Ajankohtaisia asioita
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Aivan järkyttävä tapaus, toivottavasti tälläistä ei sattuisi ikinä enää kenellekään!Mitäs ajatuksia herättää tuo uutinen vastasyntyneen vauvan kaappauksesta?
On kyllä hurjaa ja tietysti hyvin harvinaista, mutta laittaa kyllä miettimään, miten nettituttuihin voi luottaa..
Juuripa noin! Ei ikinä, ei missään eikä kenellekään, ei yhtään mistään syystä!
Parasta oli kun vauva löytyi suht nopeasti.
Onneksi vauva löytyi kunnossa.
Tuo uutinen kuulosti ihan joltain pahalta unelta! Siis juuri sellaiselta painajaiselta mitä olen itsekin toisinaan nähnyt omasta vauvasta. Varmasti traumaattinen kokemus, mutta onneksi vauvalle ei käynyt mitään ja ilmeisesti äitikin on hyvässä kunnossa.
Just näin! Itsekin varmaan joskus tämmösiä unia nähnyt.. Onko uutisissa ollut äidin tilasta lisätietoa siis? Alkuun sanottiin vaan et vakavasti pahoinpidelty, mikä kuulosti pahalta.
Toivottavasti molemmat kunnossa, vaikka kyllähän tuosta varmasti jonkinlainen trauma jää..
jostain uutisjutusta luin että isä oli kommentoinut äidin voivan hyvin (varmaankin olosuhteisiin nähden), mutta sen tarkemmin en tiedä onko hänen tilaa missään avattu.Just näin! Itsekin varmaan joskus tämmösiä unia nähnyt.. Onko uutisissa ollut äidin tilasta lisätietoa siis? Alkuun sanottiin vaan et vakavasti pahoinpidelty, mikä kuulosti pahalta.
Nyt on uutisoitu Husin alueella nousseista sektioiden määristä. Synnytyspelko nyt on yksi selkeä, mutta mistä muista syistä nousu kokemuksienne tai mutujenne mukaan johtuu?
www.hs.fi
Itse synnytyspelkoisena en ole henkilökohtaisesti tavannut muita äitejä tai äidiksi haluavia, jotka haluavat sektion. Olen ollut synnytyspelkoni kanssa aina aika yksin. Ehdoton olen aina ollut, eikä valmennuksella tai muilla ole ollut vaikutusta siihen, etten yksinkertaisesti usko edes että alatiesynnytys on minulle mahdollinen.
Artikkelista poimittua: ”Ei ole todennäköistä, että kaikissa tapauksissa olisi kyse todellisesta synnytyspelosta.”. Mietin, että mitkä ne muut syyt sitten ovat? Vai että eivätkö kaikki synnytyspelot ole todellisia?
Synnytykset | Hus: Keisarileikkausten määrä uhkaa naisten potilasturvallisuutta
Synnytyspelon yleistyminen lisää keisarileikkauksia Husin alueella. Syyksi epäillään synnytysvalmennuksen loppumista ja puutteellista neuvolatoimintaa.
www.hs.fi
Itse synnytyspelkoisena en ole henkilökohtaisesti tavannut muita äitejä tai äidiksi haluavia, jotka haluavat sektion. Olen ollut synnytyspelkoni kanssa aina aika yksin. Ehdoton olen aina ollut, eikä valmennuksella tai muilla ole ollut vaikutusta siihen, etten yksinkertaisesti usko edes että alatiesynnytys on minulle mahdollinen.
Artikkelista poimittua: ”Ei ole todennäköistä, että kaikissa tapauksissa olisi kyse todellisesta synnytyspelosta.”. Mietin, että mitkä ne muut syyt sitten ovat? Vai että eivätkö kaikki synnytyspelot ole todellisia?
Muokattu viimeksi:
Luulen et tolla "ei-todellisella" synnytyspelolla viitataan siihen että kyse on pelosta, jota ei valitettavasti pääse palvelujen puutteen takia käsittelemään ja jolloin sektio näyttäytyy ainoana vaihtoehtona, vaikka näin ei todella olisi. Ei varmaankaan tarkoiteta vähätellä kenenkään pelkoa mutta varmasti osa tapauksista on sellaisia joissa pelkoa voisi käsitellä, mutta ongelma on ettei tukea ole tarpeeksi tarjolla.
Toihan on ihan kamalaa! Tosin kun miettii, neuvolassa jos vaan laitetaan lähete pelkopolille, joka on vasta toisen kolmanneksen lopussa, eikä pelkoa muuten käsitellä, muuten yhtään, vaikka pitäisi, niin siinähän se on. Ja jos pelkopolilla käydään vaan kerran-kaks juttelee, mutta jos se ei auta. Niin eihän siinä muuta apua sitten saa.
Voi olla. Joitakin voi häiritä ajatus, että alapää repeää tai seksielämä menee sen takia pilalle. Mutta voihan siinäkin pelätä hulluna, että niin käy.
Mulle sanottiin heti ekassa neuvolassa, että Suomessa ketään ei pakoteta synnyttää alateitse.
Aika jännä, koska kummankaan lapsen kanssa ei ollut puhettakaan, että ketään ei muka pakotettaisi synnyttämään alateitse. Kai se sitten on neuvolahenkilökunnan omasta mielipiteestä kyse, mitä tietoa haluaa antaa.
Ja ylläri, jälkimmäisen kanssa repesin aika pahasti ja homma meni muutenkin ”pieleen” joten päädyin kaavintaan. Ja lapsella oli painoa tasan 3kg. En halua edes ajatella miten olisi käynyt, jos lapsi olisi ollut isompi.
Vantaan surulliset tapahtumat varmasti herättää paljon tunteita. Itse olen myös niistä surullinen ja järkyttynyt. 
Vihainenkin siitä, kuinka yksin lapset jätetään ongelmien kanssa. Sillä selvästi tekijä ei ole saanut tarvitsemaansa tukea siinä, mikä ikinä hänet on ajanut moiseen. Mitä ajatuksia ja tunteita muilla herää?
Vihainenkin siitä, kuinka yksin lapset jätetään ongelmien kanssa. Sillä selvästi tekijä ei ole saanut tarvitsemaansa tukea siinä, mikä ikinä hänet on ajanut moiseen. Mitä ajatuksia ja tunteita muilla herää?Aikoinaan koulukiusatun miehen puolisona mietin, että mikä ajaa LAPSEN tekemään mitään tuollaista. Kaiken maailman kivakoulut ja sovitteluhömpät eivöt auta juuri koskaan mitään. Varsinkin kun ”oikeaa” apua ei saa mistään.
Ja miltähän mahtaa tuntua ”laillisen aseen” omistajasta?
Ja miltähän mahtaa tuntua ”laillisen aseen” omistajasta?
V
Veeruska__
Vieras
Onkohan tekijä oppinut ampumisen tietokonepeleistä ja aseen käytön YouTubesta? Vai onko kotona neuvottu? Kaksi skenaariota, joista toisessa vanhemmat eivät ole tietoisia mitä lapsi oppii netistä. Joku lapsi voi olla ihan hyvästä perheestä mutta tarpeeksi älykäs että saa asekaapin auki ja on itse suunnitellut koko homman kun on vilkas mielikuvitus ja pelit ja todellisuus sekoittuu. Toinen mahdollisuus on tietty että kotona on ihannoitu aseita ja ollut huonot perheolot. Tai onko tässä kyseessä joku rasistinen motiivi, en tiedä.
Vantaan kouluampuminen sai itkemään. Tänä aamuna katselin lippua puolitangossa ja mietin, että jollain perheellä on ensimmäinen aamu ilman lastaan. Miten siitä selviää, kun oma lapsi on tapettu? Ja entäs ampujan vanhemmat, minkälaista heillä nyt onkaan?
En kyllä aiemmin ole kyyneliin herkistynyt näin herkästi, mutta oman lapsen myötä kaikki menee niin paljon enemmän ihon alle.
12-vuotiaita. Niin pieniä kaikki. Viikonloppuna sattumalta löysin vanhoja tekstejäni, jotka olin kirjoittanut kyseisessä iässä. Niistä teksteistä heijastui niin selkeästi lapsen maailma ja todellisuus. Sellainen pieni ihminen tappamassa ja tulossa tapetuksi...
En kyllä aiemmin ole kyyneliin herkistynyt näin herkästi, mutta oman lapsen myötä kaikki menee niin paljon enemmän ihon alle.
12-vuotiaita. Niin pieniä kaikki. Viikonloppuna sattumalta löysin vanhoja tekstejäni, jotka olin kirjoittanut kyseisessä iässä. Niistä teksteistä heijastui niin selkeästi lapsen maailma ja todellisuus. Sellainen pieni ihminen tappamassa ja tulossa tapetuksi...
En jaksa uskoa, että ampumisesta saa syyttää pelejä. Kukin uskoo, mihin uskoo, mutta minä uskon vakaasti, että lapsella on ollut todella paha olla, mikä ajoi hänet siihen. Syitä voi vain arvailla, mutta tietokonepelit tuskin saa ketään niin hajalle. Jos kyseessä on pelien ja todellisuuden sekoittumisesta, on taustalla jotain muuta kuin vilkas mielikuvitus. Sitäkin taitaa voida vain arvailla, mistä on oppinut käyttämään asetta. Varmaan netistä löytyy ohjeita. Toisaalta ase taisi olla sukulaisen, joten onhan hänelle voitu sitä opettaa lähipiiristäkin. Se tosin ei vielä tarkoita sitä, että kotona ihannoitaisi aseita. (Metsästys tai maalitauluun ampuminen harrastuksena ei vielä tarkoita aseiden ihannointia.)