Alkuraskauden pelot/jännittelyä!

laurushka

laurushka

Näppärä viestien naputtelija
Elikkäs: itse olen tosi malttamaton ihan kaikessa ja nyt yhden keskeytyneen keskenmenon jälkeen pelottaa ja jännittää sitten tietenkin kaikki.. Millaisia pelkoja teillä on näin ihan alussa tai miten ne ilmenevät?

Olisi tosi kiva jos näin marraskuisten kesken pääsisi jännittelemään miten tulee menemään!
 
Tätä aihetta olen jotenkin itsekin kaivannut joten kiitos Laurushka aloituksesta.

Itsellä takana kaksi keskeytynyttä keskenmenoa, joten pelko on koko aika läsnä, enempi kuin ilo itseasiassa. Viime kerta turrutti jo niin pahasti, että nyt on menossa varhaisultraan asenteella että mitäs tällä kertaa. Kävin verikokeessa ja hcg oli 30000 5+5 päivällä. Menin sit lukemaan mitä nuin korkea lukema voi tarkoittaa ja nyt on pelko että onko tämä sitten kohdunulkoinen tällä kertaa. Sitä seuraa joka vatsanippailua, aivastaa niin vihlasee vastsasta.
Toivon todella että kaikki paljastuu ens keskiviikkona olevan kunnossa ja voin edes hetken rauhoittua ja iloita asiasta.
Odottamista ja pelkoa tämä alku tuntuu olevan... 
 
mulla takana tosiaan "vasta" yksi (jokainen on mun mielestä liikaa!) ja yritän olla pelkäämättä, tiedänpähän viime kerrasta miltä tuntuu, mitä tapahtuu ja miten jatketaan..

Niian miten pääsit mittauttamaan hcg;n? mun neuvolasta ei suoraan annettu edes aikaa sinne ja kun puhuin että pelottaa edellisen takia niin sano vaan että ei tollasia jakseta tutkia kun on vaan yks keskenmeno. Olis meinaan hauska itsekkin saada lisätietoa vaikka pari testiä on tullutkin tehtyä..
Ja toivon että kaikki menee sinulla hyvin! :)
 
Menin työterveyteen :D olivat ystävällisiä siellä kun tuon toisen kkm takia siellä kävin myös. Muahan ei otettu Jorviin vaikka ilman lähetettä ja kun oireita ei ollut. Ohjattiin tk päivystävälle lekurille joka teki sisätutkimuksen ja konsultoi Jorvia. Yhteistuumin todettiin että km mennyt jo ohi (kun oli pientä tiputteluu olltu kuukauden ja lähes kk sitten todettu ett kkm mutta odotettaan että tulee itse ulos)
No minä lähdin lekurista siinä tiedossa että Jorviin ei oteta, lekuri todennut että kaikki ok.
Oma yksityinen lekurini soitti sitten ja kysyi miten voin, kerroin tilanteen ja menin sitten uuteen ultraan. kkm ei ollut mennyt kesken vaan jotain oli yhä sisällä.... Sain sitten teroluttei joilla km saatiin sitten alkuun lopulta. Työterveyslääkärini kirjoitti minulle varuiksi lähetteen Jorviin jos menee tilanne pahaksi. Samalla sain sitten rautatabletteihin reseptin kun verikokeesta todettiin että hemoglobiini oli laskentu jo aika alas.
et sellasta... neuvolasta ohajttiin vain terveyskeskukeen silloin. Mistään ei sitten saanut apua kuin tuolta yksityiseltä ja maksamalla...
 
Näistä peloista, hyvä keskustelun aihe. Ensimmäisessä raskaudessa ei osannut pelätä ja toisessa ja nyt kolmannessa pelkää kaikkea. Tiedon määrä on lisääntynyt ja vaikka raskaus menisi loppuun niin silti voi synnytyksessä tapahtua jotain yllättävää. Sitten kun alkaa miettiä, eihän sitä kukaan tiedä huomisesta. Mitä vain voi tapahtua milloin vain! Tuo jotenkin lohduttaa ja osaa ajatella, että asiat menee niinkuin pitääkin. Aina ei tosin sillä tavalla mikä miellyttää itseä. Nyt vain nauttimaan raskaudesta ilman pelkoa! :) pelkää sitten kun sille aihetta. Itse ajattelen juurikin noin.
 
Hannele, toi on ihan totta, ei aina voi mennä juuri kuten haluaisi mutta helpottaa ajatella että asiat menee niinkuin niiden on suunniteltu/pitää mennä..

Musta on tosi hassua etten suostu tietyllä tavalla vielä olemaan raskaana.. Tottakai kiskon vitamiinit ja foolihapot ja syön ja juon oikein mutta asenne on: "eihän mikään oo muuttunut, ei tuolla ketää viel oo" ja vasta sitten kun on ns turvalliset viikot niin annan itseni nauttia edes vähän..

Niin ja menin vielä tekemään ensimmäisen haamun jälkeen clearbluen testin joka oli tosi selkee plussa ja tänään, kolme päivää myöhemmin tokasta testistä, samanlainen liuskatesti kuin johon sain haamun, antoi vaan haamun.. idioottina aiheutan itselleni vain hallaa, no ostinpa sitten digitestin ja teen sen huomenaamuna enkä testaa enää ikinä itse turhaan sen jälkeen! :(
 
Otan osaa kesken menon kokeneille todella surullinen juttu :( ei toivoisi kenellekkään moista!! Mä yritän ajatella et kaikki menee just niin kuin on tarkoitettu! Turha on etukäteen pelätä stressata! Ajatelkaa jos koko raskauden pelkäis vaan jotain tapahtuvan ja kaikki menisin hyvin niin ei ole päässyt kunnolla nauttimaan koko raskaudesta! Meillä 3 odotan nyt hyvin alussa, tein testin tois pv.. Kaikki menee just niin kuin on tarkoitus. Yritän ajatella että jos tämä menisi kesken niin se on kehon oma tapa keskeyyttää raskaus (tehdä "abortti") että siinä sikiössä ei ole kaikki ollut hyvin ja keho on tunnistanut sen että ei ole mahdollisuuksia tulla tervettä lasta.. Tää on vaan mun ajatuksen juoksua.. Onnea kaikille + saaneille ja Ihanaa odotusta kaikille ja nautitaan niin paljon kuin pystytään <3 >
 
Onpa ihana lukea muittenki pelkoja ja huolia. 
Esikoista oottaessa ei ollu tietoinen siitä kaikesta mitä on. Joten tieto lisää tuskaa ja nyt pelottaa että onko tuolla mitään, vaikka alamahalla tunnen pullean kohdun ja kaikkea muuta oiretta on. Mutta mutta. Ensi viikolla keskiviikkona on neuvola ja toivon että sais np-ultran vähän aikasemmin mitä esikoisesta. Silloin tais olla 12+3 tai jotain. 
Ja seki pahentaa mieli alaa ku aika monta kertaa on tullut verta vessareissun yhteydessä paperiin pyyhittäessä. Ei päivittäin mutta muutaman kerran viikossa. Pitää kysyä tädiltä ensi viikolla siitä. 
 
Bofink, tää taitaa olla sitä kuuluisaa vertaistukea eikö? :) eihän veri oo voinu johtua jostain kuivista limakalvoista tms?

Mua ei henkilökohtaisesti lohduta yhtään vuodottomuus kun kkm ei alkanut itsestään poistua missään vaiheessa, ei kai se auta kuin luottaa että jotain tapahtuu! :D Just marraskuisissa oli pari ihmistä kommentoinut että tuulimunan mahdollisuus pelottaa mutta kai se vaan on niin että ennen kuin on nähnyt sen pikku sydämen niin ei osaa välttämättä uskoa?
 
Itselläni takana yks kesenmeno tässä välissä ( 03/2012). Vaikka kuin koittaa ajatella positiivisesti, niin kyllä sitä silti miettii jos kaikki ei menekkään hyvin loppuun asti. Tosin mulla oli siinä keskenmenneessä raskaudessa koko ajan vaihtelevasti ruskeaa vuoto, joka sitten muuttui verisesksi vuodoksi.
Nyt ei onneksi mitään vuotoja ole ollut :)
 
laurushka nimenomaan vertaistukea. :)

Joo mustakin tuntuu että voi olla kuivat limakalvot. Ku nenässä ainakin on, semmonen tukkonen olo koko ajan ja nenään kertyy ärsyttäviä kökkösiä kuivaa limaa ja verta. Seesaminsiemen öljyä oon välillä laittanut nenään niin auttaa.
Ja se että kun kohtu kasvaa nyt toisessa enemmän tai venyy helpommin niin siitäkin voi varmaan tulla pientä tihkua. 
Mutta toivotaan parasta ja valoisin mielin yritetään olla. :)
 
Täällä ilmoittautuu yksi odottaja turusta! :)

Mulla pelkona oli ensin kohdunkaulan ulkopuolinen raskaus/tuulimunaraskaus- Lauantaina Tyksissä sitten ultrattiin ja kaikki hyvin! :) Nyt pelkona on kohtukuolema. Miten pelosta pääsee eroon? On siis ensimmäinen raskaus ja rv 7+4 eli aivan alussa vielä. :)
 
Täällä myöskin eletään pelossa..
Ensimmäistä odottelen ja kokoajan pelottaa että menee kesken tai vauvan kehityksessä jokin menee pieleen. :( Vaikka sinänsä mitään syytä pelkoon ei ole, mitään vuotoja tai kipuja ei ole ollut, mutta eihän niitä välttämättä aina olekaan jos kesken menee. Olen jo alkanut kovasti miettimään josko varaisin yksityiselle ajan varhaisultraan. Ensimmäinen ultra kun on varattu vasta viikolle 12+5.

Tämä nyt ei varsinaisesti tähän ketjuun liity, mutta olisko kellään tietoa kuunteleeko lääkäri sydänäänet ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä? :) Neuvolatäti kertoi että jatkossa joka käynnillä kuunnellaan sydänäänet, mutta neuvolatätille seuraava aika on vasta viikolla 15+ mutta tuo lääkärikäynti olis jo ens viikolla..
 
Mulla on sellainen mielikuva, että ne sydänäänet kuunneltiin suunnilleen joka välissä, mutta en kyllä varmaksi voi sanoa, että missä vaiheessa se aloitettiin.

ITselläni pelot ovat helpottaneet, kun oireet ovat täysin erilaiset kuin edellisessä tuulimunaraskaudessa. Silloin mulla oli pakonomainen tarve mennä sinne varhaisultraan, enkä edes kirjoittanut nettipalstoille kuin yhden tai kaksi viestiä, kun epäilin koko raskautta. Nyt olo on jotenkin varmempi. Olen silti menossa varhaisultraan tälläkin kertaa, vaikkei mitään "pakottavaa" syytä ole. Viimeksi menin ultraan ensisijaisesti siksi, että menkat eivät olleet edelliset raskauden+imetyksen+minipillerien jälkeen vielä alkaneet, enkä tiennyt raskauden kestoa.
 
En tiedä miksi, mutten osaa juurikaan pelätä. Ennen raskautumista kyllä pelättiin miehen kanssa molemmat,käytiin läpi kaikki tuulimunat ja keskenmenot ja kehitysvammat ja muut... nyt kun kaks viivaa oli testissä, niin ei juurikaan enää pelota. Tällä  hetkellä tuntuu, ettei edes synnytys pelota! Ja tää on omituista... näin esikoistaan odottavalle. Ehkä tässä on sitten sitä helpotusta siitä, että pystyi ylipäätään näin helposti raskautumaan, kun aiemmin jo pohti, että kun ikääkin alkaa olla, että entäs jos onkin ongelmia.

Varmaan sitä pelkoa tulee sitten lähempänä ultraa viimeistään, me ei kumminkaan varhaisultraa nähty meidän kohdalla tarpeelliseksi ja eka neuvola on vasta viikolla 8 (22.4.). Mutta siis, pelottaahaan tää vähän kokonaisuudessaan, meistä on kumminkin pikkuhiljaa tulossa perhe ja koko elämä muuttuu!
 
Se on totta, että koko elämä muuttuu. Ei missään nimessä huonompaan ja eihän isoja asioita tapahdu ilman muutosta. Miksi ei saisi muuttua. :) Me odotetaan kolmatta lasta ja niin ihania muutoksia on tytöt olleet, että näitä toivotaan lisää. :) tuntemattoman pelkääminen normaalia ja tervettä, valmistaa tulevaan.
 
Onko teillä muilla pelkoa että onko lapsi terve tai ei vaan ole kehittysvammainen jne? Kannatatteko varhaisultraa? Millä viikolla saa tietää kunnolla että onko lapsi terve ja et kaikki on kunnossa? Hirveesti koko ajan mietin kaikkea ja odotan siis ensimmäistä lasta ja miehenkaa ollaan puhuttu paljon noista asioista. Jos joku tietäiväinen tietää olisin kiitollinenvastauksista. :)

Hyvää pääsiäistä kaikille. :)
 
mua ittiä ainaki pelottaa että onko ihan terve, kun pikkusiskolla on downsyndroma ja toisellakin sukulaisella on, mutta hieman kauempaa sukua kuitenkin.
 
Bofink, miten siellä menee? ;)

Elle88 pääseeköhän siitä mitenkään? mä menin lukemaan jotain kohtukuolemista niin tuntuu että siitä pelosta pääsee vain sitten kun nyytti on sylissä :) pitäisi varmaan vaan jättää tuollaiset ajatukset kokonaan syrjään :)

Tiupu, tää ei varmaan lohduta yhtään mutta mulla ei ollut mitään kipuja tai vuotoja tai MITÄÄN, ihan vähän vain laimeni oireet kun oli tullut kkm.. Siksi en luota edes pahoinvointiin vaan elän vain mahdollisista ultrista ja sydänäänistä seuraaviin kunhan niihin asti pääsee :D

hakael, mua pelotti kanssa viimeksi hullun paljon kaikki elämänmuutokset, muutokset suhteessa ja kun oli paljon suuremmat tunnemyrskytkin silloin niin itkin niitä varmaan kolme viikkoa :D kyllä niihinkin tottuu ja varsinkin nyt tuntuu että niitä en jaksa murehtia yhtään, koettu se nyt voin huolehtia kaikesta muusta :D

-jonsku- eikös ennen ensimmäistä ultraa otettavissa (vapaaehtoisissa) seulonnoissa aika hyvin tutkita ja rajata mahdollisuuksia mihinkään sairauksiin tai häiriöihin? Itsellä ainakin ensimmäisen raskauden aikana oli tarkoitus osallistua ja nyt taas toivotaan että päästään sinne asti :)

täällä on kotiuduttu reissusta euroopasta, ei jääty edes kiinni raskaudesta vaikka kaikki muut joivat joka ilta oluita ja viinejä! mahtavaa :D En ehtinyt edes jännitellä turhia kun oli koko ajan liikkeessä :D Tietty sitä odottaa että aika kuluu nopeasti eteenpäin jotta ei välttämättä tarvitsisi pelätä NIIN kauheasti...
 

Heippa,

Tässä aamuyön tunteina pelko riivaa... Mulla siis alkoi ruskea limainen vuoto pe-la välisenä yönä, ei mitenkään hirveitä määriä mutta kuitenkin pyyhkiessä ihan reilusti tulee. Nyt vuoto on verisempää, ei kuitenkaan runsasta. Se mikä nyt eniten pelottaa, on se että mun oireet alkoi häviämään neljä päivää sitten (eli päivää ennen vuodon alkua), nyt ei ole enää mitään. Viimeyön olin 10h syömättä, eikä tuntunut missään. Aiemmin piti syödä kahden tunnin välein etovaan oloon. Nyt ei siis enää edo, eivätkä rinnatkaan ole enää kovin arat. Kipuja mulla ei ole kyllä minkäänlaisia. Mieleen hiipii pakostakin keskeytynyt keskenmeno...
Se tunne, että on raskaana on täysin poissa. :(

Keskiviikkona on neuvola, sielläpä se sitten selviää lopullisesti. Täällä on aika monta keskenmenon kokenutta, olisi kiva jos joku teistä jaksaisi vastata jotakin...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top