Abortti vai ero?

Paljon jaksamista ja voimia sinulle tähän tilanteeseen! Toivottavasti sinulla on muita läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voit iloita raskaudesta kumppanin suhtautumisesta huolimatta. Muistan, kun itselläni oli joitakin vuosia sitten erittäin hankala elämäntilanne, niin hyvä ystäväni lohdutti, että vuoden päästä asiat ovat jo ihan erilailla ja voit enää vain muistella tätä tilannetta. Ja niinhän se oli. Asiat etenee ja ikävätkin asiat menettää voimansa ennemmin tai myöhemmin. :Heartred
 
Täällä kans yks kohtalotoveri.Raskaus tuli molemmille yllätyksenä koska puolisen vuotta oltiin yhdessä eikä käytetty ehkäisyä. Mies otti raskaus uutisen tosi voimakkaasti ja piti mykkäkoulua jonku aikaa.sitte pyyteli anteeksi ja sanoi että voisi koittaa kasvaa isänä. Mutta raskaus ei tuntunut yhtään kiinnostavan ja jos siitä mitään puhui olisi kuin ei olisi kuullutkaan mitä sanoin.Asuimme eri paikkakunnilla ja välillä olimme minun välillä hänen kotona. Hänellä oli aiemmasta liitosta yksi 13v poika jota hän lähti tapaamaan.Sen viikonlopun jälkeen hän ilmoitti ettei halua jatkaa jos pidän lapsen ja vaati valitsemaan joko hän tai lapsi. Kun en aborttia pysty tekemään niin valitsin lapsen.Siihen loppui meidän suhde.Koitti kyllä jälkeenpäinkin uhkailla tekemään abortin ja kun estin hänet koitti hän äitini kautta saada muka puhuttua mulle järkeä tehdä abortti. Oli siinä äitinikin ihmeissään.Ei aikonut ensin isyyttä tunnustaa mutta sitten sanoi että tunnustaa isyyden kun aika on mutta ei halua ikinä nähdä minua tai lasta kuin elatusmaksun merkeissä.Sanoin ettei tarvitse tunnustaa isyyttä.Huoh miten joku voi olla noin vaikea
 
Itselleni tuli yllätyksenä, mutta lain mukaan aborttiin pakottaminen on määritelty seksuaaliseksi väkivallaksi. En tiedä, riittääkö lain rikkomiseen vain henkinen painostus, mutta oikein ei sekään kuitenkaan ole. Jokaisella kun on oikeus määrätä itse omasta kehostaan.
 
Katja-Marika, voimia! :Heartred Varmasti raskasta kun mies käyttäytyy noin. Hän osoittaa sillä vain omaa kypsymättömyyttään. :sad001
 
Voimia Katja-Marika vaikeaan tilanteeseen!

Voin sanoa että itse aikoinani tein abortin exän painostuksesta. Hän vielä kieroili asian niin et "tehdään kuinka sä haluat mutta järkevämpää tehdä abortti". Kertoi vain nk järkisyitä ja pelotteli sairauksilla jne. Olin 19v ja tein abortin viikolla 9+4. Aivan hirveä kokemus. Ex ei lähtenyt edes sairaalaan mukaan. Tuli sitten sieltä hakemaan päivällä.

No, myöhemmin saatiin kaksi lasta mutta ero tuli.

Masennuin abortista ja olin todella ahdistunut pitkään. Toki nyt siitä yli päässyt, eikä minulla varmasti olisi näitä ihania lapsia nyt jos olisin ensimmäisen pitänyt, mut oli aivan kamalaa henkisesti ja fyysisesti.
 
Ajattelin tulla kertomaan kuulumisia. Nyt mennään rv 26+1 ja mies on viimeisten viikkojen aikana alkanut hyväksymään asian ja on mukana odotuksessa jo paljon positiivisemmalla mielellä. Rakenneultrassa saatiin tietää että poika on tulossa, ja nähtävästi tämä on miehen mielialaan vaikuttanut, poikaa kun toivoi ja sanoi raskauden alussa että se voisi vähän helpottaa jos tietäis että on poika. On nimennyt masuasukin mestariksi :cool:
Ja ollaan saatu kerrottua miehen isälle tulevasta vauvasta sekä isosiskolle. Ja asiasta on voinut muutenkin puhua ilman että seuraa viikon mykkäkoulu.
Eli kuten arvelinkin, kun raskaus on alkanut näkyä ja on päästy ultraan niin miehenkin suhtautuminen on muuttunut positiivisemmaksi :Heartblue
 
Ihanaa että tulit kertomaan kuulumisia Kotihiiri84 ja ihanaa että miehen suhtautuminen on parantunut. :happy:
 
Takaisin
Top