Ajatuksia imetyksestä

Minttuliina

Minttuliina

Näppärä viestien naputtelija
Tämä osoittautui niin keskustelua herättäväksi aiheeksi, että ei varmaan haittaa perustaa asialle omaa ketjua vaikka tositoimet on osalla vasta edessä päin. Joten tänne ajatuksia imetyksestä, etukäteisiä ja jälkikäteisiä!

Aiotko (yrittää) imettää? Miten olet varautunut imetykseen, riittääkö tissit vai odottaako kotona runsaskin vempelearsenaali? Bepathenia vai lanoliinivoidetta? Mietityttääkö, pelottaako, vai uskotko kaiken sujuvan luonnostaan, odotatko innolla? Mikä on sen valmiiksi ostetun tai ostamatta jätetyn korviketölkin psykologinen merkitys juuri sinulle: vähentääkö tölkki Tuttelia stressiä vai psyykkaatko itseäsi aktiivisesti täysimetykseen ja lähetät puolison vasta tarvittaessa huotsikalle ostoksille? Miltä ensarista tuntuu etukäteen ajatus siitä, että vauva on siinä rinnalla ruokailemassa? Uudelleensynnyttäjien parhaat vinkit ensi kertaa asialla oleville? Onko puolisollasi kantaa imetykseen? Mitä mieltä olet imettämisestä "julkisilla paikoilla" (kuka ne mitenkin määrittelee)?

Yritetään pitää ketjun henki positiivisena, vaikka imetys on monenlaisia tunteita herättävä aihe ja kaikki tunteet on luvallisia.
 
Mä ehdottomasti aion yrittää imettää. Mä kävin ostamassa esikoisen aikana sähkökäyttöisen rintapumpun, kun koitin senkin avulla saada maitomäärää lisääntymään eli semmoinen on valmiina ja samoin bepanthenia löytyy kaapista. Mulla muuten oli esikoisesta semmoinen käsikäyttöinen rintapumppu, joka varmaan tokalla käyttökerralla hajos. :D Mietityttää imetys aika paljonkin, mutta jotenkin luotan siihen että tällä kertaa kaikki sujuu niinkuin suunnittelenkin. Tai ainakin sinne päin. :)

Korviketta kaapista löytyy ja sen merkitys on se, että ei tarvitse stressata tuleeko maitoa vai ei. Vahingosta viisastuneena kuitenkin aion ensin hörppyyttää korvikkeen jos sen antamiseen lähdetään, sitten jos imetys ei ota onnistuakseen tai jos onnistuu kovinkin hyvin ekat kuukaudet niin sitten voin ottaa pullon käyttöön.

Mulla on kaksi vinkkiä ensimmäistään odottaville aiheeseen liittyen. Ja nämä siis jos haluaa vauvaa imettää ja pyrkii esim. täysimetykseen. Ekaks, kannattaa lukea mahdollisimman paljon imetyksestä. Itse en tiennyt asiasta MITÄÄN koska olin niin varma ettei siinä mitään ongelmia ole. Toiseksi, jos edes ne ekat kuukaudet malttaa oleilla vaan vauvan kanssa niin voi olla paremmat edellytykset pidempään imetykseen.

Mun miehen kanta imetykseen on, että toki hän sitä toivoisi ainakin jonkin aikaa, mut vielä enemmän toivoo että äiti ja vauva ja koko muukin perhe voivat hyvin. :)

Mun puolesta jokainen voi imettää missä haluaa ja miten haluaa. Itse en imettäisi esim. missään penkillä vauva sylissä ja tissi paljaana, mut hätätapauksessa esim. kantoliinassa huomaamattomasti voisin.

Niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai pysty imettämään, läheisyyttä voi antaa vauvalle miljoonalla muullakin tavalla. <3
 
"Mietityttää imetys aika paljonkin, mutta jotenkin luotan siihen että tällä kertaa kaikki sujuu niinkuin suunnittelenkin."

Itselle on psykologisesti ihan hirvittävän tärkeää juuri tuo, että luotan etukäteen, että kaikki menee suhteellisen hyvin. Tiedän kyllä, että se ei ole vain minun käsissäni, ja mieleni perukoilla olen valmistautunut myös muunlaisiin vaihtoehtoihin ja mutkiin matkassa, mutta luulen että omalla kohdallani parhaiten onnistumista ennustava tekijä on juuri se hullun usko ja tarvittaessa vähän sinisilmäinenkin luottamus! Itsensä psyykkaus :) (Kunhan on tosiaan valmis siihen että sekin on harjoiteltava taito eikä käy yleensä vain sormia näpsäyttäen - vaikka niitäkin harvoja onnellisia on.)

Mikä sitten on balanssi tosiasioiden kieltämisen ja psyykkauksen välillä, kenpä tietäis sen... ;) Mun kohdalla balanssi on ehkä tämä: meillä on lahjoituksena saatuja tuttipulloja ja aion keittää ne valmiiksi, ettei tiukan paikan tullen tarvitse yöllä ruveta siihen ralliin... mutta korviketta en aio ostaa valmiiksi koska itse omalla kohdallani kokisin sen jo etukäteen luovuttamiseksi (vaikka eihän sitä tarvitse käyttää jos ei tarvetta ole, ei ole kovin suuri taloudellinen panostus!) - eli mies tarvittaessa huoltsikalle, meiltä ajaa parissa minuutissa lähimpään 24h-kauppaan.

Tämä onkin sopiva päivä keskustella aiheesta, kun tänään ilmaantui ensimmäiset pienen pienet kiiltävät tipat rinnanpäihin emoticon Ei mikään suuren suuri yllätys, mutta silti outo ajatus... mun tissit... tekee maitoa? Siis ihan oikeeta maitoa, jolla on tarkoitus ruokkia ihan oikeaa vauvaa? Öh? emoticon
 
Jännää, silloin kun esikoista odotin ja puhuin imettämisestä ja siitä, että HALUAN imettää niin neuvolassa minulle sanottiin, että älä ota siitä paineita. Se miksi sanoin, että HALUAN imettää kumpusi yksinkertaisesti siitä, että siskollani ja äitilläni aikanaan ei tullut maitoa, joten kun odotusaikakin meni lähes samaa rataa heidän kanssa arvelin, että voipi olla ettei maitoa tule kovinkaan paljoa. Noh, eipä sitä sitten tullutkaan kuin nimeksi, mutta kuitenkin 2 pvää vaille 6 kk lypsin aamuin, päivin ja illoin maitoa sen mitä sitä tuli likalle. Joo, hommaa oli ja sitä maitoa ei todella tullut paljon, mutta maistiaisiksi ja ideaksi.

Katsotaan nyt sitten miten tämän toisen kanssa homma alkaa sujumaan ja millaiseen toteutukseen hänen kanssa päädytään. Taidan hakea Semperiä valmiiksi kuitenkin kaappiin, ettei tartte ABC:ltä niitä lähteä etsimään kuten viimeksi... Tais muuten olla Tuttelia jota saatiin silloin, mutta huuto ei lakannut sillä vaan Nanin jälkeen Semperiä meni sitten  loppuaika.
 
Mietin kauan aikaa; haluanko edes tähän keskusteluun osallistua;
mielipiteet tulla aika selkeesti tuola toisella topic:lla; MUTTA



Niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai pysty imettämään, läheisyyttä voi antaa vauvalle miljoonalla muullakin tavalla. <3 <---- nimenomaaan 

Viiirukhan mulla vähä samoja fiiliksiä.   .. .

Mun mielestä imetyksestä tehdään " liian iso asia "
Jos ei onnistu ei onnistu ja täts it . . . 

Ei kenellekään saisi tulla huonoa omaatuntoa eikä syyllistynytttä oloa.
Neuvolassakin pitäis se tajuta. Mutta valitettavasti jotkut neukkutädit on mitä on . . . 

Mikään ja kukaaan ei ole niin herkkä kun synnyttänyt nainen !
 
Mikään ja kukaaan ei ole niin herkkä kun synnyttänyt nainen ! Jenni90 toi on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin totta!
 
Hieman ohitte topicin...tuosta herkkyydestä. Laitoksella aloin poraamaan yhtä äkkiä  meidän koiraa kun se oli hoidossa ja mun mielestä "yksin" silloin, ja sit kun me tullaan kotiin meitä on enemmän... Pikkusen mies katto mua hitaasti, mutta onneks tajus pitää suunsa kiinni emoticon .
 
Mä kans itkin koko ajan synnytyksen jälkeen :D jos jostakin. 

Luulin, että raskaana oleva nainen on herkkä; mutta erehdyin ;D
 
Juu, tieto lisää tuskaa! Imetyksen hyvistä puolista kaiken lukeneena...Mutta en siltikään syyllistä itseäni jos en imettämään pystyisikään. Pettynyt olisin, varmasti se olisi kova paikka. Mutta en ole luonteeltani semmoinen, että jäisin maahan makaamaan vaan sitten asia pitäisi hyväksyä ja sillä siisti. Onneksi meillä tänä päivänä on hyviä korvikkeita ja vauva kasvaa ja voi hyvin niilläkin. Neuvolatätien ei pidä antaa syyllistää liikaa. Me suomalaiset olemme liian kilttejä ja annamme "auktoriteettien" usein jyrätä yli. Sanoa saa ja vaikka pahastikin, jos joku ymmärtämätön hoitsu alkaa sättimään asioista joille ei itse mitään mahda. Eiköhän jokainen äiti parhaansa yritä, että se imetys onnistuisi. Aina siihen ei voi itse vaan vaikuttaa. (No on tietty niitäkin äitejä, jotka ei halua imettää mutta en ole itse törmännyt semmoisiin tapauksiin.)

Mä aion imettää missä vaan ja milloin vaan, kun vauvalla on nälkä. Harvemmin imettävät äidit niitä tissejään oikein esittelemällä esittelevät, joten kyllä se on sitten ihan oma ongelma jos varta vasten tarvii alkaa kyyläämään sitä tissiä ja paljaasta pinnasta vaivaantua. Mun mielestä on sairasta, että meillä toi tissien erotisointi on mennyt niinkin pitkälle, että imetystä pidetään jotenkin sopimattomana. Ihan vasitellenkin aion siis imettää ihan missä tahansa. Uskaltakootkin joku kyylätä tai tulla huomauttamaan asiasta, täältä pesee! :D Oon kerran nähnyt tapauksen, että äiti imetti ravintolassa (todella huomaamattomasti, mutta sieltä paidan alta vilkahti kaistale paljasta rintaa) vauvaa ja viereisessä pöydässä istuva mies tuijotti tapahtumaa todella röyhkeästi. Ravintolan työntekijä kävi huomauttamassa miehelle, että on epäkohteliasta tuijottaa imettävää äitiä. :D Se oli mahtavaa, lisää tämmöistä suhtautumista imettämiseen!

Muita aatoksia imettämisestä ei oikein ole. En jotenkin edes osaa lueskella tekniikoista yms. jutuista, varmaan sitten perehdyn asiaan lähemmin kun/jos joku ongelma tulee vastaan. Meillä on täällä vissiin aika hyvin toimiva imetystukipiirikin, joten apua ongelmiin on hyvin saatavilla.
 
Tuolla jo aikasemminkin tämän kerroin, mutta kirjoitetaanpas nyt tännekkin .
Haluan kokeilla imettämistä jos se vain suinkin onnistuu, mutta en siitä aio tressiä repiä. Se joko onnistuu tai on onnistumatta syystä tai toisesta. Sitä kun ei tiedä ennenkuin vauva on syntynyt ja paripäivää kulunut siitä. Samalla periaatteella ns. menen kuin on lapsen saamis haaveetkin aloittanut ; "Onnistuu jos on onnistuakseen" , tressaamalla siitä ei oletettavasti mitään ainakaan tule. Terveitä lapsia tulee korvike maidoillakin jos niikseen tulee emoticon
 
Saigon sulla monta hienoa lausetta !
Jos olis tässä lähellä tekisi monen lauseen kohdalla halata :D

Mäkään en ole sen luonteinen, että jäisin maahan makaamaan mutta
kun on synnyttänyt, ajatukset on ihan sekaisen, joka asia itkettää; niin ilot
kun surut; saattaa itkeä tunti kausia ihan vaan kun kattoo omaa lastaan jne.
Niin yksikin väärä / "väärä" sana neuvola tädiltä saa tuoreen äidin maailmaan
romahtamaan ainakin hetkellisesti. . . 
Itekkään en stressiä meinaa asia repiä; mutta kun jotkut neuvolatädit + 
hoitohenkilkunta laittaa repeminää si ressiä tästä asiasta. . . 

En tiedä olinko selvästi epäselvä? :D
 
"Niin yksikin väärä / "väärä" sana neuvola tädiltä saa tuoreen äidin maailmaan
romahtamaan ainakin hetkellisesti. . . "

Tämä pitäis vaan neukkutätien ihan oikeesti muistaa!!! Yhdelläkin harkitsemattomalla lauseella voi saada toiselle tosi pahan mielen tai vaikka elinikäisen syyllisyyden aikaiseksi, mutta tuleeko sitä vuorovaikutustyössä joka ikistä lausettaan harkittua niin paljon kuin pitäisi? Ei. Vaikka pitäisi. Se, että hoitohenkilökunta osaa kuunnella ja käyttäytyä hienovaraisesti ei missään nimessä ole asiakkaan vastuulla, mut mie kyllä kannatan (ja toivon että tarvittaessa osaan itsekin, vähän epäilen) että sanoo jos jostain pahoittaa mielensä. Vuorovaikutuksessa kun on aina kaksi osapuolta, ja väärinymmärrykset ei ole lainkaan mahdottomia. Mulle kävi kerran niin, että kun kuvittelin rauhoitelleeni isokokoisesta vauvasta huolissaan ollutta äitiä lääkärikäyntiä odotellessa (oli siis menossa kokoarvioultraan), niin myöhemmin hän onneksi sanoi, että oli kokenut tilanteen niin, että vähättelin hänen huoltaan/pelkoaan, mikä ei missään nimessä ollut tarkoitus... jatkossa pitää olla varovaisempi!
 
Täällä myös imetys ajatuksena herättää tuskaa, suurta halua onnistua, ja ehkä hieman kateuden pistoksia jo onnistumisen tunteen asiassa kokeneille.. <3
Hmm.. Mä haluaisin imettää, oikeasti haluaisin, mutta omalla tavallaan mua pelottaa se ihan hirveästi, pelkään jo että omalla "negatiivisella" asenteellani pilaan koko jutun.. No aina kuitenkin kannattaa yrittää.. Mies tokas vähän hassusti ruokakaupassa (meinas mennä herne nenään mulla) kun mentiin tuttipullojen ja äidin maitokorvikkeitten ohi, ja sanoin että niitä pitää ostaa etc niin hän sanoi että " Sä et sitten meinannut ollenkaan imettää vai?".. Tiedän ettei hän sillä pahaa tarkottanut, sanoin siihen sitten ettei se ole pelkästään tahdon asia. Muuten mies on maailman ihanin ja ymmärtäväisin mutta tossa imetys asiassa ei oikein osaa valita sanojaan oikein. :) OLIS kyllä kivaa jos sen voisi vaan päättää; NYT MÄ IMETÄN that's it!.. Eniten mua pelottaa anopin asenne, se että hän mut tuomitsee jos en onnistukkaan.. Anoppi on hienosti onnistunut juuri näissä asioissa ja pitää ehkä hieman itsestään selvyytenä imettämistä "pitäisi sitä ainakin puolivuotta imettää"..Niin että pelottaa, ja stressaa oikeesti ihan älyttömästi se imetys, ja ois ihanaa et onnistuisin siinä (ja te kaikki muutkin), niin voisin tuntea sitten tulleeni jopa hyväksytyksi. :)
 
"Paras" kommentti minkä mä sain imettämisestä
kun en siinä onnistunut oli mieheni isä joka 
rupes mua neuvomaan kuinka tulee imettää ! 

Voitte kuvitella miten mä räjähdin. Sekin yksi syy miksi
vastaan tosi kärkkäästi jos joku vähänkin meinaa
"neuvoa" tai heittelee muuta kommenttia imettämisestä . . . 
 
Tuli muutama muukin kommentti mieleen
joita sain esikoisen aikana. 
 Yksi oli mieheni mumman ja ukin luona. Turo-Eemil oli neljän
kuukauden ja juuri maisteltiin perunaa ja porkkanaa ja näitä
perus kiinteitä. ja kiinteät oon aina tehny itse ! vaikka
vaivaa onkin. . .  no mieheni ukki siinä katseli kun
annoin T-E:lle sosetta ja  se oli vielä silloin sitä, että  75% soseista
tuli ulos saman tien. . . 
No tuo ukki siihen tokasi; "ei tuo ole mitään vauvan ruokaa,
tissiä sille pitää antaa"
Lopetin syöttämisen samantien ja häivyin !

Piti imetyksestä saada mainita; muttei nähnyt sitä miten näen vaivaa
tehdä joka päivä erilaisia soseita ite. . . 


no yksi kommentti tuli koira näyttelyissä. Turo-Eemil oli joku  
4 kuukauden varmaan ? Ja sitte istuttiin pöytiin siksi aikaa
että syötin poitsun. Meidän vieressä istui kaks vanhaa rouvaa ja 
ne kattoi meitä ja hymyili. Hetken päästä tuli  toiselta jo paheksuvia katseita, kun 
huomasivat, että toisessa kädessä oli vauva ja toisessa rottweiler. . . 
No ei  menny kauaa kun samainen vanha nainen 
kysyi, kun tuttelia annoin, että "eikö se muuta saa?"
Katoin ihan tyhmänä ja sanoin, että joo ollaan me soseita ruvettu maistelemaan
 jne selitin ummet ja lammet, niin tää rouva katto mua ja 
koski mun tissiin ja tokas " tuota sun pitää antaa, se on lapsen ruokaa " ! ! ! ! !
 
Ei tsiisus Jenni mitä urpoja on sun tielle sattunu emoticon Uskomatonta! Oon kyllä kavereilta kuullu erikoisista kommenteista, mut toi viimeinen tissiä tökkivä mummeli oli kyllä kaiken huippu!!!
 
Jenni90: Siis meinasi ihan raivo nousta sun puolesta kun luin ton tissiä tökkivän mummeli jutun. Siis herranjumala, tää on just tätä, raskaana olevat ja pienen vauvan äidit ovat julkista omaisuutta. Ainoa negatiivinen asia oikeasti kokoasiassa on just nää hienot kommentit.. :O
Mä yritän henkisesti valmistautua tohon ettei ihan hermo heitä siinä vaiheessa JOS saan vastaavia kommentteja JOS imetys ei onnistu.. Huh..
Nyt kyllä ahdistaa.. Mua ei kyllä kiinnosta siinä vaiheessa kuka se on joka tollasta puhuu, vaan saa kyllä tosiaan kuulla suorat sanat!!!
 
Jenni: Heh, no jos osutaan jonnekin mammatapaamiseen niin voidaan sit halia oikein olan takaa! emoticon Ja ei tsiisus tota tissintökkijää! Kaikkee sitä...Täytyy kehitellä jotain nasevia vastauksia jos tommosia tilanteita tulee itselle eteen. Mutta mä luulen, että toi vanhempien ihmisten suhtautuminen asiaan ei silti ole mitenkään tarkoituksella loukkaavaa/tuomitsevaa, vaan kun heidän aikanaan ei ole ollut mitään korvikkeita, se tissi on ollut se ainoa vaihtoehto. Jollei äidiltä ole tullut niin sitten naapurilta. Ehkä ne kuvittelee, että korvikkeella ruokkiva äiti ei imetä vaan turhamaisuuttaan tms. Ei siis tarkoita, että he saavat asiasta huomautella, mutta suomessa tää on tätä. Ei puututa oikeisiin asioihin (naapuri saa hakata vaimoaan kaikessa rauhassa eikä kukaan soita poliisia) mutta tommosiin sitten. Mun mummo joskus kanssa päivitteli sitä, et miten ne naiset nykyään ei imetä kun jotain jauhetta antavat. Hänelläkin oli oletuksena, että se on joku valinta. Sekin on mielenkiintoista, miten noi imetysvaikeudet on nykyään niin yleisiä. Silti syistä puhutaan hyvin vähän, senkus syyllistetään äitejä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top