Alatiesynnytys vai sektio, jos lapsi perätilassa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Jos vauva olisi perätilassa valitsisitko alatiesynnytyksen vai sektion? Tai jos olet tässä tilanteessa ollut, kumman valitsit? Heidi kertoo täällä oman tarinansa tämän valinnan kohdalla.

Oma tarinani ei mennyt ihan niin hyvin kuin Heidin. Sain tietää vauvan olevan perätilassa, kun menin synnyttämään. Halusin yrittää synnyttää alateitse. Vauvan sydänäänet menivät sitten ponnistusvaiheessa niin huonoiksi että päädyttiin kiireelliseen sektioon. :sad001 Jos joudun uudestaan saman valinnan eteen lähden kyllä taas yrittämään alateitse.
 
Minulla kävi niin, että pojan perätila huomattiin vasta synnytyssalissa, kun synnytys oli jo hyvässä vauhdissa ja olin jo 8cm auki. Tuli siinä kohtaa hieman hälinää ja väkeä sinne saliin! :) Ultratutkimuksen jälkeen lääkäri oli sitä mieltä, että poika voi tulla maailmaan alateitse, ja olin samaa mieltä, että jatketaan synnytystä, eikä lähdetä enää siinä vaiheessa sektioon. Pojalla ei ollut missään vaiheessa mielestäni mitään hätää synnytyksen aikana, joten kaikki meni meillä hyvin. Varmasti siellä oltiin hälytysvalmiudessa mahdollisen sektionkin varalta, vaikka ennakkoasetelma oli hyvä alatiesynnytyksen jatkamiselle. Poika siis syntyi viikolla 37+0, enkä näin ollen enää ollut ehtinyt mahdolliselle neuvolakäynnille, joka varmaan olisi ollut vielä ennen laskettua aikaa, joten minulla ei ollut mitään tietoa, miten päin poika siellä kohdussa majaili. Minä myös lähtisin toisenkin kerran yrittämään alateitse perätilasta huolimatta, jos raskaus nyt ylipäätään olisi mahdollinen enää.
 
Mä sain kans tietää esikoisen perätilasta vasta synnytyssalissa ja perätilassa hän myös syntyi. Kaikki meni hyvin ja mulle jäi tosi hyvä fiilis synnytyksestä.

Toinen raskauteni oli kaksosraskaus. Jouduin sairaalaan raskausmyrkytyksen takia rv 36. Silloin ultratessa molemmat vauvat olivat peppu alaspäin. Epävarmaa vaan oli, että onko ekana tulossa peppu vai jalat, joten lääkärit päätyivät tekemään sektion. Jos A-vauva olisi ollut täydellisessä perätilassa niin olisin yrittänyt alatiesynnytystä. Sektioon päätyminen harmittaa edelleen, vaikka synnytyksestä on jo melkein 7 viikkoa.
 
Yrittäisin alakautta.
Olen itse syntynyt helposti ja nopeasti perätilassa. Perätila huomattiin vasta ponnistusvaiheessa.
 
Hmm, ehkä alakautta jos olisi varmistettu että vauva varmasti mahtuu tulemaan. En kyllä pidä suunniteltua sektiotakaan mitenkään huonona vaihtoehtona, etenkään jos ennustetaan yhtään isompaa vauvaa.
 
Keskimmäinen lapsi syntyi perätilassa alateitse. Sairaalassa lääkärit kannustivat alatiesynnytykseen, koska ensimmäinen lapsikin oli iso ja synnytys meni hyvin. Leikkaus pelotti enemmän kuin synnyttäminen, vaikka ei sekään mikään poissuljettu vaihtoehto ollut. Lääkärit arvioivat vauvan koon vähän alakanttiin. Arvioivat reilusti alle 4 kiloiseksi ja painoa olikin sitten 3910g. Jos painoarvio olisi ollut yli 4 kiloa, olisi tehty suunniteltu sektio.
 
Ehdottomasti sektio. Synnytys ensimmäisen kohdalla oli kamalaa, en koe olevani "luontainen" synnyttäjä. Jännittäisin ja pelkäisin (perätilavauvan alateitse synnyttämisessä) vauvan puolesta niin paljon, että alatiesynnytys epäonnistuisi varmasti jo pelkästään sen takia:cool:

Eipä se ensimmäinen tullut pää edelläkään, toista en edes yrittänyt. Kaksi sektiota siis takana joten ei tarvitse mietiskellä synnytystapaa jatkossa jos lapsia ikinä enää tulee:)
 
Varmasti sektio, en oikein hyväksy sitä pientäkään kasvanutta riskiä syntyvälle ihmiselle, en ole valmis sellaiseen vastuuseen.
 
Minun tapauksessani alatiesynnytyksen riskit taisivat olla suht pienet, synnytys oli jo niin pitkällä siinä vaiheessa kun perätila huomattiin. Sektiokaan ei olisi siinä vaiheessa ollut kovin turvallinen sekään. Kyllä lääkäri ultrasi ja tutki todella pitkään ja hartaasti ennen kuin edes ehdotti synnytyksen jatkamista alateitse. Pojalla ei ollut mitään hätää koko aikana, niin sekin puolsi alatiesynnytyksen jatkamista. Totta kai sitten jos pojalle olisi tullut jokin ongelma tai ahdinko, sektioon olisi varmasti tullut kiire.
 
Meillä vauva viihtyi koko raskausajan kohdussa istuskellen. Ulkokäännös rv 37 epäonnistui, vauvan pää ei liikkunut mihinkään suuntaan vaikka pylly olisi liikkunut. Valitsin tällöin sektion, joka sovittiin kahden viikon päähän. Muutaman päivän tuumattuani muutin mieltäni ja kävin magneettikuvissa todentamassa, että vauva mahtuisi syntymään alateitsekin. Sektio peruttiin ja synnytys käynnistettiin lopulta rv 40+0. Neljäkiloinen tyttö syntyi seuraavana päivänä jalat edellä alateitse ja kaikki meni sen suhteen ihan hyvin. Seuranta oli tarkkaa koko synnytyksen ajan ja sektiovalmius olemassa jos tilanne olisi vaatinut sitä. Mikäli tulisi uudelleen samanlainen tilanne eteen, niin todennäköisesti valitsisin edelleen alatiesynnytyksen.
 
1v4kk sitten synnytin suunnitellulla sektiolla. ehdottomasti tekisin saman uudelleen.
en pystyisi elämään asian kanssa, jos olisi käynyt jotain peruuttamatonta alatiesynnytyksessä.
minulle selvisi ihan viimeisillä viikoilla (meinasi jäädä selviämättä, koska neuvolassa tunnusteltiin väärin) pt. onneksi sain itse päättää ja pidin pääni vaikka lääkärit painostivat ihan muuhun!
 
Meidän neiti oli pitkään perätilassa ja ennen ulkokäännösyritystä sairaalassa kyseltiinkin, että onko toiveita siitä haluanko synnyttää alateitse vai sektiolla jos käännös ei onnistukaan. Sektio oli ajatuksissa kun näin ensisynnyttäjänä muutenkin pelotti, mutta onneksi ulkokäännös onnistui hyvin ja sain synnyttää ihan normaalisti alakautta.
 
Takaisin
Top