Aiemmin synnyttäneiden synnytyskertomukset

[KaiKo]

Hei!
 Mä tykkään lukea synnytyskertomuksia, niin olis kiva tietää, miten muilla on aiemmat synnytykset menneet. Tässä mun synnytyskertomus esikoisesta (kopsattu 2 vuotta vanhasta ketjusta täältä).

"Heräsin yöllä 00.45 poksahdusääneen (luulin sitä potkuksi unenpöpperössä) ja supistukset alkoivat heti. Eli mulla meni lapsivedet, mitä en tajunnut, kun sitä tihkui vain pari pisaraa. Heti alkuun tuli supistuksia 10 min välein, mutta tiheni tosi nopeaan. Lähdettiin sairaalaan siinä kolmen maissa oksennettuani ja matkalla tais väli olla enää kolmisen minsaa. Sairaalassa tutkittiin ja olin jo 6 cm auki. Ja reilun puolen tunnin päästä jo melkein 10 cm. Tuossa välissä hengittelin ilokaasua, ja sain pudendaalipuudutuksen, josta ei mitään apua ollut. Ilokaasumaskikin tuntui auttavan lähinnä hengittämiseen. Koska olin niin auki, sain sitten spinaalipuudutuksen, joka vei ihanasti kivut pois! Sitten hiukan paleli (olin flunssassa ja epäilin kuumeen olevan nousussa) ja sain panadolin. Sain luvan alkaa ponnistella jos tuntuu siltä, kun olin niin hyvin auki. Odoteltiin lähinnä kohdunkäytävän lyhenemistä. Klo 7 jälkeen alkoikin kunnolla ponnistaminen ja lopulta 7.51 oli tyttö maailmassa. Välilihaa jouduttiin leikkaamaan ihan reilusti, mutta sen olin arvannut jo etukäteen, kun mulla on aina ollut "piukat paikat".

Tyttö oli kakannut lapsiveteen ja hörpännyt sitä reilusti, joten hän oli vain pikkiriikkisen hetken mun rinnalla ja vietiin keskolaan. On toipunut kuitenkin hyvää vauhtia. Koska sekä minä että mieheni olemme flunssassa pääsemme vain lasin läpi katsomaan lastamme. Omalla lapsellamme toki olisi vasta-aineet tähän flunssaan, mutta muilla keskolassa ei."

Tyttö pääsi sitten vierihoitoon seuraavana päivänä, eli ei kauaa joutunut keskolassa olemaan.

 

[mom83]

Tällanen synnytystarina täällä.. Kopsattu tytön vauvakirjasta :

Supistukset alkoivat lauantai aamuna 7:ltä pieninä vatsakipuina. Klo 11.00 ilmoitin miehelle että supistukset tulee aika tiuhaan, mutta en ollut varma pitäisikö mun mennä jo sairaalaan kivuliaitten supistuksien takia. Klo 15.15 soitin seinäjoen synnytysosastolle ja he olivat sitä mieltä että voidaan lähteä ajelemaan sinne päin koska meillä niin pitkä matka ( melkee 100 km).
Perillä laitettiin sydänkäyrään ja tarkistivat kohdunsuun joka olikin jo 6 cm auki, siittä sit lähdettiinkin synnytyssaliin suoraan. Supistukset koveni koko ajan ja kokeilin kivunlievityksenä ilokaasua mutta en voinut hengittää sitä, sitten laitettiin aquarakkulat selkään joka pahensi selkä kipuja ja oli erittäin tuskalliset. Seuraavaksi annettiin spinaalipuudutus alaselkään ja kyllä teki hyvää..Väliliha leikattiin reilusti koska ahtaat paikat (ja repesin silti eli tikkejä tuli paljon)..
Nyt pystyin keskittymään ponnistusvaiheeseen joka kesti sen 20 min.

Synnytyksestä tyttö sai pisteitä 9-10-10
ja synnytys kesti kokonaisuudessa sen 9½h joista 3½h olin sairaalassa..

Lääkärintarkistuksessa ilmeni että tytön etuaukile oli limittäin koska pää ei ollut päässyt kasvamaan kunnolla ( oli kääntynyt niin aikaisin pää alaspäin ettei lantiossani ollut tulaa) eli vuoden sitten rampattiin sairaalassa tarkistuttamassa ettei se luudu muuten olis pää jouduttu leikkaamaan.. Nyt tyttö täysin terve 8 vuotias

 

[Lateliini]

Meidän esikoinen meinasi syntyä kotiin, kun en oikeen tienyt noista supistuksista oliko ne nyt niitä oikeita... Eli noin joskus 5 jälkeen heräsin holahduksen tunteeseen ja menin vessaan, pikkuhousunsuoja oli täynnä vaaleanpunaista nestettä. Menin takaisin nukkuun ja sitten vähän ajan päästä alkoi supisteleen, supistukset kiihtyivät melko nopeasti sellaisiksi että väliä ei tuntunut olevan ollenkaan. Mieheni oli hieman hädissään, mutta minä se vaan selailin kirjaa ja pakkailin reppua. Noin 7.30 aikaan tuntui hien kovempi supistus ja mies sanoi, että eikös olis aika lähteä sairaalaan. Lähdimme ja saavuimme noin 7.45. Minä tokaisin kätilölle, että tänään on laskettu päiväen tiedä syntyykö tämä. Menin tutkittavaksi ja kätilö totesi että 7cm auki kyllä tämä syntyy... kysyi haluatko spinaalin, sanoin että vaikka. Vaihdoin vaatteet ja lähdimme saliin, noin 8.00 sitten minua alkoi ponnistuttaan ja minut vistakattiin pöydälle ja kätilö totesi olet täysin auki tämä syntyy nyt, mitään ei keritä antamaan. Kymmenen minuuttia ponnisteli ja poika maailmassa, synnytyksen kesto oli 2 h 45 min kätilö huokaisi ja sanoi en ole koskaan tavannut näin nopeaa ensi synnyttäjää, en ikinä unohda sinua!! Me oltiin ihmeissämme, että tässäkö tämä oli minulle ei ehtinyt edes hiki tulemaan. kätilö sanoi, että seuraavan lapsen kohdalle et saa jäädä kotiin odottelemaan supistusten kovenemista vaan heti sairaalaan.

No se meni luomuna ja minua ei sattunut juuri mitään, niin totesin että seuraavat saavat myös tulla ilamn kivunlievityksiä.

Toisen poikani kohdalla minulla oli supistuksia koko raskaudenajan ja ravasin sairaalassa tarkatuksilla 2 vkon välein. Poika oli pitkään perätilassa, mutta yksi lääkäreistä ei viitsinyt sitten katsoa sitä tarkemmin ultralla ja väitti että poika oli kääntynyt oikein päin. Niin sitten kaikki luuli. Vaan eipäs olllutkaan... viiknt olivat 38+0 ja minulla oli aamulla hieman supistuksia ja muutenkin hassu olo. Mies oli menossa iltavuoroon töihin ja sanoi minulle, että nyt mennään kyllä tarkistuttaan ennenkuin lähden töihin, että mikä tilanne on, ollaan yksi koti synnytys vältetty niin jos toinenkin.. No me mentiin ja kätilöllä oli hassu ilme kun hän kokeili vatsaani, hän kysyi pitäisi tämän olla oikeinpäin. Sanoin, että kyllä meille on niin sanottu, vaan eipäs ollutkaan....

Sitten äkkiä tutkimuksiin sillä olin jo 4 cm auki ja syöksy synnyttäjä... supistuksia hillitsevä lääke ja tutkimukset tehtiin.poika mahtuu tulemaan, sain luvan synnyttää alateitse. Sanoin etten halua kivunlievitystäjaei sitä minulle tyrkytettykään. Minua ei sattunut yhtään ja naureskelin kokoajan, en edes jännittänyt perätilan synnyttämistä. Minua makuutettiin paljon ja kun sain luvan lähdin hieman kävelemään. Sen jälkeen menin saliin mieheni kanssa ja sanoin meneväni vessaan. No vessassa meni sitten vedet, ihan kuin elokuvissa poksaus ja kauhea hulahdus. Onneksi olin pöntön päällä. Supistukset voimistuivat heti. Juoksin saliin ja huusin miehelle vedet meni vedet meni tää tulee nyt ja soitin kelloa moneen kertaan. kätilö tuli paikalle ja sanoin hänelle vedet meni vauva tulee, minut vistkattiin jälleen pöydälle ja sali täyttyi henkilö kunnasta. Tuli kolme kätilöä, synnytyslääkäri ja erikoistuva lastenlääkäri, takapäivystäjälle soitettiin, hän ei ehtinyt paikalle kun poika oli jo maailmassa  minuutin ponnistelun jälkeen HUH HUH mitä menoa se oli!!! synnytyksen kesto 2h 15min, että ei perätila paljon hidastanut menoa, oli nopeampi kuin eka... ja hyvin meni kummallakin kerralla, ei repeytymiä ja heti virkeä olo kun ei kivulievitysiä.

No nyt kolmas tulossa ja viikot on 35+4, hän välillä tuntuu kovastikkin olevan tulossa maailmaan. Ensi viikolla minulla on synnytyksen suunnittelu, tämä käynnistetään mahdollisest 37-38 viikoilla, koska kaikki haluavat välttää kotisynnytyksen vaaran ja halutaan että lapsi syntyisi sairaalassa. Saas nähdä kuin mamman käy, toivottavasti hyvin ja ehditään sairaalaan, mutta jänniä aikoja eletään... Se on vaikea tietää koska pitää mennä, kun en tunne eroa harjoitusupistusten ja oikeiden välillä ja kun avautumis vaihe ei satu minua ollenkaan...Ja tosiaan kolmas tulossa, luulis teitävän, mut kun ei. Jos vedet menee kotona niin vauva syntyy kotiin, mitään ei keritä tekeen... Onneks mies on ollut jo kahdessa synnytyksessä mukana se voi toimia kätilönä

 

[Ballo]

Poltot alkoivat jo pe illalla (en tosin silloin niitä tajunnut) ja supistukset 00 jälkeen kun olin menossa nukkumaan. Supistukset alkoivat heti säännöllisesti ja olivat ihan v'''n kipeitä. 01.00  meni vedet kotona ja lähdimme sairaalaan. Sairaalassa käyrille, sisätutkimus olin 2cm auki kohdunkaula kadonnut ja siitä melkein heti peräruiske (ummetuksen takia). Siitä sitten istuttiin ja hajotettiin WC:tä n. 1h kun tuli tavaraa jonkin verran ja supistukset vain koveni ja koveni sen myötä. Menin kylpyyn 02.30 jossa en kyennyt olemaan ku8in vartin verran ja halusin pois. Kätilö siirsi meidät suoraan synnytyssaliin jossa minulta lähti taju kipujeni vuoksi. Tajunta palasi nopeasti ja jouduin sängylle. Otin yhden imauksen ilokaasua jonka jälkeen oksensin kaiken pihalle ja kieltäydyin ottamasta sitä enään, vaikka kätilö käski ja käski. Kipu oli aivain hirveä ja revin petivaatteet ja piuhat seinästä :D, kunnes kätilö teki jälleen sisätutkimuksen 3.30 ja olin 4 cm auki. Kätilö sanoi että ainut vaihtoehto on enään epiduraali, mutta pelkäsin neulaa niin etten halunnut. Kätilö teki loppujenlopuksi päätöksen että se laitetaan ja 4.10 laitettiin epiduraali. Siinä oli elämäni 7 taivas ja sain jonkin aikaa nukuttua. Kivut katosivat eikä ollut enään yhtään sellainen olo että synnyttäisi. Oksitosiinitippa laitettiin myös jatkamaan supistuksia. 7.30 kätilö tuli taas ja totesi että olin 10cm auki ja ruvetaan ponnistamaan. Epiduraali otettiin pois ja hommat aloitettiin. Ponnisti 1,5h eikä mitään tapahtunut. Puudutukset olivat lakanneet ja kipu alkoi olemaan jo aikamoinen. Paikalle kutsuttiin lääkäri joka teki päätöksen imukupista. Olin revennyt jo jonkin verran ja väliliha leikattiin imukupin takia ja aloitettiin imuveto. Imukuppi irtosi kaksi kertaa ja 52 min imuvedon jälkeen poikamme tuli maailmaan sinisenä hapenpuutteen takia, mutta elpyi nopeasti kun annettiin happea. Synnytys kesti 10h15min ja ponnistusvaiheeksi on merkitty 1h56min. Poika oli 3480g 52cm eli ei mikään iso. Tikkejä sain mukavat 24kpl ja toisen pakarani mustaksi. Suoraan sanottuna esikoisen synnytyksen takia jännitän aika tavalla tätä tulevaa synnytystä....Sen tiedän että epiduraalin otan aivanvarmasti ilman vastaväitteitä tästä jos mahdollista :D