Ahdistus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Unique
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Siinä oli sellaisia tekijöitä mitkä minun ahdistuksen aiheutti mitkä aiheutti paljon reaktioita. Eli kaadoin miun firman kun ei ollut enää voimia edes yrittää huolehtia siitä niin toki osa suhtautui siihen hyvin huonosti kun meni heiltä työt alta. Osa ihmisistä siis ois vaatinu vielä vaan lisää ja syyllisti kun olin jo aivan loppu. Kun taas lopuista löytyi ihana tukiverkko ympärille. Kriiseistä tosiaan oppii ketkä on ystäviä ja ketkä ei ja yhtäkään menettämääni ihmistä en kadu. Ehkä korkeintaan sitä miten huonosti myös itse heitä kohtelin sitten takaisin.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Näin jälkikäteen ajateltuna ne syyllistämään lähteneet tod näk kärsii samantyyppisistä oireista itse, pakko jaksaa, ei saa särkyä. Ottivat kovin henkilökohtaisesti töiden loppumisen ja tuli muka yllätyksenä kun jo vuotta aiemmin porukalla puhuttiin et kohta on firma nurin ja kaikesta piti säästää.

En vaan kyennyt hoitamaan sitä loppua sen paremmin vaikka olis varmasti pystynyt myös järjestämään hautajaiset kunnolla. Minähän siinä myös koko siihenastisen elämäntyöni menetin ja mie en ollu saanu edes palkkaa siitä enää ku huolehdin työntekijät ensin ja lopulta ei ollu varaa ees sähköjä maksaa. Siin meni työt parilta, unelmat ja vuosien työ minulta. He sentään sai palkkaturvasta puuttuvat vaikka aikaahan siinä meni.

Miulla tuli siis avioero samaan syssyyn ja isäkin oli kuollut vuotta aiemmin enkä ollut edes ehtinyt surra. Enkä siskoani joka lähti isää ennen. Oli liian kiire töiden kanssa ja sit ei ollu niitäkään enää eikä kotia eikä koiraa.

Tuo on ollu miulle elämäni puhdistavin kokemus. Enää ei ollu mitään jäljellä paitsi se ahdistus. Ja taustalla jossain ajatus että onneks miulla on äiti vielä vaikka ei ollu energiaa häneenkään pitää yhteyttä ja onneksi hän antoi aikaa miettiä asiat ensin itse ja puhua sit kun on sen aika. Mut kuukausikaupalla oli kyl enemmän helvettiä kuin elämää miussa jäljellä.

Nykyään en juuri enää huolehdi siitä mitä muut ajattelee. Ennen paljon enemmän ja oli tärkeätä näyttää kuin ois kaikki hyvin. Sit ku kaikki särkyi ei ollu enää sitä tarvetta. On ihan ok olla rikki ja näyttää se.

Yks puolituttu jäi viime keväänä vuoden sairaslomalle samasta syystä ja puhui asiasta KAIKILLE. Hän kuvaili sen niin hyvin - olo on kuin sellaisella sinisellä pienellä roskapussilla, joka on ahdettu niin täyteen, että heti kun sitä joku läheinen koskettaa se räjähtää. Se tekee hyvää ja puhdistaa sielua, todella. Mut jos näitä asioita oppii hiljalleen purkamaan ei ehkä tarvi räjähtää.

Ite oon ollu tossa pisteessä myös teininä ja nyt taas. Tällä kertaa tiedän myös oppineeni asian, teininä jätin sen taakseni muuttamalla ja jättämällä asiat ja ihmiset. Nyt kun oon opetellu ja opettelen purkamaan tota lastia ei tartte enää muuttaa tai juosta. On paljon helpompi olla. Ja kun se pahin lasti on purettu en myöskään koe olevani taakaksi muille kun näitä puhun. Onni on ystävät jotka oikeesti välittää ja niitäkään en ois muuten löytänyt. Niitä oli paljon enemmän kuin luulin.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Sinulla on ollut rankkoja aikoja elämässäsi! Hyvä, että pystyt puhumaan niistä avoimesti. Ja mukava kun jaksat vastailla vielä minullekkin täällä näihin omiin pohdintoihini.

Minulla myös nuoruudessa/lapsuudessa ollut kaikenlaista. Niistä olen kyllä pystynyt puhumaan, mutta ehkä ne vaikuttavat kuitenkin tuolla jossain syvällä sisimmässäni.

Olen onnellinen että pystyn kuitenkin nukkumaan yöni 7-8h. Ja syön terveellisesti sekä urheilen. Ja jos jotain tästä ahdistuksesta on pitänyt oppia niin se, että tiedän ystävieni välittävän minusta vaikka olenkin pöhkö ja osaan arvostaa auttamista. Sitä että minua autetaan ja että kun teen sellaista työtä missä itse autan myös muita. Sekä osaan olla iloinen myös pienistä asioista.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Pitänee vielä kysyä miten teillä muilla ahdistus tuntuu?

Itseä vapisuttaa, tulee kylmiä ja kuumia aaltoja. Ottaa silmiin, vatsa saattaa oireilla, oksettaa äänet tuntuvat sekamelakalta.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Mahaan sattuu ja menee sekaisin. Rintaan pistää / painaa syvältä rintakehästä ja kun tarpeeksi pahaksi menee seuraa hyperventilointi. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja tekee (harmitonta) rytmihäiriötä. Miullahan tutkittiin sydän ja hengitystiet tarkkaan ennen ahdistusdiagnoosia, ihan varmuuden vuoksi. Kun itsellä se tosiaan haittaa hengitystä aika pahasti. Tarpeeksi kun stressaan saan vielä kuumeisen olon kaupan päälle. Mittarissa ei kuitenkaan lukemat nouse.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Niin ja olen myös pyörtynyt pari kertaa kun hengitys salpaantuu ja niska menee "lukkoon" niin ei kierrä veri päähän asti.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Minullakin oli niska eilen illalla niin kipeä kun ahdisti että päätä alkoi särkeä. Kärsin joskus myös rytmihäiriöstä, mutta ne eivät ole tulleet ahdistuksessa. Ahdistuksen aikana lähinnä palelen ja vapisen.

Eilen illalla sain puhuttua eräälle ystävälleni kaiken ja olo on todella rento nyt!! Toivottavasti tämä on suunta parempaa kohti

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Mun ahdistus on lähinnä hengenahdistusta ja oksettavaa oloa ja semmosta pakokauhua. Hyvin usein tulee se tunne, että on pakko päästä ulos, en saa henkeä ja kaipaan ympärille paljon tilaa ja raitista ilmaa. Rytmihäiriöitä on myös ollut ja sydäntä on tutkittu pariinkin kertaan, mutta mitään vikaa ei ole koskaan löytynyt. Se on kuulema normaalia, että sydän jättää joskus lyönnin väliin ja se tuntuu ikävänä muljahduksena. Kerran sain siihen jotain lääkettä, joka hidastaa sydämen lyöntitiheyttä, mutta se pisti väsyttämään niin tautisesti, että parin viikon jälkeen jätin pillerit pois. Mielummin satunnaiset muljahdukset kuin se oksetus, päänsärky ja tautinen väsymys lääkkeistä.
 
Takaisin
Top