Ahdistus ilmastosta ja lapsen tulevaisuudesta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja katastrofiajattelija
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
K

katastrofiajattelija

Vieras
Mulla on alkanut tulemaan todella voimakasta ahdistusta ilmastonmuutoksen ja lapseni tulevaisuuden takia. Tuntuu, että tämä valtaa mielen koko päivän, vaikuttaa uneen, työskentelyyn, kaikkeen.

Mielessä pyörii kaikenmaailman kysymyksiä; Voiko lapseni saada onnellisen elämän? Onko enää mitään toivoa pelastaa tätä maapalloa? Pärjääkö lapseni aikuisena vai tuleeko elämä olemaan vaan kärsimystä elinolosuhteiden takia? Oliko virhe tuoda uutta elämää tälle pallolle? Jne.

Lapseni on nyt 3-vuotias. On jotenkin tosi vaikea koittaa tässä elellä normielämää, kun saa lukea vähän väliä juttuja, että Suomesta tulee Siperian kaltainen ja että ilmastonmuutos ei pysähdy siihen mitä on luultu, vaan luvassa on paljon pahempaa.

Haluaisin päästä tästä lamauttavasta ahdistuksesta eroon, ja nauttia taas lapsiperhearjesta.
Haluaisin löytää jostain toivoa.

Olipa masentava viesti, mutta onko täällä jollain jotain vertaistukea antaa, tai lohduttavia sanoja?
 
Haluan vielä lisätä, että olen kyllä jo varannut ajan ammattiauttajalta, ja tiedostan jollain lailla että nää kaikki mun kysymykset menee varmaan yliajattelun puolelle.
 
Hienoa kun oot jo saanut ajan myös ammattilaiselle 🙏 pystyn samaistumaan ajatuksiisi. Mietin myös usein elämän epäreiluutta ja sitä kun esikoinen aloittaa koulutaipaleensa, että tuleeko kiusatuksi kuten itse tulin. Ja että oppiihan hän arvostamaan luontoa, puhdasta kotimaista ruokaa, muita ihmisiä. Miten teknologian kehitys etenee, hälveneekö oikeat ihmisten väliset kontaktit. Miten maailma tuleekaan muuttumaan. Mua auttaa se että en seuraa uutisia. Tuntuuhan se välillä oudolta, kun ihmisten kanssa juttelee ja tosi usein tulee näitä keskustelunavauksia että "näitkö sen ja sen uutisissa?" ja aina vastaan että en. Mutta en halua velloa epätoivossa yhtään enempää kuin on "pakko". Ja uutisten tarkoitushan on järkyttää ja herättää tunteita, jostain syystä useimmiten ne on niitä negatiivisia..
Mutta koitan tän epätoivon keskellä ajatella, että ehkä me ollaan niitä ihmisiä joiden lapset tulee parantamaan tätä maailmaa 😊 uusi sukupolvihan sen aina muuttaa ja kehittää, en jotenkin jaksa uskoa että oltais ihan tuhoon tuomittuja, vaan kyllä tää maailman suunta vielä muuttuu, ennemmin tai myöhemmin 🤞 Tsemppiä ajatuksien kans ❤️
 
Tähän aiheeseen liittyy niin paljon asioita, mitä tavallinen ihminen ei voi tietää ja ennustaa. Ilmasto ei toimi ennusteiden mukaan aina pahassakaan mielessä, eli siksi en käytä ajatuksiani tähän, kun edes alan asiantuntijat ei pysty ennustaa tilanteen muuttumista. Maapallo pyrkii itse korjaamaan epätasapainoa ja haitallisia kehitystä ja itse kun tekee parhaansa siihen päälle ilmaston hyväksi niin hyvään suuntaan mennään. ❤️
 
Kai meillä on nykyään kontrolli niin moneen asiaan, että emme siedä asioita, joita emme voi kontrolloida. 🤔 Tai sitten vain liikaa aikaa miettiä. 🤷🏼‍♀️ Siinä missä ennen stressiä aiheuttivat ihan hengissä selviämiseen liittyvät asiat, joihin kykenimme kuitenkin ihmisinä vaikuttamaan, niin nyt meidän stressireaktiot aktivoituvat asioista, joihin emme voi vaikuttaa. Ehkä pitäisi antaa elimistölle konkreettista stressiä ja keksiä joku kiva itsensäylittämisprojekti tms. niin ei ole ainakaan aikaa ahdistua mistään

Ainakin itsellä on omat projektit pitäneet niin kiireisinä, että huomasin tässä yksi päivä kuitanneeni yhden kodinkoneen rikkoutumisen lähestulkoon olankohautuksella ja pyysin vielä miestäni lopettamaan valituksen asiasta, kun ei se mitään auta. 😅 Hänellä loksahti leuka, sillä yleensä meillä roolit ovat ihan toisinpäin. 🤣 Ja siis yleensä todellakin ahdistun tuollaisista odottamattomista ja ärsyttävistä raharei'istä ja jotakuinkin kaikesta mahdollisesta maailmassa. Itseni kiireisenä ja innostuneena pitäminen ja energian purkaminen urheiluun ovat miun pääkopan kunnossapitämisen kulmakiviä.
 
Mun mielestä me ihmiset nyt vain ollaan aika itsekäs ja aggressiivinen elämänmuoto. Tosiaan kaikille on varmaan aika selvää, että me tuhotaan tätä planeettaa, mutta ei siihen oikeastaan pysty mitenkään vaikuttamaan ilman jotain todella radikaalia tapahtumaa. Niin kauan kuin talouden pitää nousta, pitää kulutuksen lisääntyä, ja nyt me jo yli kulutetaan tätä planeettaa. Onhan tämä ihan mahdoton yhtälö.

Siksipä itsekin olen ottanut vähän sellaisen pää pensaassa asenteen. Tiedostan ongelmat, mutta koska en niihin voi itse vaikuttaa, en ajattele niitä liikaa. Elän elämääni omassa kuplassani niin kuin muutkin. Joku sukupolvi sitten tulee saamaan kaiken kakan niskaansa, itse veikkaan että tyyliin jonkin ydinsodan muodossa, mutta olen sitä jo tarpeeksi etukäteen murehtinut, niin en halua enää.

Itseä lohduttaa paljon se ajatus, että tämä maapallo on kuitenkin yksi kärpäsen pieru maailman kaikkeudessa, ja se miten sille käy, tuskin vaikuttaa mihinkään muuhun. En tiedä lohduttaako tämä muita, mutta jospa joku muukin sillä saisi pienennettyä maailman tuskaansa. 😅
 
Itse välttelen uutisia ja teen sen minkä voin ympäristön ja luonnon puolesta. Pyrin kasvattamaan lapsen luontoa arvostavaksi ja ympäristötietoiseksi. Muun ajan harrastan myös tuota pään pensaaseen työntämistä, mutta nyt olen opetellut myös huolien hyväksymistä kognitiivisen terapian avulla.

Ajattelen, että joka sukupolvella on omat haasteensa ja valitettavasti meidän lapsilla se on ilmastonmuutos. En oikein jaksa uskoa siihen etteikö ihmiskunta tulisi jossain kohtaa tuhoamaan itseään täysin. Mutta niin ne dinosauruksetkin katosivat ja tilalle tulivat nisäkkäät ja ihmiset. Ehkä meidän jälkeen jostain alkumudista ryömii torakat hallitsemaan maailmaa ja sykli alkaa uudestaan:rolling:
 
Hienoa, että haet apua ja purat mieltäsi tänne. ❤️ Ainakin omalla kohdallani asioista puhuminen auttaa.

Vaikka en ole asiasta yhtä ahdistunut, kyllä ilmastonmuutos, luontokato ja ihmisten välinpitämättömyys välillä tuskastuttaa/surettaa. Jonkin verran pään laittaminen pensaaseen auttaa maailman tuskaan. Eli en lue uutisia, koska ne vain lisää pahoinvointia. Eikä se tarkoita sitä, etten välittäisi. En vain usko maailman pelastuvan sillä, että jatkuvasti muistutan itseäni kaikesta kurjasta. Olen kyllä siitä tietoinen ilmankin.

Toinen juttu on tehdä se, mitä pienenä ihmisenä voin tehdä. Eli pyrkiä kohti ekologisempaa elämää ja herätellä muidenkin ajatuksia. Yksi pieni ihminen ei pysty paljoon, mutta kun moni tuo kortensa kekoon, sillä on jo vaikutuksensa. Ja sitten tietenkin yritän kasvattaa lapseni toimimaan samoin. Ja vaikka lasten tekeminen tähän maailmaan ei missään mielessä ole ekologista niin ainakin me voidaan kasvattaa lapsistamme tiedostava ja välittävä sukupolvi. Tämä tuo ainakin itselleni lohtua ja vähentää "kannattiko nyt ylipäätään lisääntyä" ajatuksia.
 
Tunnistan näitä ajatuksia. Aiemmin ahdistuin paljonkin. Itse en tosin aio työntää päätäni pensaaseen, koska se ei varsinkaan auta asiaa. Seuraan uutisia säännöllisesti ja luen aiheeseen liittyvää sisältöä. Vaikka ilmasto onkin ennustamaton niin yhtä lailla ovat kaikki muutkin asiat joihin syydämme rahaa huomattavasti enemmän. Yksi pieni ihminen voi vaikuttaa vähän, mutta miljardi pientä ihmistä vaikuttaa jo paljonkin.
Ahdistusta käsittelen ehkä siten että pyrin ajattelemaan että en voi lakata elämästä peläten. Elämän täytyy jatkua siinä ajassa, joka on juuri meille annettu oli se aika millainen ja kuinka pitkä tahansa. Ja haluan kasvattaa lapsemme fiksuiksi ja omaa napaansa pidemmälle ajatteleviksi ihmisiksi, jotka eivät pelkää kohdata karua totuutta. Se jää nähtäväksi onnistunko tässä, mutta ainakin yritän.😊
 
Ihan ekana haluan sanoa ison kiitoksen teille kaikille, jotka jaoitte omia näkemyksiänne tähän postaukseen. 🫶 Tuntuu siltä, että oli oikea ratkaisu purkaa tuntoja tänne.

En itse jotenkin pysty siihen, että laittaisin pääni pensaaseen. Varsinkin näiden ajatusten keskellä ajaudun hakemaan kaikenlaista tietoa asiasta ja typerää kyllä, luen myös ihmisten kommentteja asiaan liittyen. Olen nähnyt paljon kommentteja, joissa sanotaan olevan typerää tuoda jälkikasvua tähän maailmaan, ja että jos olisi sellaista, niin panikoisi.

Oon kuitenkin saanut ainakin tähän päivään paljon lohtua tästä viestiketjusta. Pyrin ajattelemaan niin, että koska mullakin on lapsi jo tässä maailmassa, niin koitan kasvattaa hänet kunnioittamaan maapalloa ja sen luontoa. On vaan vaikea kääntää omaa päätänsä siihen, että nyt eletään tätä päivää, kun on jo niin syvällä tässä ahdistuksessa. Ehkä tää kuitenkin tästä vielä jossain vaiheessa helpottaa. Eihän kukaan satavarmaksi tiedä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan.

Kiitos teille kaikille vielä. ♥️ Lisää näkemyksiä ja ajatuksia luen kyllä mielelläni tähän aiheeseen liittyen!
 
Lisään vielä tuohon ahdistukseen. Se voi olla myös tällaisessa asiassa isosti eteenpäin vievä ja muutokseen motivoiva tunnetila. Se kuitenkin kertoo että jotain on tehtävä. Tietysti tärkeää, että se ei vie yöunia ja pystyy ajattelemaan muitakin asioita.😊
 
katastrofiajattelija sanoi:
Ihan ekana haluan sanoa ison kiitoksen teille kaikille, jotka jaoitte omia näkemyksiänne tähän postaukseen. 🫶 Tuntuu siltä, että oli oikea ratkaisu purkaa tuntoja tänne.

En itse jotenkin pysty siihen, että laittaisin pääni pensaaseen. Varsinkin näiden ajatusten keskellä ajaudun hakemaan kaikenlaista tietoa asiasta ja typerää kyllä, luen myös ihmisten kommentteja asiaan liittyen. Olen nähnyt paljon kommentteja, joissa sanotaan olevan typerää tuoda jälkikasvua tähän maailmaan, ja että jos olisi sellaista, niin panikoisi.

Oon kuitenkin saanut ainakin tähän päivään paljon lohtua tästä viestiketjusta. Pyrin ajattelemaan niin, että koska mullakin on lapsi jo tässä maailmassa, niin koitan kasvattaa hänet kunnioittamaan maapalloa ja sen luontoa. On vaan vaikea kääntää omaa päätänsä siihen, että nyt eletään tätä päivää, kun on jo niin syvällä tässä ahdistuksessa. Ehkä tää kuitenkin tästä vielä jossain vaiheessa helpottaa. Eihän kukaan satavarmaksi tiedä, millaista tulevaisuudessa tulee olemaan.

Kiitos teille kaikille vielä. ♥️ Lisää näkemyksiä ja ajatuksia luen kyllä mielelläni tähän aiheeseen liittyen!
Click to expand...
Mulla on tuttu ympäristöalalla ja muistuttaa mua aina ettei asiat etene niinkuin me kuvitellaan ja lehdissä ja uutisissa on paljon huuhaata myös. Pitää tehdä tekoja toki ympäristön vuoksi, muttei kannata ahdistua semmoisesta minkä ennustaminen on hyvin vaikeaa parhaimmille tutkijoillekkin. ❤️

Maapallo (luonto) pyrkii tasapainoon normaalissa luonnon muutoksissakin eikä me ihmiset olla siihen poikkeus. Meidän tehtävä on siis auttaa korjaamaan tilanne.

Oon ymmärtänyt että mitä enemmän ilmastonmuutosta hidastaa sitä todennäköisemmin luonto ja ympäristö ehtii sopeutua muutoksiin ja se ois nyt tärkein homma eikä se pysäyttäminen. 😍
 
AnnMarii sanoi:
Lisään vielä tuohon ahdistukseen. Se voi olla myös tällaisessa asiassa isosti eteenpäin vievä ja muutokseen motivoiva tunnetila. Se kuitenkin kertoo että jotain on tehtävä. Tietysti tärkeää, että se ei vie yöunia ja pystyy ajattelemaan muitakin asioita.😊
Click to expand...
Tämä on juuri se mitä hain omalla aiemmalla viestilläni. Kun emme voi kontrolloida tuollaisia asioita, niin se ahdistus ei meinaa hävitä. Koitan siis pragmaattisena ihmisenä keskittyä asioihin mitä voin kontrolloida ja mihin voin purkaa ylimääräistä energiaa. 😄

Tuli muuten @bandoo viestistä mieleen, että talouden nousu on jossain määrin välttämätöntä tässä semikapitalistisessa järjestelmässä, mutta voimme kontrolloida sitä millä keinoin se nousee. Siirtää mm kulutusta huonoista materiaaleista kestäviin, ylipäätään materiasta palveluihin ja luoda ekologisesti kestävämpää teknologiaa. En ole täysliberaalin talouspolitiikan kannalla, mutta toivoisin "jarruttavia" tekijöitä käytettävän vain eettisemmän talouden aikaansaamiseksi. Nythän meillä on paljon turhaa byrokratiaa, joka saattaa jopa jarruttaa kilpailua ja uusien yrittäjien ja innovaatioiden saapumista eri aloille. Systeemi suosii isoja yrityksiä, eikä se motivoi niitä kehittymään, vaan hakemaan voitot volyymistä.
 
Törmäsin sellaiseen kirjaan kun Hans Rosling - Faktojen maailma. Aloin sitä nyt kuuntelemaan, en siis osaa vielä sanoa että kuvaako se mun näkökulmaa tai että onko siitä apua just tähän. Mutta niin ainakin ymmärsin esittelystä, eli kannattaa laittaa kuunteluun, alku on ainakin tosi mielenkiintoinen 👍

Ongelma nykysomessa, ja Googlessakin, on siinä että se meille syötetty info on tosi yksipuolista ja ruokkii itseään. Eli vaikka luulet etsiväsi tietoa laajasti, niin hyvin mahdollista että se on silti erittäin yksipuolista näkökulmaa näistä asioista. Olen opiskellut dataa ja sen kautta opin vielä paremmin ymmärtämään miten isoja asioita vääristellään vajaalla datan esittämisellä. Tämä pistää kokoajan silmään esim uutisten esittämien tilastojen leikkaustavassa, suurennuksissa, värityksissä..

Enkä nyt sano etteikö maapallosta pitäisi pitää huolta, päinvastoin! Mutta ehkä toteuttaisin niitä asioita enemmän maalaisjärjellä, sellaisesta tuhlaus-, kulutus-, itsekkyys, ja pelon kautta toimimisen mentaliteetista eroon kasvattamisella. Voin olla väärässä mutta veikkaisin että negatiivisten asioiden esiinnostamisesta ja mahdollisen scenaarioiden esittämisestä faktana aiheutuvat ongelmat on pahempi kokonaisuutena tälle yhteiskunnalle kun mitä se olisi ilman kaikkea negatiivista pelottelua. Tämä ei ole mitattavissa, mutta siis ihan se miten paljon laitetaan paukkuja aivan vääriin asioihin. En siis yhtään ymmärrä vaikka Elokapinaa ja heidän tempauksiaan, ei todellakaan saa minua ajattelemaan positiivisesti heidän ajamistaan asioista, tai edes kiinnostumaan siitä mitä oikeasti ajavat.
 
Minä kannatan ihan täysin Elokapinaa ja kaikkia muitakin (yleensä he ovat nuoria!), jotka jaksavat yrittää vaikuttaa asioihin. En yksinkertaisesti usko, että on olemassa tapaa tuoda omaa näkemystään esiin niin, että vastapuolen tai asiasta kiinnostumattomien mielestä se olisi hyvä tapa. Kaikesta tulee valitusta, tai sitten se ei vain ole tehokasta - kuinka moni on kiinnostunut vaikka kadulla keskustelemaan vieraan ihmisen kanssa ympäristön tilasta tai saamaan jotain esitteitä asiasta (ja eikö ne lennäkin heti roskiin?) tai kuinka moni avoimin mielin lukee mediasta vaikka just ympäristöasioista, jos aihe ei oo just itselle mieleen? Lisäksi mediassa riittää, että joku miten neutraalisti tahansa mainitsee vaikka ilmastonmuutoksen, niin heti on vihaiset ihmiset selittämässä, että ilmasto on aina muuttunut, menisi tuokin töihin eikä valittaisi mediassa olemattomista, jne. Ja kaikenlainen mielenosoittaminen vasta herättääkin vastustusta, esimerkiksi tien tukkiminen tuntui olevan suorastaan henkilökohtainen loukkaus monelle. Ajattelen, että väkivallaton mielenosoittaminen on ainoa keino saada ääntään ja mielipidettään kuuluviin myös niille, jotka eivät ole jo valmiiksi samoilla linjoilla asioista. Se herättää myös päättäjiä (nuorten) ihmisten hätään asioiden tilasta,
 
@Puar mie oon kyllä täysin eri linjoilla. Ei ole oikotietä saada eri mieltä olevia ihmisiä puolelleen. Kärkäs kommentointi ja Elokapinan tyylinen aktivismi (mielestäni aivan liian lempeä sana lainvastaisesta toiminnasta) vain jakavat ihmisiä eri leireihin entistä vankemmin.

Mikäli haluaa provosoida, niin se pitäisi osata tehdä älykkäästi, eikä sotkemalla ja riehumalla. Ruotsin turkistenvastainen tempaus oli aikanaan mielestäni hyvä esimerkki järkevästä aktivismista, kun (en muista mikä järjestö) kiinnitti pylväisiin lappuja missä lupasivat ostaa lemmikkikoiria turkiksiksi ja joku vielä vastaili lapusta löytyvään numeroon.

Kannustaisin ihmisiä kuitenkin kaikista mieluiten sivistyneeseen ja avoimeen keskusteluun, jossa oikeasti kuunnellaan toista. Esimerkiksi vastakeskustelijan leimaaminen idiootiksi mielipiteidensä takia, kertoo minusta vain ilmaisijansa älykkyydestä, eikä ainakaan itseäni saa vakuuttumaan muustakaan sanomasta. Sellainen aiheuttaa vain vastareaktion, jolloin ihminen ei ainakaan halua kuulla toisen sanomaa.
 
Pilkki24 sanoi:
@Puar mie oon kyllä täysin eri linjoilla. Ei ole oikotietä saada eri mieltä olevia ihmisiä puolelleen. Kärkäs kommentointi ja Elokapinan tyylinen aktivismi (mielestäni aivan liian lempeä sana lainvastaisesta toiminnasta) vain jakavat ihmisiä eri leireihin entistä vankemmin.

Mikäli haluaa provosoida, niin se pitäisi osata tehdä älykkäästi, eikä sotkemalla ja riehumalla. Ruotsin turkistenvastainen tempaus oli aikanaan mielestäni hyvä esimerkki järkevästä aktivismista, kun (en muista mikä järjestö) kiinnitti pylväisiin lappuja missä lupasivat ostaa lemmikkikoiria turkiksiksi ja joku vielä vastaili lapusta löytyvään numeroon.

Kannustaisin ihmisiä kuitenkin kaikista mieluiten sivistyneeseen ja avoimeen keskusteluun, jossa oikeasti kuunnellaan toista. Esimerkiksi vastakeskustelijan leimaaminen idiootiksi mielipiteidensä takia, kertoo minusta vain ilmaisijansa älykkyydestä, eikä ainakaan itseäni saa vakuuttumaan muustakaan sanomasta. Sellainen aiheuttaa vain vastareaktion, jolloin ihminen ei ainakaan halua kuulla toisen sanomaa.
Click to expand...
Avoin ja sivistynyt keskustelu on tietysti optimitilanne, mutta tällaiselle ei mielestäni ole kauheasti paikkoja. Iso osa keskusteluista käydään netissä, ja somen algoritmit pitävät huolen siitä, että ihminen näkee sisältöä, joka sopii omaan kuplaan (tai provosoi niin paljon, että viettää aikaa sisällön parissa ehkä jopa vihaisesti kommentoiden). Myöskään maltillinen viestintä ei oikein tavoita massoja. Lehdissä keskustelu jää helposti yksisuuntaiseksi, ja useimmat skippaavat sieltäkin aiheet, jotka eivät kiinnosta tai joista on eri mieltä. Lehdissä kirjoittelu myös tulkitaan usein vihamielisesti ainakin ns. kansan syvissä riveissä: aina kirjoitetaan jotain woke-propagandaa, toimittajat on kaikki vihervassareita jne.

Politiikassa kärjistettynä poliitikkoja kiinnostaa omien äänestäjien asiat ja mielipiteet, eikä tahtoa esimerkiksi koviin ympäristölinjauksiin ole, koska se karkottaa äänestäjät. (Innokkaimmat äänestäjät ovat eläkkeellä/lähellä sitä, ja äänestävät tyypillisesti puolueita, joita ei ympäristö niin kiinnosta, kun kannattajiakin kiinnostaa esim. eläkejärjestelmä.) ilmastonmuutoksen ja ekokatastrofin kanssa alkaa olla oikeasti kv-tiedeyhteisön mielestä kiire, joten ei ole realistista, että maapallo pelastetaan myöskään niin, että nuoret ensin hankkivat poliittista osaamista ja uraa niin paljon, että pääsevät vaaleissa päättäjiksi kokeneiden politiikkojen (ja isojen puolueiden, jos puolueiden arvoissa ei tapahdu muutoksia) ohitse.

Mielestäni maapallon tulevaisuus ja nuorten aito hätä oman tulevaisuutensa puolesta on asia, jota voi väkivallattomalla aktivismilla ja kansalaistottelemattomuudella tuoda esiin. En näe, mitä muita oikeita keinoja heillä on yrittää vaikuttaa asiaan. Etenkin nuoret saavat kauheasti vähättelyä osakseen, ottivat kantaa mihin ja miten tahansa. Ymmärrän, miksi kaikki eivät ole samaa mieltä keinoista, mutta minusta yhteiskunta ei tarjoa oikein aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia nuorille ja/tai (ympäristö)asioista valtavirtaa radikaalimmin ajatteleville.
 
Samoilla linjoilla kuin @Puar . Hyvin sanoitit! En usko että aktivisteilla olisi tarvetta tempauksilleen, jos näistä asioista oikeasti keskusteltaisiin vakavasti ja isosti. Mediassakin lopulta monet muut asiat saavat paljon isommin palstatilaa kuin ilmastoasiat. Jos miettii vaikka kuinka pieni uutinen koralliriuttojen todennäköinen kuoleminen oli. Aktivistit vain haluavat tuoda asian ja sen vakavuuden näkyväksi.
 
Mie olen sitä mieltä, että tarkoitus ei pyhitä keinoja. Uskon, että tällainen aktivismi on lähtökohtaisesti seurausta kasvatuksesta, josta on puuttunut hyveet ja niiden arvostaminen. Koetaan, että vain omalla agendalla on väliä ja kaiken muun saa polttaa sitä ajaessaan.

Uskon siihen, että huoli ilmastosta ja ympäristöstä on iso, mutta ennemmin kuin tsemppaamalla eduskuntatalon sotkemisesta, olisiko paikallaan opettaa näille nuorille kykyä hallita omia tunteitaan ja vaikuttaa asioihin laillisesti ja asiallisesti?

Tälläkin hetkellä on esillä mediassa eräs BBC:n toimittaja, joka hävyttömästi vääristeli Trumpin vastaisessa dokumentissa tämän sanomaa. En henkilökohyaisesti erityisemmin pidä Trumpista, mutta en hyväksy sellaista toimintaa. Itsellä ainakin sellainen toiminta rapauttaa uskoa koko mediaan. Eli hänkin varmasti ajatteli, että tarkoitus pyhittää keinot, mutta lopputulos on se, että ihmiset kääntyvät juuri päinvastaiseen suuntaan.

Jos kiire on kova niin miksi vauhdittaa polarisaatiota ja pitää ihmiset yhteistyöhön pyrkimisen sijaan omassa kannassaan?

Ymmärrän kyllä @Puar siun ajatuksen, mutta itse en hyväksy noin lyhytnäköistä toimintaa, sillä sen lopputuloksena asiat vain pahenevat.

Ja mitä tulee mediaan, niin on tutkimuksia, joissa suurin osa toimittajista kokee, että heidän tehtävänään on vaikuttaa ihmisten arvoihin ja asenteisiin. Väistämättä tällöin median puolueettomuus kärsii ja kuten joku aiemmin sanoikin, niin media levittää myös tarpeettomia kauhukuvia ilmastoasioista. Tästä syystä ainakin itse pyrin lukemaan niin oikealta kuin vasemmaltakin tulevaa informaatiota ja niiden lähteinä olevia tutkimuksia aiheista, jotka ovat itselleni tärkeitä.

Sosiaalisen median ongelma on, että ihmiset kuplautuvat herkästi omiin poteroihinsa ja saavat paljon epäluotettavaa ja paikkansa pitämätöntä tietoa. Somessa liikaa aikaa viettävillä esiintyy myös paljon ahdistusta.

En kiistä luonnosta huolen pitämisen tärkeyttä. Se on itsellenikin tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi ihmisyys kanssaihmisiä kohtaan. Sillä voi sitten saavuttaa jotain sen luonnonkin saralla, kun ei sodita vaan luodaan yhteistyötä.
 
katastrofiajattelija sanoi:
Mulla on alkanut tulemaan todella voimakasta ahdistusta ilmastonmuutoksen ja lapseni tulevaisuuden takia. Tuntuu, että tämä valtaa mielen koko päivän, vaikuttaa uneen, työskentelyyn, kaikkeen.

Mielessä pyörii kaikenmaailman kysymyksiä; Voiko lapseni saada onnellisen elämän? Onko enää mitään toivoa pelastaa tätä maapalloa? Pärjääkö lapseni aikuisena vai tuleeko elämä olemaan vaan kärsimystä elinolosuhteiden takia? Oliko virhe tuoda uutta elämää tälle pallolle? Jne.

Lapseni on nyt 3-vuotias. On jotenkin tosi vaikea koittaa tässä elellä normielämää, kun saa lukea vähän väliä juttuja, että Suomesta tulee Siperian kaltainen ja että ilmastonmuutos ei pysähdy siihen mitä on luultu, vaan luvassa on paljon pahempaa.

Haluaisin päästä tästä lamauttavasta ahdistuksesta eroon, ja nauttia taas lapsiperhearjesta.
Haluaisin löytää jostain toivoa.

Olipa masentava viesti, mutta onko täällä jollain jotain vertaistukea antaa, tai lohduttavia sanoja?
Click to expand...
Vastatakseni vielä ketjun aloittajalle, niin tällaiset ajatukset on mielestäni rationaalinen reaktio maailman tilaan ja tapahtumiin, mutta tietenkään ei ole ok, että normaali arki häiriintyy ahdistuksen takia. Hyvä, että olet hakeutunut jo avun piiriin. Olet selvästi herkkä ja ajatteleva ihminen, kun reagoit voimakkaasti tähän aiheeseen.

Tunnistan itsessäni samoja ajatuksia, mutta arki ja sen kiireet, ilot ja murheet pitävät niin kiireisenä, että en aktiivisesti ajattele sitä. Uutisia (ja niiden kommenttipalstoja 😅) lukiessa alkaa kyllä ahdistaa, ja tulee sama fiilis kuin sinulla, että mitä meidän lapsille on oikein tiedossa. Olenko tehnyt kauhean väärin, kun olen lisääntynyt? Millaista on lasteni elämä tulevaisuudessa? Toisaalta lapset ovat myös ainoa syy tapella vielä tuhoa vastaan. Ilman seuraavaa sukupolvea olisi aika sama, mitä ihmisille tapahtuu - maapallo kyllä selviää melkein mistä vain. Olen myös toiveikas, että jospa ympäristö muuttuisi sen verran hitaasti, että tulevat sukupolvet ehtivät muutokseen mukaan. Tai tapahtuisi sen kokoluokan kriisi, että ihmiset heräisivät nopeaan toimintaan, mutta ei tapahtuisi mitään liian kamalaa.

Ihmisiä on elänyt ja elää yhä hurjissakin oloissa sodan keskellä, joten jospa ympäristökatastrofinkin jälkeen olisi jokin tapa jatkaa elämää… On myös tosiasia, että suomalaiset lapset ovat etuoikeutettuja monella tapaa, ja meidän lapset mitä todennäköisimmin eivät ole ekoja, jotka ilmastonmuutoksesta jne. kärsivät.

Ehkä jotenkin voisi tiivistää, että ahdistaa myös, jos ajattelen asiaa, mutta aika pitkälti pyrin keskittymään vain arkeen ja toki myös arjen tekoihin, joilla voin oman pienen korteni kantaa kekoon.
 
Takaisin
Top