Ah niin ihanan kauheat hormonit

Hippoliina

Hippoliina

Satasella mukana keskusteluissa
Mielialat muuttuu juu. Mutta eilen mulle tuli todella ikäviä ajatuksia. Siis oikein ahdisti. Itse lähihoitaja niin muistelin muutamaa todella ihanaa ja herttainen jo edesmennyttä vanhusta. Mutta kuitenkin olo kovin ahdistunut. Sitten aloin jo murehtia työ asioita.
Lopulta yritin ajatella tulevaa ihanuutta mutta sekin aiheutti ahdistusta.

Onko muilla hormonit pistäny sekasin?
 
Heräsin yöllä kauhiaan painajaiseen, ja sen jälkeen ahisti ja pelotti KAIKKI ja se oli nii hirviä kun yritti aatella parhain päin nii ei enää löytäny mistää asiasta hyvää.. Joten joo, ihanat mielialan muutokset! En muistakkaa millon viimeeksi oon ollut nuin ahistunu tai peloissana kaikesta :/
 
Mulla näkyy ehkä eniten just raivoamisena ja välillä on jopa vaikeaa hillitä tätä kiukkua... Mies parka saanut tämän kyllä todeta, mutta onneksi on ymmärtäväinen ja tietää etten ole normaalisti tällainen :P välillä menee pitkään harmonisessa olotilassa ja välillä taas päiviä et kaikki vaan ärsyttää ja ahdistaa... Ei oo helppoo :D Mietin jo et mun pitäs tilaa semmonen masutuubi jossa lukee että don't mess with pregnant woman tms... :)
 
Mulla varmaan kans toi pinnojen vähäisyys, toki mulla normaalistikkaan ei ole mikään pitkä pinna, mutta nyt jaksaa vielä vähemmän esim. koirien temppuiluita. Aika hätäseen hermo menee tai muuten turhautuu. Vammanen piirre...:inpain:
 
Mä porasin tossa yöllä klo 02-05 vähän väliä... Anteeksi naapurit.. Huutoa, itkua, draamaa. Pelko että mies jättää..
 
Mulla oli toi sama hormonimyrskyssä esikoisen syntymän jälkeen... itkin aina kun olin erossa miehestä, pelkäsin että se lähtee -vaikkei mitään syytä ollut, hormonit vaan heitti niin pahasti. Yhelle hoitajallekin itkin sairaalassa yöllä, että on hirveetä olla erossa miehestä just nyt, kun sitä eniten tarvis. Mies sanoi liikuttavasti mulle, kun purskahdin itkemään kerran kun sen piti jättää mut ja vauva sairaalaan yöksi "mun pieni poika ja mun piti tyttö, molemmat itkee" ja halas. ♡ huh, vieläkin silmät kostuu niistä muistoista...
 
Mulle tuli esikoisen syntymän jälkeen tosi ahdistavia ajatuksia siitä, että ennen pitkää joskus meidän tiet eroaa. Mä katsoin sitä pientä tyyppiä imemässä tyytyväisenä mun rintaa ja koin niin suurta rakkaudentunnetta ja samalla vaan ajattelin, että me ei voida ikuisesti olla yhdessä.

Nyt mua taas ahdistaa kaiken maailman terroristijärjestöt ja miten ihmiskunta on näin paha ja tuhoaa lopulta itse itsensä. Että olenko mä itsekäs kun haluan tänne pahaan maailmaan tehdä lisää ihmisiä ja mun lapset joutuu kärsimään ja minkälainen yhteiskunta niille jää ja ja ja..
Mulla siis enemmänkin tällasia yleismaailmallisia murheita, jotka on kyllä tosi ahdistavia jos alkaa liikaa ajattelemaan.
 
Mua kans kokoajan kalvaa pelko et mies lähtee, vaikkei siihen mitään syytä ookkaan. En kestä olla siitä erossa, aina ku radios tulee vartiaisen minä sinua vaan, ni meinaa itku tulla
 
Mä meinaan vähän väliä alkaa kyynelehtimään lastenlauluille täällä...:sad015
Pitkästä aikaa kuunnellaan, nieleskelen joka toisen laulun kohdalla... voi hiivatin hormonit!!:whacky059
 
Mikähän ihme tuo ukon menettämisen pelko o? Itelläkin huomannu tommosia oireita , haluais vaa olla koko ajan toisesa kii...
 
Mulle ei oo kyllä tullut mitään menettämisen pelkoa. Ja muutenkin tuntuu ettei nyt ihan hirveesti hormoonit myllää. Ainoo, että lyhyt pinna on entistäkin lyhyempi. :D
 
No minua alkaa itkettään nuo teidän viestitkin että miksi teitä itkettää. :D Minä kun en normaalisti saa itkua aikaiseksi millään niin raskaana voin itkeä mitä tahansa. Seuraan tuhkimotarinoita telkkarista ja sillon vasta itkettääkin. Oikeasti mun on välillä ihan pakko itkee piilossa mieheltä ettei se ajattele että oon täysin sekaisin. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top