Ajatuksia kasvatuksesta

Olet oikeassa! Aion pyrkiä itsekin siihen, että kenenkään ulkonäköä ei kommentoida lapsen kuullen (ja aina on parempi, ettei myöskään muuten :rolleyes:). Vanhemmat ihmiset tekee tätä mielestäni ihan tietoisesti, minulle esimerkiksi on pienestä asti kerrottu että sinullapas on suuret silmät. Ei sitä lapsena ymmärtänyt mitä ihmiset sillä tarkoittavat, ja äitini on kertonut että monesti jonkun sanoessa niin laitoin silmäni tiukasti kiinni, koska en tahtonut muiden kommentoivan silmiäni. Ja olen lukenut että lapset sisäistävät "roolit" mitkä muut ihmiset heille antavat (esim ujo, vilkas jne), eivätkä tällä tavalla sitten löydä itse itsestään niitä oikeita ominaisuuksia, koska ajattelevat vain olevansa ujoja.
 
^ Toi menee juurikin noin että lapselle ei tulis syöttää ajatuksia millainen hän on. Tietysti että oletpas kiltti kun teet noin yms. voi sanoo ja kaikkee muutakin positiivista. Mutta esim jos lapselle sanotaan koko ajan sen olevan tuhma hän oppii olevansa tuhma ja on mielestään oikeutettu käyttäytymään tuhmasti.

Ja tohon m-annikan silmä juttuun. Ihmisten olis pitäny kertoo että ne sun suuret silmät on kauniit. Ei lapsi sitä ite tajua. Oot vaan mielessäs leimaantunu erikoiseks suurisilmäseks tytöksi tajuamatta sen olevan kehu. o_O
 
Mun kohdalla oli lapsena just tuo ujous-juttu, nyt aikusena sen tosiaan ihan tiedostaa, että kai sitä nyt oli hiljainen ja ujo kun kaikki sitä mulle koko ajan hoki. Ei ehkä negatiiviseen sävyyn, mutta kuitenkin. Toivottavasti tiedostais sen hyvin myös oman lapsen kans ja onnistuis välttään tuollasta liiallista "olet sellainen ja sellainen"-tuputtamista.
 
Takaisin
Top