kjeev
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tänään tasan viikko laskettuun ja synnytys on mielessä yhä enemmän.
Kaikki kolme aikaisempaa synntystäni on käynnistetty lasketun ajan jälkeen ja aina käynnistykselle on ollut joku lääketieteellinen syy: lapsiveden vähyys, raskausmyrkytys (lievä) tai istukan toiminnan heikkeneminen.
Toiveeni onkin että saisin tällä kertaa kokea luonnollisesti käynnistyvän ja etenevän synnytyksen mahdollisimman vähäisillä "ylimääräisillä" toimenpiteillä. Tietysti vauvan ja omakin hyvinvointi huomioiden.
Mulla nuo synnytykset ovat olleet nopeita (viimeisimmän synnytyksen kesto oli vain 1 h, 5 min) mutta rajuja. Toivon vain voivani saattaa lapseni maailmaan lempeämmällä tavalla, kuin mitä käynnistetyt synnytykset kohdallani ovat olleet.
Eli olen valmis "kärsimään" yliaikaisuudesta siinä toivossa, että synnytys tällä kertaa käynnistyisi itsekseen. Tietysti jos vauvan tai oma vointi vaatii synntyksen käynnistämisen, se tehdään. Toiveita synnytyksen käynnistymiseen haluan kuitenkin pitää yllä, sillä tässä loppuraskaudessa minulla on ollut ensimmäistä kertaa oireita, joita kuvataan lähestyvän synntyksen merkeiksi. Ja ensimmäistä kertaa kohdunkaulalla on tapahtunut muutoksia. Aikaisemmin käynnistykseen on lähdetty hyvinkin "epäkypsästä" tilanteesta kypsyttelemään kohduunkaulakanavaa.
Samassa tilanteessa olen siinä, että olen miettinyt että JOS synnytys käynnistyy itsekseen, missä vaiheessa sairaalaan pitäisi sitten lähteä. Uudelleensynnyttäjähän olen, mutta minulla ei ole mitään kokemusta normaalista synnytyksestä! Ajomatkaan sairaalaan menee vain vajaa 30 minuuttia. Sadepilven tavoin miehellä on pitkä työmatka, Mies on töissä noin 80 km:n päässä ja kulkee matkat junalla. Junat kulkevat tunnin välein, eli vähintään 1,5 tuntia kotimatkaan kuluu aikaa. Tarpeen mukaan lähden sitten matkaan yksin taksilla.
Näillä ajatuksilla tänään...
Kaikki kolme aikaisempaa synntystäni on käynnistetty lasketun ajan jälkeen ja aina käynnistykselle on ollut joku lääketieteellinen syy: lapsiveden vähyys, raskausmyrkytys (lievä) tai istukan toiminnan heikkeneminen.
Toiveeni onkin että saisin tällä kertaa kokea luonnollisesti käynnistyvän ja etenevän synnytyksen mahdollisimman vähäisillä "ylimääräisillä" toimenpiteillä. Tietysti vauvan ja omakin hyvinvointi huomioiden.
Mulla nuo synnytykset ovat olleet nopeita (viimeisimmän synnytyksen kesto oli vain 1 h, 5 min) mutta rajuja. Toivon vain voivani saattaa lapseni maailmaan lempeämmällä tavalla, kuin mitä käynnistetyt synnytykset kohdallani ovat olleet.
Eli olen valmis "kärsimään" yliaikaisuudesta siinä toivossa, että synnytys tällä kertaa käynnistyisi itsekseen. Tietysti jos vauvan tai oma vointi vaatii synntyksen käynnistämisen, se tehdään. Toiveita synnytyksen käynnistymiseen haluan kuitenkin pitää yllä, sillä tässä loppuraskaudessa minulla on ollut ensimmäistä kertaa oireita, joita kuvataan lähestyvän synntyksen merkeiksi. Ja ensimmäistä kertaa kohdunkaulalla on tapahtunut muutoksia. Aikaisemmin käynnistykseen on lähdetty hyvinkin "epäkypsästä" tilanteesta kypsyttelemään kohduunkaulakanavaa.
Samassa tilanteessa olen siinä, että olen miettinyt että JOS synnytys käynnistyy itsekseen, missä vaiheessa sairaalaan pitäisi sitten lähteä. Uudelleensynnyttäjähän olen, mutta minulla ei ole mitään kokemusta normaalista synnytyksestä! Ajomatkaan sairaalaan menee vain vajaa 30 minuuttia. Sadepilven tavoin miehellä on pitkä työmatka, Mies on töissä noin 80 km:n päässä ja kulkee matkat junalla. Junat kulkevat tunnin välein, eli vähintään 1,5 tuntia kotimatkaan kuluu aikaa. Tarpeen mukaan lähden sitten matkaan yksin taksilla.
Näillä ajatuksilla tänään...