Juu, kuulostaa tutulta [:D][:@][:'(] Parempaan oloon päin tosin mennään päivä päivältä[:)]
Täällä alkoi pahoinvointi samana päivänä, kun kuudes viikko alkoi. Sitä jatkui säännöllisesti viikolle 13 asti. Pöntön halailua päivittäin 3-6 kertaan. Nyt oli viime viikolla ekan kerran 4 päivää putkeen, että oli ekaa kertaa tammikuun 11. päivän jälkeen hyvä olla ja khyllä se ruoka maistui ihanalle[8D]. Sitten taas voin pari päivää huonommin ja nyt taas paremmin. Ehkä ne pahoinvoinnit kohta helpottais Oppikirjan mukaisesti meni täällä nuo pahoinvoinnit. Alkuun en vain osannut syödä riittävän pieniä annoksi riittävän usein. Välillä tosin ei mikään auttanut, eikä mikään pysynyt sisällä. Ruokapuolen kanssa noudatin koko pahoinvointiajan sellaista, että kauppassa mietin, mitä nyt tekee mieli. Toisina päivinä teki mieli yhtä ja toisina päivänä sama ruoka ällötti.
Käsittämätön väsymys helpotti jo aikaisemmin, joskus rv10 aikoihin. Samaten alavatsakivut. Alkuun ei pystynyt oikeastaan edes koskemaan vatsaan, kun niin järkyttävä turvotus/kipu, nyt vatsaa silittelee ihan innoissaan. Ja puolikylkimakuulla pystyy taas nukkumaan, kun alkuun ei pystynyt olemaan oikeastaan kuin selällään.
Närästyspalloon on auttanut Gaviscone, rennietäkin taisi olla luvallista ottaa, mutta en ole sitä kuitenkaan ottanut. Tällä hetkellä ei niin närästä, mutta ummetus on sitäkin uskomattomampaa[X(]. Ei ole siihen auttaneet luumut eikä kuivatut aprikoosit tai muut kikkailut.
Itkettää edelleen kaikki pienetkin surulliset ja iloiset asiat omassa elämässä/ telkkarissa [:D] Välillä ärsyttää kaikki ja välillä ei. Nännejä kutittaa aivan käsittämättömän paljon[&:]
En ehkä sinuna huolestuisi. Hautautuisin sinne peiton alle, jos siltä tuntuu ja kuuntelisin sitä omaa kehoa tarkemmin, että tekee sitä mikä hyvältä tuntuu ja mikä tuntuu pahalta, niin jättää tekemättä. Kaikilla taitaa olla melkoisen yksilöllisiä oireet ja niiden kesto, että mitään virallista ohjetta tai kestoa ei oireista voine antaa.
Mutta kuitenkin, vaikka on ollut pahoinvointia/väsymystä/kipuja, niinkin paljon, että on itkettänyt ja ollut yleisesti huono-olo, jonka seurauksena maannut sohvalla, pystymättä tekemään yhtään mitään ja manannut miehelle, että mitä sitä on mennyt tekemään, niin silti jotenkin ne kamalat oireet ei ole haitannut. Se asia, että ihana pikkuinen kasvaa sisällä ja oireet kertoo, että siellä todella jotakin tapahtuu on auttaneet jaksamaan. Sitten, kun tulee niitä oireettomia päiviä, niin silloin sitten miettii, että onko siellä nyt varmasti kaikki kunnossa...
