7. luukku
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Tänä vuonna en tee itse lapsille.
ollaan painettu lapsen kanssa silloin vauva aikaan isovanhemmille kangaskassit 
taaperon kanssa ei ehdi lahjoja väkertämään vaan mennään osto meiningillä 
Itsetehdyissä lahjoissa on vähän sama kuin ostetuissakin: jos niille on käyttöä, niin ovat kivoja ja toki itsetehtynä ostettuja kivempia. Mutta olen myös saanut esim sellaisia syötäviä lahjoja, joista olisin olettanut, että lahjanantaja olisi tiennyt, etten tykkää. Hän tekee yleensä joka joulu itse ja "kaikille" samaa tai saman tyyppistä. Ymmärrän sen, mutta sitten käy niin, että osa saattaa saada sellaisia, mitkä jää syömättä.
Ymmärrän. Eli vaikka on itsetehty lahja niin ei oo välttämättä yksilöllisesti mietitty. "Kaikille samaa" toki helpompi tekijälle. Mutta ehkä tosiaan arvostaisin enemmän sitä, että lahjan antaja on arvellut juuri minun pitävän juuri kyseisestä lahjasta riippumatta siitä onko se lahja kaupasta ostettu vai itse tehty.
Toki kun olen koko aikuisikäni ostanut esim vanhemmilleni joululahjat niin kyllä sanon että ei sitä enää mielikuvitus riitä näin kymmenen vuoden jälkeen. Esim. Nykyään ostan sekä isälle että äidille usein jotain arvokkaampaa heidän erikoisruokavalioonsa sopivia makeisia. Semmosia joita eivät perusarkena yleensä raskisi ostaa ja semmosta joista arvelen vanhempieni pitävän.
Juuri näin, ja mielestäni ei ole mikään itseisarvo keksiä joka vuosi jotain uutta ja ihmeellistä. Jos tietää että toinen tykkää vaikkapa tietyistä makeisista, niin miksi ei voisi antaa niitä joka vuosi? Mielestäni mielummin osuva, "tylsä" lahja kuin pieleen mennyt yllätys tai lahjanantajalle hirveä stressi.
Kuten kaikissa lahjoissa, ajatus on tärkeä. Vähän kuitenkin pahoitin jopa mieltä, kun sisko viimevuonna antoi itsetehdyn leivän eikä huomioinut/muistanut etten syö pähkinää.. Onneksi ei mitään pahaa allergiaa ole, vaan yliherkkyyttä, mutta pakastimeen tämä meni odottamaan jos mies söisi ja sieltä 7kk myöhemmin roskiin
