7. Luukku
Taneli sujautti terveisensä Niemisen perheen tonttuoven eteen. Siitä perheen lapset 3-vuotias Helmi ja 5-vuotias Sakari ne olivat aiemminkin löytäneet eikä Taneli joutunut tänäänkään pettymään. Lapset suorastaan kävivät useamman kerran päivässä tarkistamassa, onko tonttu tullut oven kautta tuomaan kirjeen, kuten he aivan varmasti uskoivat tapahtuvan. Niinpä pian Sakari, joka oli oppinut omia aikojaan lukemaan tavasi pikkusiskolleen Tanelin jättämiä Joulupuu on rakennettu -laulun sanoja.
"Isi, kuunnellaan Joulukuu!" Helmi hihkui isälleen, kun he olivat lukeneet ja tallettaneet kirjeen Sakarin kirjahyllyyn.
"Eikun Joulupuu!" Sakari oikaisi.
"Päiväkodissako te sen laulun olette oppineet", isä hämmästeli. "No kuunnellaan, eihän me ollakaan tänä jouluna vielä kuunneltu joululauluja."
Taneli oli huomannut sen. Siksi hän päätti kertoa kirjeellään joululauluista. Tai oikeammin lapset eivät olleet kuunnelleet ellei sitten päiväkodissa. Heidän äitinsä oli kyllä jo kahtena iltana töiden jälkeen, lasten jo nukkuessa, kuunnellut nappikuulokkeilla. Ihmisillä tuntui olevan kummallinen tapa kuunnella musiikkia itsekseen kuulokkeista. He eivät edes käyttäneet enää liiemmin cd-levyjä kaseteista ja vanhoista kunnon vinyyleistä puhumattakaan. Ei, musiikki tuli heidän puhelimista suoraan korvissa oleviin nappeihin. Poikkeuksena tässäkin vanha neiti Seija, joka kuunteli kaseteilta tunnelmallisia joululauluja kuten Varpunen jouluaamuna ja Maa on niin kaunis.
Tanelin oli kyllä pakko myöntää, että puhelimesta kuuluvissa Kulkuset ja Petteri Punakuono -lauluissa ei ollut samanlaista rahinaa kuin Seijan kaseteissa. Ehkä kehitys ei ollut vain pahasta. Petteri Punakuonoon perhe Tanelin yllätykseksi lopettikin kuuntelun. Sakari sanoi ettei jaksa kuunnella ja meni omaan huoneeseensa isän laittaessa musiikin pois ja Helmin pyytäessä lisää.
"Veli väsyy ääniin", isä muistutti Helmiä. "Hän on kuunnellut pitkän päivän päiväkodin hälinää ja tarvitsee nyt vähän hiljaisuutta."
Mistä joululauluista pidät eniten?
Muokattu viimeksi: