Alkuun pitkä selitys omasta unirytmistäni, tuolla lopussa vähän yleisempää kysymystä... :)
Tulipahan tällainen nyt mieleen. En tiedä onko minulla luontainen yöeläjän unirytmi vai olenko oppinut "huonoille tavoille" teininä. Jo ihan lapsena aamuherätykset tuntuivat välillä liian aikaisilta. Yläasteella alkoi olla aamuisin todella väsynyt olo, silloin en sen kummemmin vielä valvonut vaan kävin ajoissa nukkumaan. Lukioikäisenä sitten muutin koulun asuntolaan ja unirytmi kääntyi niin, että nukkumaan kävin ehkä neljän viiden aikaan, unta pari tuntia, sit aamupalalle ja kouluun. Koulun jälkeen valvominen päivälliseen asti, sit "yöunet" ehkä viidestä iltakymmeneen, yön valvominen ja sama taas uudestaan.
Lukion jälkeen olen lähinnä ollut yötöissä. Eli päässyt kahdelta yöllä töissä. Sit pari tuntia "omaa aikaa" TV:n ääressä, iltapalaa jne. ja nukkumaan aamuneljältä. Herätys puolen päivän maissa. Jonkin aikaa minulla oli päivätyö tuohon lisäksi, mutta pyrin silloinkin välttämään aamuvuoroja. Takuuta heräämisestä ei ole ollut.
Muutenkin olen talvisin todella väsynyt mutta nukun huonosti. Kesällä kun on öisinkin valoisaa minun on helpompi pitää unirytmi "normaalina." Minun on vaikea nukkua täysin pimeässä, pidän yövaloa päällä tai pahimpina unettomuuskausina olen nukkunut sohvalla TV päällä (helpompi kun "ei ole pakko nukkua" eikä ala ahdistaa kuten sängyssä pyöriminen hereillä). Huonona tapana on myös räplätä kännykkää ennen nukkumaanmenoa ja usein yölläkin kun herään. Mitä muuta tekisin kun jo herätessä tietää, ettei se uni kuitenkaan tule takaisin ennen kuin kolmen tunnin päästä?
No, ihan pienen kanssa sitä toki nukutaan ja valvotaan vauvan rytmin mukaan. Mutta haluaisin kuitenkin lapselleni "normaalin" unirytmin enkä tätä omaani.
Tosin esimerkiksi isäni puolella sukua on ilmeisesti ollut vastaavaa unirytmiä muillakin, että ehkä se on ihan geneettinen juttu? Siis isäni ennen kuolemaansa nukahti usein illalla kahdeksan maissa, heräsi sitten yöllä yhden kahden aikaan. Söi aamupalan, kävi kävelyllä, odotti aamun lehden ja kävi nukkumaan uudelleen joskus 7 jälkeen aamulla ja nukkui pari tuntia lisää. Harmi vaan, että kun virka-aika on 8-16 ja kouluaika samaten niin tuollainen unirytmi aiheuttaa sitten sen "toisen unijakson" puuttumisen ja väsymystä.
Hetken nukuin viime keväänä jo "normaalissa" tahdissa eli nukahdin illalla kahdeksan yhdeksän aikaan ja heräsin viiden kuuden maissa. Vielä kesä ja alkusyksykin meni kohtuullisesti, mutta nyt raskaus on taas tehnyt unirytmistäni väkisinkin kaksijakoisen. Pitäisikö tämä vaan hyväksyä tällaisenaan vai yrittää pitää itsellensä unikoulua? Ja pitäisikö lapsen takia ehdottomasti pitää koko huone pimeänä öisin? Valon määrä ilmeisesti vaikuttaa melatoniinituotantoon. Ehkä laitan tuon "yövalon" erilliselle katkaisimelle, jotta saan sen helposti imetystä jne. varten päälle, mutta en jätä sitä päälle?
Kannattaako aikuisellekin pitää "unikoulua" vai olisiko parempi vain hyväksyä oma unirytminsä ja yrittää nyt sen aikaa pitää nuo valot poissa jne. kun lapsi on vielä samassa huoneessa?
Tulipahan tällainen nyt mieleen. En tiedä onko minulla luontainen yöeläjän unirytmi vai olenko oppinut "huonoille tavoille" teininä. Jo ihan lapsena aamuherätykset tuntuivat välillä liian aikaisilta. Yläasteella alkoi olla aamuisin todella väsynyt olo, silloin en sen kummemmin vielä valvonut vaan kävin ajoissa nukkumaan. Lukioikäisenä sitten muutin koulun asuntolaan ja unirytmi kääntyi niin, että nukkumaan kävin ehkä neljän viiden aikaan, unta pari tuntia, sit aamupalalle ja kouluun. Koulun jälkeen valvominen päivälliseen asti, sit "yöunet" ehkä viidestä iltakymmeneen, yön valvominen ja sama taas uudestaan.
Lukion jälkeen olen lähinnä ollut yötöissä. Eli päässyt kahdelta yöllä töissä. Sit pari tuntia "omaa aikaa" TV:n ääressä, iltapalaa jne. ja nukkumaan aamuneljältä. Herätys puolen päivän maissa. Jonkin aikaa minulla oli päivätyö tuohon lisäksi, mutta pyrin silloinkin välttämään aamuvuoroja. Takuuta heräämisestä ei ole ollut.
Muutenkin olen talvisin todella väsynyt mutta nukun huonosti. Kesällä kun on öisinkin valoisaa minun on helpompi pitää unirytmi "normaalina." Minun on vaikea nukkua täysin pimeässä, pidän yövaloa päällä tai pahimpina unettomuuskausina olen nukkunut sohvalla TV päällä (helpompi kun "ei ole pakko nukkua" eikä ala ahdistaa kuten sängyssä pyöriminen hereillä). Huonona tapana on myös räplätä kännykkää ennen nukkumaanmenoa ja usein yölläkin kun herään. Mitä muuta tekisin kun jo herätessä tietää, ettei se uni kuitenkaan tule takaisin ennen kuin kolmen tunnin päästä?
No, ihan pienen kanssa sitä toki nukutaan ja valvotaan vauvan rytmin mukaan. Mutta haluaisin kuitenkin lapselleni "normaalin" unirytmin enkä tätä omaani.
Tosin esimerkiksi isäni puolella sukua on ilmeisesti ollut vastaavaa unirytmiä muillakin, että ehkä se on ihan geneettinen juttu? Siis isäni ennen kuolemaansa nukahti usein illalla kahdeksan maissa, heräsi sitten yöllä yhden kahden aikaan. Söi aamupalan, kävi kävelyllä, odotti aamun lehden ja kävi nukkumaan uudelleen joskus 7 jälkeen aamulla ja nukkui pari tuntia lisää. Harmi vaan, että kun virka-aika on 8-16 ja kouluaika samaten niin tuollainen unirytmi aiheuttaa sitten sen "toisen unijakson" puuttumisen ja väsymystä.
Hetken nukuin viime keväänä jo "normaalissa" tahdissa eli nukahdin illalla kahdeksan yhdeksän aikaan ja heräsin viiden kuuden maissa. Vielä kesä ja alkusyksykin meni kohtuullisesti, mutta nyt raskaus on taas tehnyt unirytmistäni väkisinkin kaksijakoisen. Pitäisikö tämä vaan hyväksyä tällaisenaan vai yrittää pitää itsellensä unikoulua? Ja pitäisikö lapsen takia ehdottomasti pitää koko huone pimeänä öisin? Valon määrä ilmeisesti vaikuttaa melatoniinituotantoon. Ehkä laitan tuon "yövalon" erilliselle katkaisimelle, jotta saan sen helposti imetystä jne. varten päälle, mutta en jätä sitä päälle?
Kannattaako aikuisellekin pitää "unikoulua" vai olisiko parempi vain hyväksyä oma unirytminsä ja yrittää nyt sen aikaa pitää nuo valot poissa jne. kun lapsi on vielä samassa huoneessa?