posket sanon minä. Työhaastattelut on ihmiskunnan historian suurimpia valheiden tiivistymiä.
Miksi ei vain voi voittaa lotossa ja tehä sitä mikä kiinnostaa?
LauraElina
Sanaisen arkkunsa ammentaja
AAMEN! 
Voi kunpa pääsiskin noin helpolla...
Itselläni elämä on ja on ollut jo todella pitkään yhtä taistelua. Raskauskin oli enempi vähempi vahinko, vaikka toisaalta kuitenkin salaa toivottu.
Nyt kuitenkin järkyttävän väsymyksen ja pahoinvoinnin takia sitä välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä ja että kunpa en olisi tullut raskaaksi ja siitä taas tulee kamalan huono-omatunto
.
Todella, todella toivon, että kun olo helpottaa, että mieli kääntyisi iloisemmaksi myös tulevaa pienokaista kohtaan ja osaisin nauttia odotuksesta..Kovasti pelottaa, että jos näin ei käykkään?
Itselläni elämä on ja on ollut jo todella pitkään yhtä taistelua. Raskauskin oli enempi vähempi vahinko, vaikka toisaalta kuitenkin salaa toivottu.
Nyt kuitenkin järkyttävän väsymyksen ja pahoinvoinnin takia sitä välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä ja että kunpa en olisi tullut raskaaksi ja siitä taas tulee kamalan huono-omatunto
.Todella, todella toivon, että kun olo helpottaa, että mieli kääntyisi iloisemmaksi myös tulevaa pienokaista kohtaan ja osaisin nauttia odotuksesta..Kovasti pelottaa, että jos näin ei käykkään?
Voi kunpa pääsiskin noin helpolla...
Itselläni elämä on ja on ollut jo todella pitkään yhtä taistelua. Raskauskin oli enempi vähempi vahinko, vaikka toisaalta kuitenkin salaa toivottu.
Nyt kuitenkin järkyttävän väsymyksen ja pahoinvoinnin takia sitä välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä ja että kunpa en olisi tullut raskaaksi ja siitä taas tulee kamalan huono-omatunto .
Todella, todella toivon, että kun olo helpottaa, että mieli kääntyisi iloisemmaksi myös tulevaa pienokaista kohtaan ja osaisin nauttia odotuksesta..Kovasti pelottaa, että jos näin ei käykkään?
Itselläni elämä on ja on ollut jo todella pitkään yhtä taistelua. Raskauskin oli enempi vähempi vahinko, vaikka toisaalta kuitenkin salaa toivottu.
Nyt kuitenkin järkyttävän väsymyksen ja pahoinvoinnin takia sitä välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä ja että kunpa en olisi tullut raskaaksi ja siitä taas tulee kamalan huono-omatunto
.Todella, todella toivon, että kun olo helpottaa, että mieli kääntyisi iloisemmaksi myös tulevaa pienokaista kohtaan ja osaisin nauttia odotuksesta..Kovasti pelottaa, että jos näin ei käykkään?
ninanina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Rainbow: uskoisin kyllä että sitten kun pahat olot yms menee ohi niin tulee paremmat fiilikset ja varsinki sitte kun saat pienokaisen ekaa kertaa syliin <3
Mä myös tiedän noista huonoista omistatunnoista, esikoista ku odotin olin jotenkin ihan varma että tulee tyttö.
Nimet ja kaikki oli jo mietitty, kunnes ultrassa vilahti pippeli.
Noh, olin aika masis asiasta ja samalla podin huonoa omaatuntoa kun olin "pettynyt", että pitäisi vaan olla tyytyväinen että lapsi on terve..
Tällä hetkellä en tietenkään vaihtaisi ihanaa poikaani mihinkään!!
Luulisin että näilla hormooneillakin on osansa asiassa ;)
Mä myös tiedän noista huonoista omistatunnoista, esikoista ku odotin olin jotenkin ihan varma että tulee tyttö.
Nimet ja kaikki oli jo mietitty, kunnes ultrassa vilahti pippeli.
Noh, olin aika masis asiasta ja samalla podin huonoa omaatuntoa kun olin "pettynyt", että pitäisi vaan olla tyytyväinen että lapsi on terve..
Tällä hetkellä en tietenkään vaihtaisi ihanaa poikaani mihinkään!!
Luulisin että näilla hormooneillakin on osansa asiassa ;)