Abortti vai ero?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MBL21
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

MBL21

Vasta-alkaja
Moikka!
Elikkäs olen 21-vuotias, avoliitossa elävä nainen. Tämä on toinen raskauteni, ja molemmat raskaudet ovat tulleet Yasmin-pillereiden läpi,jonka jälkeen todettiin että pillerit ovat kohdallani olleet tehottomat. Ensimmäinen raskauteni eteni hyvin ja odotimme pientä innolla puolisoni kanssa, kunnes rv 12+3 olimme rakenneultrassa ja silloin selvisikin, että odottamamme pieni olikin tuulimuna. Tästä seurasi kohduntyhjennys lääkkeellisesti, mikä oli minulle todella raskas kokemus niin henkisesti kuin fyysisestikkin.
Nyt olen jälleen raskaana, ja raskaus varmistettiin ultrassa rv 7+2 jolloin todettiin sikiön olevan terve ja yleensäkin olemassa. Mieheni on painostanut/vaatinut minua menemään aborttiin raskauden selviämisestä lähtien ja on sanonut lähtevänsä jos pidän lapsen, sekä syyttänyt tämän olevan yksin minun "vikani". Varasin sitten miehen ja minun "toiveesta" ajan aborttiin, kaavintaan, ja tuolloin rv olisi pitänyt olla edellisen ultran 10+2, mutta ennen abortin tekemistä lääkäri ultrasi ja kertoi sikiön olevan jo viikolla 12+1, jolloin lupaa keskeytykseen pitää hakea Valvirasta. Adoptiota kovasti tyrkyttävät, mutta siihen en pysty, enkä myöskään "synnyttämään" mitään kuollutta.. Tilanne on toivoton, sillä rakastan miestäni kovasti, mutta en tällä hetkellä en tiedä mitä teen ja toivon saavani kommentteja / tietoja vastaavista tilanteista tms..
 
Itse pitäisin lapsen, mutta se on vain minun mielipiteeni.
Et voi/et saa olla miehen pompoteltavissa (itse olin aikanaan pompoteltavissa ja kadun jokaista päivää jonka hänen kanssaan vietin...ja päiviä oli monta koska suhde kesti valitettavat 5vuotta). Teit mitä hyvänsä niin tee se omasta tahdosta!
Mutta tiedä myös se, että jos teet abortin miehen toiveesta, mutta itse haluaisit pitää lapsen, saattaa myös se kaataa suhteenne myöhemmin ja tulet varmasti katumaan ja syyttämään miestä tulevaisuudessa tapahtuneesta.
Suosittelen, että mietit mitä itse haluat, lähinnä niin että jätät hetkeksi miehen toiveet sikseen ja pohdit, että haluatko pitää lapsen vai et. Oletko valmis äidiksi?
Jos mies on lähteäkseen niin hän lähtisi joka tapauksessa..
 
Aloittaja on jo ratkaisunsa tehnyt, mutta muita samassa jamassa olevia kannustan antamaan lapsen pitää ainoa elämänsä. Olen samaa mieltä *heidin kanssa, abortin teko ei takaa miehen pysymistä äidin rinnalla. Päin vastoin, on ero on todennäköisempi. Ja jos mies todella on sitä mieltä, että avuton pieni lapsi pitäisi tappaa ja painostaa siihen. Sellainen mies joutaakin lähteä. Olet ansainnut parempaa! Ja lapsesi myös. Mies on joko äärimmäisen mustasukkainen tai..

Suomessa en ole nähnyt, mutta joillain amerikkalaisilla sivustoilla olen lukenut abortista selvinneiden todistuksia. Heidät on siis kohdussa kasvaessa yritetty abortoida, mutta he ovatkin jääneet henkiin. Joskus syntymän jälkeen esim. joku hoitaja on säälinyt pientä ja toimittanut keskolaan tms. Joka tapauksessa, nämä nyt jo aikuiset ihmiset ovat äärimmäisen kiitollisia selviytymisestään. Joiltain on voinut käsi repeytyä abortissa (imukaavinta) ja nyt he ovat raajarikkoja, mutta elossa. Mitä tämän pitäisi kertoa meille? Sitä, että jokainen kohtulainen valitsisi elämän. Me emme saa päättää siitä heidän puolestaan. Adoptio on todellinen vaihtoehto. Jokainen lapsi on toivottu -jossain perheessä. Adotiojono on valtava, lapsia vain ei ole tarjolla Suomessa.

Älä pelkää antaa lapsesi elää. Abortti ei tee lasta olemattomaksi. Se tekee sinut vain kuolleen lapsen äidiksi. Anna lapsesi elää.
 
Tärkeä aihe.

Suski74 sanoi:
Älä pelkää antaa lapsesi elää. Abortti ei tee lasta olemattomaksi. Se tekee sinut vain kuolleen lapsen äidiksi. Anna lapsesi elää.
Click to expand...


Suoria sanoja, mutta tiivistävät oman kokemukseni naulan kantaan.

Tein itse abortin muutama vuosi sitten pelosta. En pystynyt edes kuvittelemaan parisuhteeni kestävän lapsen saamista opiskelujen keskellä, eikä se sitä olisi kestänytkään.Tiesin myös silloisen mieheni haluavan, että koko asia lakaistaan abortilla olemattomiin. Itsekään en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin keskeytys, koska olin pelosta suunniltani enkä pysähtynyt tuntemaan onko ratkaisu todella mielestäni oikein. Jälkikäteen toivon sanomattoman paljon, että en olisi antanut pelon ja itsekkyyden sanella ratkaisuani. En ymmärtänyt kuinka paljon katuisin sitä, että en antanut pienen lapseni elää.
 
Moi!
Täällä myös yksi masuasukki rv 9+0 nyt. Pillereistä huolimatta on hän muuttanut yksiööni asumaan. Ja täydellisenä yllätyksen tulee meille molemmille.
Mies on ollu tietenkin alusta asti suoraan abortin kannalla, itse taas haluan pitää lapsen. En mitenkään kykene aborttiin , sehän on kuin tappaisi pienen ihmisalun.
Mies taas pelkää että koska lapsi ei ole suunniteltu eikä toivottu (esikoinen jo 8v), niin hän ei osaa siitä välittää eikä rakastaa lasta.
Kun minä taas ajattelen että kyllä omaa oppii rakastamaan, minä rakastan tätä pikkuista jo nyt. Yhdessähän tätäkin osoitettaisiin ja tutustuttaisiin ultrien kautta ja neuvolassa kuunneltaisiin sydänääniä.
Tiedän, että mies ei voi minua aborttiin pakottaa mutta pelottaa miten tässä kuitenkin lopulta käy. Aikaahan on enää pari viikkoa.
Yhdessä ollaan oltu yli 10v ja naimisissakin jo vuodesta 2012.
Muita samassa tilanteessa olevia? Yllätysraskaus ja mies abortin kannalla?
 
Aborttia ei kannata tehdä, jos ei itse sitä halua.

Päätti kumpaan suuntaan tahansa, sen päätöksen kanssa pitää elää loppuelämä. Jos päätät pitää lapsen, voi tulla ero, koska mies ei kestä asiaa, toisaalta jos teet abortin miehesi mieliksi, voi tulla ero, koska sinun pääsi ei kestä asiaa (vaikka yrittäisitkin kaikkesi).

Saako teidän neuvolasta keskusteluapua asiaan? Saattaisi auttaa miehenkin ajatuksia, jos mies sinne suostuu lähtemään.
 
Meiltä saa neuvolasta kyllä keskusteluapua. Ihan ekaks sain ohjeen olla neuvolapsykologiin yhteydessä ja pitikin varata hänelle aika, mutta vapaita aikoja ois vasta ens vuoden puolella. Hän ohjeisti olemaan perheneuvolaan yhteydessä, mutta eipä sielläkään ole aikoja vapaana.
Mulla on huomenna eka neuvola ja nyt kysyn sieltä uudelleen neuvoa että mistä lähinnä miehelle keskusteluapua. Neuvolaköynneille hän toki on tervetullut mukaan. Nyt vaan on maailmalla työreissulla.
 
Rakastat pikkuista jo nyt. Siinähän se vastaus, abortti ei tule kyseeseen. Mitä mieheen tulee, hän ehkä tarvitsee aikaa (ja keskusteluapua) - onhan raskaus hänelle vielä abstraktimpi asia.

Kerrothan hänelle totuudenmukaisesti miltä sinusta tuntuu, ja pyydä häntä tekemään samoin. Hän pelkää ettei opi rakastamaan lasta. Jostain luin osuvasti, että monille miehille raskaus ja lapsi konkretisoituvat vasta kun käärö annetaan syliin - ja sen jälkeen he antaisivat henkensä nyytin puolesta.

Toivotan teille kärsivällisyyttä ja ymmärrystä asian käsittelyssä! Ja onnea yllätyksestä!
 
Minäkin olen sitä mieltä, että sinun Sardes täytyisi pitää lapsi, koska se on se, mitä itse haluat. Jos teet niin kuin muut haluavat, vastoin omaa tahtoasi, hyvin todennäköisesti kadut ja suret sitä aivan varmasti, jos et nyt, niin jonain päivänä varmasti. Ymmärrän kyllä parisuhteen/avioliiton tuoman paineen asiassa, mutta kuten Tips sanoi, miehesi mieli saattaa hyvinkin muuttua ajan kanssa, ja jos ei muutu, niin sinä itse Sardes pystyt elämään itsesi ja omien päätöstesi kanssa huolimatta siitä, mitä miehesi tekee tai on tekemättä. Se on minusta todella tärkeää!

Minulle itselleni parisuhde jäisi kakkoseksi tuossa tilanteessa ilman minkäänlaista miettimistä, eikä siinä ole kyse siitä, rakastanko vai en, vaan siitä, pystyisinkö elämään itseni kanssa loppuikäni. Totta kai jokainen tekee niin kuin itselleen parhaaksi näkee ja omista lähtökohdistaan tietenkin lähtee edes harkitsemaan eri vaihtoehtoja. En myöskään pystyisi aborttia tekemään vain siitä syystä, että mies sitä minulle ehdottaisi.
 
Kiitos kannustavista kommenteista <3
Jep, en minä aborttiin pysty. Lapsi saa minun puolestani tulla ja olen jo ajatukseen tottunut. Ja odotan että voin kertoa ystäville ja työkavereille.
Mies on edelleen vastaan, mutta hänkin saa keskusteluapua ja käymme asiaa kahdestaan läpi paljon. Miestä pelottaa eniten juuri se, että jos ei sitten rakastamaan lasta koska ei ole suunniteltu eikä haluttu. Mutta neuvolasta sain tänään hyvät ohjeet ja yhteystietoja mm. Mobilen, josta voi kysellä keskusteluapua tilanteeseen. Uskon, että mieskin asiasta pääsee ajan kanssa yli ja ymmärtää että ei voi minua aborttiin pakottaa.
Aikaa se ottaa ja helppoa ei varmasti tule olemaa seuraavina viikkoina mutta asioilla on tapana järjestyä.
Rv 9+1 on nyt meneillään. Vielähän tässä voi tapahtua mitä vaan(keskenmeno) joten en uskalla suuremmin vielä hehkuttaa asiaa.
 
Sardes sanoi:
Kiitos kannustavista kommenteista <3
Jep, en minä aborttiin pysty. Lapsi saa minun puolestani tulla ja olen jo ajatukseen tottunut. Ja odotan että voin kertoa ystäville ja työkavereille.
Mies on edelleen vastaan, mutta hänkin saa keskusteluapua ja käymme asiaa kahdestaan läpi paljon. Miestä pelottaa eniten juuri se, että jos ei sitten rakastamaan lasta koska ei ole suunniteltu eikä haluttu. Mutta neuvolasta sain tänään hyvät ohjeet ja yhteystietoja mm. Mobilen, josta voi kysellä keskusteluapua tilanteeseen. Uskon, että mieskin asiasta pääsee ajan kanssa yli ja ymmärtää että ei voi minua aborttiin pakottaa.
Aikaa se ottaa ja helppoa ei varmasti tule olemaa seuraavina viikkoina mutta asioilla on tapana järjestyä.
Rv 9+1 on nyt meneillään. Vielähän tässä voi tapahtua mitä vaan(keskenmeno) joten en uskalla suuremmin vielä hehkuttaa asiaa.
Click to expand...


Paljon jaksamista ja voimia sinulle, hienon päätöksen olet tehnyt ja pitää lapsen, jota jo rakastat.

Miehellesi ajatuspala: kuinkahan monta ihmistä maailmassa on, joita ei ole "haluttu" ja ovat niin sanottuja vahinkolapsia, mutta sitten silti vanhemmilleen maailman tärkeimmät ja rakkaimmat asiat? Varmaan aika monta. Ja kuinka monta on niitä, jotka ovat työllä ja vaivalla haluttuja, mutta sitten syntymän jälkeen hylättyjä, vanhemmat eivät rakastaneetkaan? Varmasti aivan liian monta. Eli rakkaus tulee tai ei tule, haluttu ja yritetty lapsi tai vahinko. Useimmiten onneksi se rakkaus sieltä ajallaan sitten tulee, vaikka ei sen tarvitse heti ollakaan suurta. Etenkin miesten voi olla vaikea vauvaan kiintyä, mutta käyhän sitä äideillekin, että vauvaa ei rakasteta, mutta sitten myöhemmin se rakkaus syntyy (itselleni kävi näin ja oli toivottu ja yritetty raskaus).

Yritän tällä vain sanoa, että lempeyttä itselle ja miehelle ja valitettavasti tai onneksi kaikki on mahdollista. Eiköhän se rakkaus sieltä tule ajallaan, oli se sitten heti, vuoden tai kahden päästä.
 
Muokattu viimeksi:
Niin... lapsi voi olla suunnittelematon ja vahingossa alkunsa saanut, ja silti olla haluttu. Eräs ystäväni kertoi, ettei heillä ollut mitään aikomusta hankkia lapsia juuri silloin kun heillä ehkäisy petti, mutta kun raskaus kävi ilmi, he totesivat, että voi sitä sitten perhettäkin ruveta perustamaan. Lapsi oli haluttu, ja tekivät vielä kaksi lasta lisää melko tiuhaan tahtiin.

Se, että tulee raskaaksi suunnittelematta ei tarkoita, etteikö lapsi olisi haluttu. Suunnitelmat eivät ole kiveen hakattuja ja niitä voi muuttaa. Tässähän on miehelle monta kuukautta aikaa ruveta haluamaan ja toivomaan lasta, ja sitten lapsi on haluttu ja toivottu.
 
Rv 11+4 menossa, eli keskiviikkona tulee 12 viikkoa täyteen. Ja kamala syyllisyys alkanut painaa mieltä, mies kun etsimällä etsii kaikkea negatiivista huomautettavaa ja mietittävää. Toisena päivänä syyttää että otan ison riskin, että entä jos meidän perhe menee rikki, toisena päivänä taas miettii että entä jos lapsella on sairaus joka ei tule ultrassa ja seulonnoissa ilmi, kuten vaikka autismi tms. Itse en sellaisia edes mieti, jos olisikin jokin sairaus josta saataisiin tietää vasta myöhemmin.
Tuntuu että mies väkisin miettii koko ajan vain kaikkea negatiivista ja huonoa, eikä ollenkaan yritäkään ajatella asiaa positiivisesti. Hänhän on ollut koko ajan raskauden jatkamista vastaan, mutta myöntänyt myös sen ettei voi pakottaa minua aborttiin, ja juteltu ollaan mies tiedostaa että jos tekisin abortin, en tekisi sitä omasta tahdostani vaan ainoastaan miehen tunteiden takia.
Mutta nyt alkais riittää nämä negatiisivisten mahdollisuuksien ym kaivelu miehen osalta. Hän ei halua keskusteluapua ulkopuolelta eikä mitään. Kerran käytiin mobiessa, ja se oli hyvä keskustelu. Menisin milloin tahansa uudestaan, mutta mies ei halua.
Itseä pelottaa tuleva, entä jos miehen ajatukset ei käänny missään vaiheessa, syyllisyystaakka alkaa olla mulla aika iso kohta kun koko ajan tulee syytöksiä ja negatiivisia ajatuksia toiselta osapuolelta.
Loppuviikosta olisi eka ultra... Ja sinne joudun menemään yksin...
 
Kotihiiri84 sanoi:
Rv 11+4 menossa, eli keskiviikkona tulee 12 viikkoa täyteen. Ja kamala syyllisyys alkanut painaa mieltä, mies kun etsimällä etsii kaikkea negatiivista huomautettavaa ja mietittävää. Toisena päivänä syyttää että otan ison riskin, että entä jos meidän perhe menee rikki, toisena päivänä taas miettii että entä jos lapsella on sairaus joka ei tule ultrassa ja seulonnoissa ilmi, kuten vaikka autismi tms. Itse en sellaisia edes mieti, jos olisikin jokin sairaus josta saataisiin tietää vasta myöhemmin.
Tuntuu että mies väkisin miettii koko ajan vain kaikkea negatiivista ja huonoa, eikä ollenkaan yritäkään ajatella asiaa positiivisesti. Hänhän on ollut koko ajan raskauden jatkamista vastaan, mutta myöntänyt myös sen ettei voi pakottaa minua aborttiin, ja juteltu ollaan mies tiedostaa että jos tekisin abortin, en tekisi sitä omasta tahdostani vaan ainoastaan miehen tunteiden takia.
Mutta nyt alkais riittää nämä negatiisivisten mahdollisuuksien ym kaivelu miehen osalta. Hän ei halua keskusteluapua ulkopuolelta eikä mitään. Kerran käytiin mobiessa, ja se oli hyvä keskustelu. Menisin milloin tahansa uudestaan, mutta mies ei halua.
Itseä pelottaa tuleva, entä jos miehen ajatukset ei käänny missään vaiheessa, syyllisyystaakka alkaa olla mulla aika iso kohta kun koko ajan tulee syytöksiä ja negatiivisia ajatuksia toiselta osapuolelta.
Loppuviikosta olisi eka ultra... Ja sinne joudun menemään yksin...
Click to expand...
Voimia raskaaseen tilanteeseen. Oletko kertonut miehelle, miltä sinusta tuntuu nuo miehen kommentit? Onko miehellä käynyt mielessä, että hän itse on rikkomassa perhettä, kun syyllistää sinua? Jos hän jatkaa negatiivisella linjalla eikä huoli apua, voi tilanne olla se, että sinä valitset vain lapset ilman miestä. Miehellä on vielä kaikki mahdollisuudet sopeutua, mutta jääräpäinen avusta kieltäytyminen voi koitua parisuhteen kohtaloksi. Sinun ei tarvitse olla se, joka ottaa kaiken vastaan. Et sinäkään tätä tilannetta varsinaisesti ole valinnut ja molempia tarvitaan raskauden alkamiseen.

Joku herättelytuokio miehelle on paikallaan!
 
En ole valinnut todella en. Mies vaan nyt laittaa kaiken mun syyksi koska haluan pitää lapsen. Ja vaikka kuinka selitän ja kerron, että olen aina ollut aborttia vastaan jos vain lapsella on kaikki hyvin eikä ole terveydellisiä perusteita tehdä aborttia, niin silti tuntuu että miehen mielestä haluan vain rikkoa meidän perheen.
Miehen syyllistämiset ja negatiivisten puolien kaivelun aion ottaa kyllä puheeksi, kunhan palailee reissusta.
Jääräpäinen kun on, asia ei ole helppo.
Mutta minä olen päättänyt pärjätä ja jaksan kaikesta huolimatta uskoa, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Vaikka tulevaisuus pelottaakin.
Odotan myös sitä, että voin alkaa iloita raskaudesta ja ostaakin vauvalle jotain.
 
Tänään oli eka ultra, viikot muuttui 12+3:sta 13+0, ei ollaankin hiukan pidemmällä. Sikiöseulonnassa riskit todella olemattomat, eli terve pitäisi vauvan olla niiden osalta :)
Mies jaksaa reissultaan viesteillä muistutella ja syytellä ja kaivella kaiki mahdolliset negatiiviset puolet esiin.

Kovasti vauveli makoili masullaan istukan päällä eikä millään olisi kääntynyt suotuisampaan asentoon nt-mitan saamiseksi. Lopulta kun puoli tuntia oli tökitty yms niin mitta saatiin otettua. Tulos normaali onneksi.
 
Onnea Kotihiiri84 hyvistä ultrakuulumisista. :) Tsemppiä miehen kanssa! Todella ikävää käytöstä tuollainen syyttely ja kaiken negatiivisen kaivelu. Eikä edes tukea huoli vaikka sitä olisi tarjolla. :( Toivottavasti hän pian tottuu ajatukseen tulevasta vauvasta. Myrkyllistähän tuollainen käytös on parisuhteelle.
 
Ei tässä taida kovin hyvin käydä... mies vaan makaa masentuneena sohvalla ja välttelee samaan huoneeseen tulemista. Tänään yritin avata keskustelua niin ei kuulema kiinnosta ja synnytykseen saan mennä yksin, hän ei siellä mitään tee. Olen hänen mielestään sairas kun haluan pitää lapsen jota ei ole yhdessä suunniteltu ja haluttu.
Aikaa hänellä on ollut jo useampi viikko totutella ajatukseen ja on kyllä tiennyt jo pitkän että minä en aborttia halua enkä siihen pysty.
Rikon hänen mielestään meidän perheen, ajatuskin siitä että se on hänen oma käytöksensä joka tässä myrkkyä kylvää, olisi hänelle varmaan viimeinen niitti, ei hän sellaista osaa ajatellakaan.

Väkisin olen alkanut ajatella että ero voisi olla parempi vaihtoehto....
 
Kotihiiri, jos mies on noin kypsymätön ja asiaton, niin joskus erokin on ihan hyvä vaihtoehto. Toki vielä aikaa on sopeutua, jos yhtään on aikuinen.
 
Onpa siinä kerrassaan ikävä asenne. :( Mielestäni jos joku tuossa on sairas niin miehesi kun tuolla tavalla käyttäytyy. Monet saa suunnittelematta lapsia ja ne on usein yhtä kaikki rakastettuja. Harva katuu vahingossa alkunsa saaneen vauvan pitämistä. Ero voi tosiaan olla se paras vaihtoehto, jos mies ei ala tottua ajatukseen.
 
Takaisin
Top