Alkio liian pieni: keskenmeno tulossa?

Vanha ketju, mutta kirjoittelen silti jos joku kokemuksia kaipailee.
Minulla viimeisimässä raskaudessa ar-ultrassa näkyi syke, mutta alkio oli pari viikkoa liian pieni. Ja kesken meni. Joskushan voi näissä tapauksissa hyvinkin käydä, mutta valitettavasti myös huonosti.
 
Voisin minäkin tähän vanhaan ketjuun lisätä oman kokemukseni.
Alkionsiirto 23.9.2016, plussatesti 6.10.2016, ensimmäinen ultra 24.10.2016 (viikot 6+6), koko vastasi suurin piirtein 6+1. Syke kuitenkin löytyi. Seuraava seurantaultra oli 9.11.2016 (viikot 9+1), ei enää sykettä, ja koko vastasi 6+4, joten oli lakannut kasvamasta jo melko pian ensimmäisen ultran jälkeen. Ulostautui sitten 13.11. kokonaan.
Surullista, mutta niin sitä vaan on menty eteen päin, kun päätin, etten jää murehtimaan asiaa, jolle en itse mitään voi.
Toivon jaksamista kaikille keskenmenon läpikäyneille!
 
Olen pahoillani Kaari menetyksestäsi.

Minulla todettiin keskenmeno elokuussa. Heinäkuussa ar ultra jossa vastasi noin 5 päivää pienempää. Piti olla 7+1, vastasi 6+4, syke löytyi. Viikolla 11+5 todettiin ultrassa menneen kesken vastaten viikkoja noin 7+4.
 
Meillä tänään oli ultra. Viikkoja oli 9+2, mut sikiö vastas 6+3 ja sykettä ei löytyny. Huomenna yliopistolliseen tarkastukseen ja lääkkeenottoon..
 
Lapatius, voimia sinulle! Minä sain keskenmenon alkuviikosta. Viikkoja 7+6. Vuoto ihan järkyttävä, ja ensi viikolla pitäisi mennä kontrolliin, että kohtu on tyhjentynyt kunnolla. Pöydällä odottaa aika nt-ultraan, ja huomenna pitäisi jaksaa se aika perua. Ei tämän näin pitänyt mennä...
 
Pahoitteluni Iines <3 Mulla juurikin alkuviikosta keskenmeno ja ultrassa todettiin kkm. Sikiö vastasi viikkoja 6-7 ja sykettä ei löytynyt. Olin siis tuolloin vkolla 12+1 :( Kemiallinen tyhjennys tehtiin ja nyt odotellaan, että pääsisi reilun kahden vkon päästä verikokeelle tarkistamaan raskaushormoonitaso.
 
Nannu79, voimia myös sinulle! ❤ Mulla ois perjantaina kontrolliultra. Vuoto alkaa nyt loppua, onneksi. Jospa tästä uskaltaisi lähteä raskautta uudestaan yrittämään. Hurjaa, kun aiemmin on pelännyt keskenmenoa, niin nyt pelkää jo yrittämistä keskenmenon pelon vuoksi.
 
Mulla varhainen keskenmeno alkuviikoilla. päiviä oli vasta 5+4. Ei tarvinnut kaavintaan tms mennä, arvelin ettei kaikki ollut ok, koska raskaustestissä digi testi näytti liian vähän viikkoja. Ei kauan ehtinyt iloita asiasta mutta silti olin erittäin surullinen.
Ajattelen myös sitä sillä tavalla että tämä oli epäonnistunut kiinnitysyritys, mutta olihan se kiva se tunne, niin kauan kuin se oli! Pelkään myös että km tulee uudestaan, mutta nyt ainakin tiedän miltä sponttaaninen km tuntuu (supistukset/kivut ovat kovat) ja en hätkähdä pienistä turhuvuodoista jne. heti.
tsemppiä pidemmälle menneille keskenmenoille :Heartpink yk 4 menossa meillä.
 
Luulen, että kokemukset voivat poiketa suurestikin. Itselläni alkoi vaaleanruskea kivuton tuhruttelu 5+6, ja seuraavalla viikolla vuoto oli jo kirkkaanpunaista ja mustaa, niin hakeuduin ja pääsin polille tarkistukseen aiemman kohdunulkoisen varjolla. Alkio vastasi 5+6, sykettä ei näkynyt, eivät tuominneet keskenmenoksi, mutta ilme oli sellainen, että selväksi kävi, mitä vaistosinkinkin. Viikon päästä siitä alkio oli jo hajoamassa kontrolliultrassa, joten kyllähän se totta oli. Voi kivuttomasti hiipua elämä. Sain tyhjennyslääkkeitä ja materiaali tuli aikanaan ulos. Sitä en tiedä, miten kauan ilman lääkkeitä toukka olisi sisällä pysynyt, vuotoa oli yhteensä kaksi viikkoa.
 
Tämä keskenmeno tuli kyllä niin odottamatta, kun raskausoireet oli kuitenkin päällä kokoajan. Toki sitten kävi heti itselle selväksi kun vuoto alkoi, että kyllä tämä oli sitten tässä. Täällä kanssa odotan, että jälkivuoto loppuisi, niin voisi ajatella uutta raskautumista. Samoin ajattelen kyllä nyt kun Iineskin, että pelkää jo etukäteen raskautumista km:n pelossa, ja ainahan se stressaaminen on raskautta ajatellen huono juttu. Mutta eteenpäin mennään surusta huolimatta ja kaikille voimia ja onnea raskautumisiin ja toivotaan että saadaan saatettua nyytit vielä loppuun asti <3
 
Toivotaan, että kaikilla vielä onnistaa! Omalla kohdalla kolmas alkanut raskaus johti tytön syntymään. Tunne oli erilainen alusta asti kyseisessä raskaudessa, olin onnellinen ja tyyni - jostain sisältä se kumpusi, vaikka oli niin paljon vastoinkäymisiä takana. Eli sitä ei kannata pelätä, että automaattsesti ja kaikille raskaus olisi yhtä pelkoa tällä taustalla.
 
Takaisin
Top