Aika matelee

Täällä kummittelee edelleenkin viiden vuoden takainen km, vaikka pari vuotta sitten syntyi terve esikoinen..
 
Aika menee uskomattoman hitaasti ja jokaista kehon tuntemusta tarkkailee jotenkin tosi tarkasti. Meillä tulossa esikoinen, monta vuotta yritetty. Jännää on ja pieni pelko takaraivossa kokoajan... Yritän itselleni sanoa että pitää rentoutua mutta se onkin sitten helpommin sanottu kuin toteutettu... Tsemppiä kaikille!!
 
Itse en ole keskenmenoa kokenut, joten voin ainoastaan kuvitella millaista huolta se voi aiheuttaa. Vaikka toki sitä itsekin miettii välillä, mitä kaikkea voisi käydä ja miten yleisiä kaikenlaiset komplikaatiot on alkuraskaudessa. Itseäni auttaa pysymään positiivisella mielellä se, kun ajattelen, etten voi muuttaa lopputulemaa vaikka kuinka miettisin ja huolehtisin pääni puhki. Samoin auttaa ajatus, että kaikilla tapahtumilla on tarkoitus, vaikkei sitä aina itse ymmärrä. :shy:
 
Mua ei keskenmeno pelota, koska useinhan se tarkottaa sitä että alkiossa oli jotain vikaa ja se on ollut elinkelvoton. Tai näin olen jostain kuullut. Että tavallaan hyvä kun tulee keskenmeno tuollasissa tilanteissa. Jotkut tietysti ottaa sen raskaasti jos on pitkään yrittänyt.
 
Meillä yritystä on takana jo lähes puolitoista vuotta. Ensimmäinen raskaus alkoi jo toisesta kierrosta päättyen keskenmenoon viikolla 10. Sen jälkeen menikin yli vuosi odotellessa. Olen jo sen ikäinen, että jos tämä menee kesken ja seuraavaa odotellaan taas vuosi, niin voipi olla, että vauva jää haaveeksi.
 
Tänään saavutettu ensimmäinen etappi: aika varhaisultraan tuli. Seuraavaksi jännitetään viikon päähän, kun pääsee kurkistamaan, onko siellä ketään.
 
Yllättävästi helpotti sitä ajan matelua tuo lomareissu tuossa välissä. Ensi viikollakin on taas niin kiire, että uskon että sekin menee lopulta nopeasti. Mutta aina kun asiaa alkaa ajatella, tuntuu että aika menee toooosi hitaasti.
 
Ennen plussaa päivät mateli, mut nyt nää pari päivää on vaan hujahtanut! Koulu pitää myös kiireisenä :D
 
Täällä myös päivät matelee, nyt 5+4. Menee vähän aiheen ohi, mutta meillä tärppäsi nopeasti greippimehun avulla, heti ekalla mehukierrolla. Nostaa ilmeisesti estrogeenin määrää elimistössä (estää hajoamisen maksassa)
 
Itse join kauan greippimehua, eikä mitään tehoa. Mutta kun vaihdoin ihan oikeisiin greippeihin niin meni kaksi kuukautta :p Eli selkeästi greipillä voi olla jotain osuutta asiaan. Varmaan, mitä alkuperäisemmässä muodossa, sen parempi :)
 
Miten se aika voi kuluakin niin hitaasti! Tekisi niin mieli kertoa esikoiselle, joka tulee kiljumaan riemusta, mutta en uskalla ennen kuin ollaan turvallisilla viikoilla. Meillä varhaisultra 2 viikon ja 2 päivän päästä... Vasta! En tiedä miten jaksan sinne asti odottaa:nailbiting:
 
Kun on varhaisultraan päässyt niin siitä alkaa ajan juoksu :D Nämä ekat viikot matelevat aina :D
 
Onneksi lomat on loppunut ja pääsi töihin. Josko tämä aika menisi nopeampaa :D
 
Hippunen2, sama täällä, onneks koulu alkoi niin menee ajatukset hieman muualla.. Jotenkin sitä kiinnittää niin tarkasti kaikkiin oireisiin huomiota ja vaikkka tietää että ne ovat normaaleja niin silti huolestuttaa. Juuri sanoin miehelleni että millähän saisin tsempattua itseäni. Eka ultra vasta marraskuun puolessavälissä, niiiiiin pitkä aika sinne :shifty::sorry:
 
Menikö teillä Ninni90 eka nva sinne asti?
Mietin vain josei ja synnärisi sama kuin minulla epshp. meillä ultrataan ekassa neukussa monessa paikassa/neuvolassa ep:n alueella.
 
Aika joo matelee.. Itellä kans eka raskaus oli km (rv7+4)sitten kolme kuukautta ja esikoinen sai alkunsa.. Sit vasta kun on eka ultra takana huokaisen vasta Eli viel pitäs jaksaa oottaa 12 viikolle. En viitt mennä ar-ultraa.. Jos se menee kesken niin se menee , siihen ei auta mikää.. :/ on kyl kuitenki itellä suht "varma" olo, sillon ku sai km, niin sen osas jotenki aavistaa..
 
Musta tuntuu, että itselle on tullut nyt jonkinlainen uusi näkökulma tähän ajan mateluun. Esim. plussan jälkeinen viikko, oli ihan ikuisuus. Nyt sitten on tullut sellainen olo, että pitää ottaa kaikki irti tästä, kun saa vielä olla "itsekseen". Vaikka oikeastihan tässä on jo vauvan kanssa koko ajan. Eli olen alkanut keskittyä enemmän muihin asioihin, kuin raskauteen. Töissä on mukava olla ja siihen on kiva keskittyä nyt omana itsenään. Kun tietää, että nämä on nyt viimeiset hetket kun saa olla töissä ilman, että raskaus vielä määrittää sinut työntekijänä. Jollain tavallahan se muiden suhtautuminen kuitenkin muuttuu heti kun tietävät. Jossain määrin on myös hauskaa kun on joku oma salaisuus, vaikka olenkin kamalan huono yleensä pitämään mitään salaisuutena.

Jotenkin olen siis nyt asennoitunut niin, että haluan ottaa kaiken ilon irti vielä tästä, kun saan mennä ja tehdä suhteellisen samaan tapaan, kuin ennenkin. Kohta on iso maha ja mahdolliset muut raskausajan vaivat jo esteenä ja sitten pian se pikkuinen, jonka mukaan täytyy tietysti suunnitella koko elämä. Tottakai haluan ja odotankin vauvaa innolla, mutta ajan matelu tässä vaiheessa tuntuu oikeastaan aika lohdulliselta. Nämä on mun viimeiset hetket pitkään aikaan, jotka saan käyttää vain omalle itselleni.
 
Mäntyomena sanoi:
Musta tuntuu, että itselle on tullut nyt jonkinlainen uusi näkökulma tähän ajan mateluun. Esim. plussan jälkeinen viikko, oli ihan ikuisuus. Nyt sitten on tullut sellainen olo, että pitää ottaa kaikki irti tästä, kun saa vielä olla "itsekseen". Vaikka oikeastihan tässä on jo vauvan kanssa koko ajan. Eli olen alkanut keskittyä enemmän muihin asioihin, kuin raskauteen. Töissä on mukava olla ja siihen on kiva keskittyä nyt omana itsenään. Kun tietää, että nämä on nyt viimeiset hetket kun saa olla töissä ilman, että raskaus vielä määrittää sinut työntekijänä. Jollain tavallahan se muiden suhtautuminen kuitenkin muuttuu heti kun tietävät. Jossain määrin on myös hauskaa kun on joku oma salaisuus, vaikka olenkin kamalan huono yleensä pitämään mitään salaisuutena.

Jotenkin olen siis nyt asennoitunut niin, että haluan ottaa kaiken ilon irti vielä tästä, kun saan mennä ja tehdä suhteellisen samaan tapaan, kuin ennenkin. Kohta on iso maha ja mahdolliset muut raskausajan vaivat jo esteenä ja sitten pian se pikkuinen, jonka mukaan täytyy tietysti suunnitella koko elämä. Tottakai haluan ja odotankin vauvaa innolla, mutta ajan matelu tässä vaiheessa tuntuu oikeastaan aika lohdulliselta. Nämä on mun viimeiset hetket pitkään aikaan, jotka saan käyttää vain omalle itselleni.
Click to expand...
En osaa ajatella, että viimeiset hetket olla itsekseen. Ensimmäisten lasten kanssa heidän pikkulapsiaikansa oli ihan parasta. Ainoa mitä kaipasin, oli yksinäiset vessassa käymiset. Ei minulla sellaista luksusta ole töissään, mutta kuvittelen, että mieheni varmaan järjestää minulle sellaisen etuuden, jos tämä vatsa kasvaa vauvaksi asti.

Nauttisin varmasti täysin siemauksin, jos keskenmenon riskiä ei olisi.
 
Mulla on vähän samanlaisia tuntemuksia kuin Mäntyomenalla. Lienee ihan luonnollista, että näin esikoista odottaessa tulee ajatelleeksi tällaisia asioita. Vaikka sitä lasta kovasti odottaakin, aion itsekin nauttia näistä hetkistä täysin rinnoin. Miehen kanssa ollaan pohdittu vuodenvaihteeseen ulkomaan reissuakin, kun vielä ehditään käydä. Sillä ehdolla tosin, että mun tila antaa myöten lähteä. Ainakin tänään kun neuvolassa juteltiin ei pitäisi sinällään olla mitään ongelmaa.
 
Kannattaa se nauttia vielä kun voi (niiden kenellä ei ole ennestään lapsia), sitten kun vauva syntyy ei olekaa aikaa niin kuin ennen.. Nyt taas nautin erilailla tästä rAskaudesta kun on ennestään 1 lapsi. Täytyy ajatella kuinka helppoa on yhden lanssa lähteä joka paikkaa yms :cool::p:p
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top