Ammatti

Ginger

Kunnioitettu kommentaattori
Huhtimammat 2016
Toukoäidit 2020
Missä ammatissa työskentelet? Miten tulit valinneeksi juuri sen alan? Oletko kenties vaihtanut alaa, millä alalla olet ennen työskennellyt? Mikä merkitys ammatilla ja työllä on elämässäsi?
 
Tällä hetkellä olen äitiysvapaalla foorumivastaavan työstä. Aikoinaan valmistuin cateringalalta palveluvastaavaksi ja tein pätkätöitä henkilöstöravintoloissa ja kahvilassa. Kahvilassa viihdyin, keittiössä ja linjastolla en. Kahvilatyö oli kuitenkin vain lyhytaikainen. Työvoimatoimiston kautta päädyin kaupanalan kurssille ja siitä ruokakaupoille tarvittaessa työhön kutsuttavana. Tänne foorumivastaavaksi päädyin kun edellinen lopetti ja kysyin sen hetken esimieheltä josko pääsisin tilalle. Edellinen sitten perehdytti hommaan ja sain paikan.

Pidän perhettä työtä ja ammattia tärkeämpinä, mutta en halua olla työssä, jossa en viihdy. En siis usko enää päätyväni keittiöön.
 
Perhe on tärkein.

Olen kaupanalalla, jäin ensimmäiseen työpaikkaani töihin ja vuosia on kertynyt jo kymmenen. Äitini ja veljeni olivat olleet töissä kaupassa, joten sinne sitten itsekin päädyin. Suoritin työn ohessa merkonomin tutkinnon, suunnitelmissa on yhä edetä uralla ja kouluttautua lisää.

Vakituisesta työstäni kaupassa olen hoitovapaalla ja sijaistan Vargynjaa täällä foorumilla adminina, sitä ennen olin moderaattorina.:)
 
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Ajatukseni lukion jälkeen oli opiskella oikeustiedettä ja erikoistua lapsiin liittyvään lainsäädäntöön, mutta haun kuitenkin ensin näihin opintoihin ja oikeustieteellisen pääsykoekirjat jäivät lukematta enkä myöhemmin enää ole kokenut sitä omakseni.

Työ on minulle tärkeä, mutta perhe vie tietysti voiton. Teen lyhennettyä työaikaa, jotta jaksan paremmin olla läsnä myös omalle lapselleni.

Olen harkinnut alanvaihtoa, kun koin burnoutin, mutta en keksinyt mitään muuta työtä, mitä mieluummin tekisin. Kun toivuin, opettelin vähemmän uuvuttavan tavan tehdä työtä ja pystyin jatkamaan jopa samassa työpaikassa.
 
Työskentelen myyjänä pienessä tavaratalossa. Mulla on vastuullani oma osastokokonaisuus. Tykkään työstäni sen monipuolisuuden vuoksi, vaikka kaupanala muuten on mitä on. Koulutukseltani olen eläintenkouluttaja, joten ihan hirveästi ei avoimia ovia työmarkkinoilla ole. Oman alan töitä olen tehnyt jonkin verran, mutta palkollisena niitä hommia ei ihan hirveästi ole, enkä ole ollut kyllin rohkea yrittäjäksi. Totesin myös jossain kohtaa, että ehkä kivempi kuitenkin pitää koirat vain harrastuksena, jaksaa paremmin panostaa niihin omiin, kun on elämässä muutakin. :)

Mulle työssä tärkeintä on, että siitä saa liksan, millä pärjää ja mieluummin niin, että jää vähän johonkin kivaan turhaankin rahaa pakollisten jälkeen. Mikään napin painelu tehtaan liukuhihnalla (kokeiltu on) ei oo mun juttu, vaan tarviin vaihtelua ja haluan käyttää päätänikin sekä tuntea itseni tärkeäksi osaksi työporukkaa.
 
En tiennyt, mitä olisin lukion jälkeen halunnut tehdä, joten lähdin opiskelemaan hevostaloutta. Suoritin sillä puolella vielä perustutkinnon lisäksi ammatillisen tutkinnon. Työpaikat ovat vain melko vähissä hevospuolella tai sitten niistä maksetaan huonoa palkkaa tai tarjolla on vain osa-aikaista työtä. Olen kuitenkin työskennellyt muutamilla talleilla. Päädyin lopulta eläintarhalla töihin ja siellä vietin useamman vuoden. Paikkakunnan vaihdon takia piti etsiä uutta työtä ja nykyään työskentelen maatalousalalla alkutuotannossa.

Työ on fyysisesti hyvin raskasta ja välillä henkisestikin kuormittavaa, mutta en silti osaa oikein kuvitella, että tekisin muuta. Opintojen välissä tein kyllä opettajansijaisuuksia ja pari vuotta työskentelin varhaiskasvatuksen puolella, mutta mitään vakituista ei toki siltä alalta olisi saanut, kun ei ole koulutusta.

Työ on tärkeää, mutta ennemmin kuitenkin sellainen työ, jossa viihtyy kuin isot palkat. Töitä on kuitenkin tehtävä, kun ei muualta tule rahoitusta elämiseen.
 
Yläasteella en oikein tiennyt mitä olisin alkanut opiskelemaan, ajattelin ensin ravintola-alaa. Viimeisenä mahdollisena hakupäivänä sitten yhtäkkiä päätinkin että suoritan pintakäsittely-alan perustutkinnon. Opiskelu ajan tein iltaisin ensin puhelinmyyntiä ja siitä vaihdoin toimisto siivoukseen.
Koulun ollessa loppu suoralla sain heti töitä sieltä missä olin ollut joskus aiemmin työharjoittelussa ja kesätöissäkin. Olin myös hakenut opiskelemaan materiaali -ja pintakäsittelytekniikan insinööriksi, joten jätin työt kun sain heti opiskelupaikan. Muutaman opiskelu kuukauden jälkeen totesin ettei tämä ole minua varten ja palasin samaan työpaikkaan takaisin. Siellä sitten jossain vaiheessa aloin iltaisin suorittamaan ammatillista lisäkoulutusta ja ehdin saada paperit ennen esikoisen syntymää. Samassa työpaikassa jumitan 10v myöhemmin edelleen, välillä ollut äitiyslomilla ja näillä näkymin taas sinne sitten lomien loputtua palailen.

Vieläkään en ole keksinyt mitä haluaisin opiskella. Tykkään kyllä mun työstä maalarina ja palkka ok, mutta ei tule kroppa tätä kestämään eläkeikään ja olisi kiva joskus tehdä jotain muutakin. En haluaisi kouluttautua pienempi palkkaiseen työhön kun tarkoitus olisi kuitenkin työllä pystyä perhe elättämään, mutta en usko että motivaatio riittää mihinkään kovin haastavaan koulutukseen.
 
Yläasteella valkkasin ihan summassa vain jotain hakuvaihtoehtoja. Valmistuin teolliseksi pintakäsittelijäksi ja lisäksi hankin auto- ja erikoismaalarin tutkinnot.
En ole alani töitä tehnyt vuosiin kun ei täällä ole mitään tarjolla.
 
Lukiossa jo tiesin, että haluan työskennellä kaukana ihmisläheisestä hoivatyöstä. Nyt olen diplomi-insinööri, ja teen erityisasiantuntijan töitä suunnittelutalossa. Homma nappasi samantien, nyt muutama työvuosi uraa takana.

Perhe on ykkönen arvojärjestyksessä, työ tulee hyvänä kakkosena perässä. Pidän valtavasti työstäni, mutta perheestäni vielä enemmän.
 
Olen ammatiltani laitoshuoltaja ja ollut työharjoittelussa ja töissä vasta pari vuotta keikka- sekä lomitusluontoisesti. Nyt olen hoitovapaalla ja aivan kohta äitiysvapaalla.

Siivoaminen ja puhtaanapito on aina kiinnostanut minua, sekä puhtausalan kehittyminen ja ympäristöarvojen huomioiminen. fyysinen, sekä yksinkertainen työ on myös ollut toiveeni.

Vanhainkoti on ollut minun ainoa työ-ja harjoittelupaikkani ja ihana ympäristö työskennellä. Usein siivoamisen ohella tällä alalla työnkuvaan kuuluu myös hoitotöitä, ruokahuoltoa ja asiakaspalvelua, mikä lisää työhön sisältöä ja merkitystä valtavasti.

Tämä on unelmieni ammatti, enkä vaihtaisi mihinkään. :)
 
Lähdin lukion jälkeen pitämään välivuoden ja tuolloin minua kiinnosti taide kaikissa muodoissaan. Opiskelin silloin siis huvikseni koristemaalausta ja siitä innostuneena lähdin korkeakouluun lukemaan konservaattoriksi (museoala+kemia). Tein alan hommia koko opintojen ajan ja sain työpaikan jo ennen valmistumistani. En kuitenkaan viihtynyt alalla pitkään. Koin työn liian kuormittavaksi ja jouduin matkustelemaan paljon projektien perässä. Päätin siis vaihtaa alaa.

Pääsin heti ensiyrittämällä lukemaan sosionomiksi ja sain tuolloinkin alan töitä jo ennen kuin valmistuin. Erikoistuin opintojeni aikana kehitysvammaisten kanssa työskentelyyn ja varhaiskasvatukseen. En tosin halunnut työskennellä päiväkodissa koska koin etten pysty olemaan tarpeeksi läsnä hoitolapsille niin "hektisessä" arjessa (kokeilin sitäkin työtä moneen kertaan monessa eri paikassa). Tällä hetkellä toimin kehitysvammaisten sosiaaliohjaajana ja painopisteenä työssäni on kehittävä työtoiminta - käsityöt ja harrastukset. Rakastan työtäni kun saan yhdistää rakkauteni käsien kanssa tekemiseen ja ihmisten kanssa työskentelyyn. :)
 
Takaisin
Top