5. Luukku
Taneli huomasi kolmannen kerroksen Kuuselan perheen vaikeimmin lähestyttäväksi. Kukaan perheessä ei uskonut tonttuihin. Nuorin lapsista oli jo 9-vuotias ja kaksi vanhempaa teini-ikäisiä. Talossa ei ollut tonttuovea, ei edes joulusukkia. Ei sellaista leikkimieltä, että joku olisi ilahtunut tontun terveisistä. Hän halusi kovasti hoitaa työnsä hyvin ja tuoda tähänkin perheeseen joulumieltä, mutta toistaiseksi hän oli tyytynyt vain seuraamaan perhettä.
Yhtenä päivänä hän sen sitten keksi. Iida, perheen nuorin lapsi kysyi äidiltään, voisivatko he tehdä piparkakkutalon. Äiti vastasi, että hän ei osannut. Siitä Taneli sai idean. Kun kukaan ei ollut näkemässä, hän jätti näkösälle piparkakkutalon ohjeen ja kaupan päälle helpon ohjeen joulumakeisiin. Jospa perhe tarttuisi edes johonkin niistä. Tanelista kyllä tuntui, että osaamattomuus oli tekosyy, mutta ainakin tekosyyn käyttö oli nyt vaikeampaa.
Ennen pitkää äiti olikin tutkimassa ohjeita. Äiti epäröi yhä, mutta lupasi tehdä kuopuksen kanssa makeisia. No sentään jotain. Taneli jäi tyytyväisenä seuraamaan kaksikon makeisten valmistusta. Kenties niiden tuoksu löysi vanhempien sisarustenkin luokse, sillä ennen pitkää hekin olivat keittiössä. Ainakin Tanelin nenään leijaili herkullinen tuoksu, joka toi Korvatunturin mieleen. Pieni koti-ikävä vihlaisi hänen sydäntä, mutta se unohtui pian. Niilo, vanhin sisaruksista tutki mietteliäänä piparkakkutalon ohjetta. Tanelin oli pakko onnitella itseään, kun Niilo lupasi tehdä pikkusiskon kanssa talon, jos joku järjestäisi taikinan. Äiti lupasi hoitaa taikinan selvästi huojentuneen oloisena. Taneli näkikin pian kuinka äiti lähetti perheen isälle viestin - ihmeellisiä nämä uudet laitteet - jossa kehotti ostamaan myös piparitaikinaa.
Mitä jouluherkkuja teillä syödään? Leivotteko itse?