Ajatuksia synnytyksestä

[kjeev]

Tänään tasan viikko laskettuun ja synnytys on mielessä yhä enemmän.

Kaikki kolme aikaisempaa synntystäni on käynnistetty lasketun ajan jälkeen ja aina käynnistykselle on ollut joku lääketieteellinen syy: lapsiveden vähyys, raskausmyrkytys (lievä) tai istukan toiminnan heikkeneminen.

Toiveeni onkin että saisin tällä kertaa kokea luonnollisesti käynnistyvän ja etenevän synnytyksen mahdollisimman vähäisillä "ylimääräisillä" toimenpiteillä. Tietysti vauvan ja omakin hyvinvointi huomioiden.

Mulla nuo synnytykset ovat olleet nopeita (viimeisimmän synnytyksen kesto oli vain 1 h, 5 min) mutta rajuja. Toivon vain voivani saattaa lapseni maailmaan lempeämmällä tavalla, kuin mitä käynnistetyt synnytykset kohdallani ovat olleet.

Eli olen valmis "kärsimään" yliaikaisuudesta siinä toivossa, että synnytys tällä kertaa käynnistyisi itsekseen. Tietysti jos vauvan tai oma vointi vaatii synntyksen käynnistämisen, se tehdään. Toiveita synnytyksen käynnistymiseen haluan kuitenkin pitää yllä, sillä tässä loppuraskaudessa minulla on ollut ensimmäistä kertaa oireita, joita kuvataan lähestyvän synntyksen merkeiksi. Ja ensimmäistä kertaa kohdunkaulalla on tapahtunut muutoksia. Aikaisemmin käynnistykseen on lähdetty hyvinkin "epäkypsästä" tilanteesta kypsyttelemään kohduunkaulakanavaa.

Samassa tilanteessa olen siinä, että olen miettinyt että JOS synnytys käynnistyy itsekseen, missä vaiheessa sairaalaan pitäisi sitten lähteä. Uudelleensynnyttäjähän olen, mutta minulla ei ole mitään kokemusta normaalista synnytyksestä! Ajomatkaan sairaalaan menee vain vajaa 30 minuuttia. Sadepilven tavoin miehellä on pitkä työmatka, Mies on töissä noin 80 km:n päässä ja kulkee matkat junalla. Junat kulkevat tunnin välein, eli vähintään 1,5 tuntia kotimatkaan kuluu aikaa. Tarpeen mukaan lähden sitten matkaan yksin taksilla.

Näillä ajatuksilla tänään...

 

[Kressida]

Hauskaa nähdä että muitakin stressaa ajatus sairaalaan lähdön ajankohdasta ja tavasta tässä vaiheessa! 

Itse en ole huolissani siitä, ettenkö osaisi lähteä jotakuinkin oikeaan aikaan - kyllä sen sitten yleensä tietää, on tosi harvinaista ettei ehtisi ja yleisempää on että menee liian aikaisin, mutta ei sekään olisi katastrofi! Uskokaa :-) 

Mutta stressaa, miten osaa tarpeeksi aikaisin hoitaa lapset hoitoon (varsinkin jos puolisoni lapset ovat täällä meillä juuri silloin), kamalaa olisi alkaa herätellä koko konkkaronkkaa (nuorin 5-vuotias) keskellä yötä :-o Silti tuntumani on, että yöaikaan tulee itselle lähtö. Parasta olisi saada selkeät merkit (supistelun käynnistyminen säännöllisenä muttei liian rajuna siis, pliis) joskus iltapäiväaikaan. 

Juttelin eilen esikoiseni (12 v.) kanssa ja kysyin mielipidettään: jos meille tulee puolisoni kanssa lähtö keskellä yötä, niin toki poika herätetään ja kerrotaan mutta haluaako hän lähteä mukaan ja tulla heitetyksi taksilla isoäidin luokse, vai jääkö mielummin nukkumaan ja aamulla itse soittelee mummille (tai lähtee vaikka kouluun jos niikseen tulee!). Hän oli sillä mielellä, että mielummin jää nukkumaan... "aika kuulia olis jos ette herättäiskään mut kyl mä arvaisin aamulla missä te ootte". Joo, mutta olisit varmaan aika huolissas sit kuitenkin kun oltais sillai kadottu, sanoin minä.... ja tämä laukaisi hänet kertomaan - reppanan - että on ollut tosi huolissaan koko ajan että mä KUOLEN synnytykseen. "Kun sä oot niin vanhakin" (olen siis 44 jo eli synnyttäjäksi vanha mutta...). 

Selitin, että ikä ei lisää kuolemanriskiä synnytyksessä. Hänellä varmaan mennyt ajatuksissa sekaisin se, että meillä oli aika monta keskenmenoa ja niihin kyllä ikä on voinut vaikuttaa - ja vammaisen lapsen todennäköisyys myös on suurempi ja siitä on juteltu. Kerroin, että todennäköisyys minun kuolla synnytyksessä (tai synnytyksestä johtuvista syistä sen jälkeen) on pienempi kuin auto-onnettomuudessa tai vaikka rintasyöpään.  Se ei suinkaan ole "jotain kymmenen prosenttia" niinkuin poikani oli miettinyt, vaan jotain 0,001 prosenttia. Olipa helpottunut poika!



Sallalle:  vaikka et saisi taksilappua etukäteen niin kelan korvauksien jälkeen se itse maksettavaksi jäävä summa on sen noin kympin matkan pituudesta riippumatta (toki sulla pitää sit korvauksia hakiessa olla sairaalasta saatu tieto miksi olet taksilla ajellut), eli jos vaikka jostain saatte "lainaksi" sen taksin hinnan niin stressi pois! Rahat saa takaisin. Sama pätee paluumatkaan. Vastasyntyneitä ei tarvi lähteä julkisilla kuskaamaan. 

Kjeev, toivonpa todella puolestasi että saisit kokea tällä kertaa vähän rauhallisemman ja omia aikojaan käynnistyvän synnytyksen! 

Kerroinkohan jo tuolla tammikuun turinoissa, kun kävin puolison kanssa Haikaranpesän synnytyssuunnittelukeskustelussa. Oli hyvä keskustelu! Ensimmäinen synnytykseni meni enemmän kätilövetoiseksi kuin olisin etukäteen toivonut, ja yksi toimenpide johti toiseen ja synnytystä joudutettiin mielestäni suotta. Tällä kertaa korostin, että kun minulle iskee epätoivo ja valitus, niin EN kaipaa kipulääketarjouksia tai synnytyksen jouduttamista toimenpitein, vaan tsemppiä siihen, että antaisin ajan tehdä tehtävänsä ja synnytyksen viedä minua luottavaisena eteenpäin, vaikka kestääkin. Kätilö lupasi kirjata tämän painokkaasti etukäteistietoihin. 

Jotakuinkin luottavaisena odotan siis sairaalasynnytystä (kotisynnytyskin olisi ollut vaihtoehto....) JOS päästään tosiaan Haikaranpesään Kätilöopistolle. Sehän ei koskaan ole ihan taattua, jos sairaala on täynnä niin se on täynnä ja voidaan joutua Naistenklinikalle tai Jorviinkin.... eikä siellä sitten ole mitään tietoa toiveistamme eikä sellaista synnytyskulttuuriakaan joka tuollaisia toiveita kunnioittaisi automaattisesti :-/ 

Että ei tässä ihan huoletonna saa olla. Huoh.