Kyfi8029930
Vasta-alkaja
Miehen haluttomuus vaivaa mieltä suunnattomasti, sitä tuntee itsensä inhottavaksi valaaksi ja täysin vastenmieliseksi, loppuraskautta siis eletään, laskettu aika ensi viikolla. Itsellä on ajoittain vieläkin haluja kokeilla, mutta tosiaan 4 kuukautta on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Ja tässä vaiheessahan seksistä olisi mahdollisesti apua synnytyksen käynnistämisessä. Olen yrittänyt miehen kanssa puhua asiasta, mutta menee aina aivan lukkoon asiasta kysyttäessä, nyt en enää uskalla edes pyytää, kun painostettuna ei sitten ainakaan kykene. Sen verran olen saanut irti että kiistää että pitäisi minua jotenkin vastenmielisenä, mutta ei osaa antaa muutakaan selitystä asialle. Oma pää vaan alkaa olla aika hajalla asian suhteen, osittain varmaan tästä saa syyttää raskaushormoneja.
Ei meillä siis ennen raskauttakaan mitään kaneja oltu, osaltaan luulin silloin tilanteen johtuneen siitä ettei raskautta meinannut alkaa yrityksistä huolimatta kuulumaan ja petihommissa alkoi olla liikaa yrittämistä ajoituksen yms suhteen. Väärässä olin, raskauden aikana tilanne pysyi ensimmäiset kuukaudet melko entisenlaisena ja sitten lopahti kokonaan, lähestymisyritykset väistetään sujuvasti milloin milläkin keinolla.
Nyt iski vielä päälle paniikki siitä että mitä jos tilanne vaan jatkuu synnytyksen jälkeen ja alan syyttämään pian syntyvää esikoistani asiasta, että kanavoin seksittömyydestä seuranneen huonon itsetuntoni jotenkin lapsen syyksi. Osittain tämä lienee jonkinlaista yleistä paniikkia synnytykseen liittyen, mutta kaipasin kanavaa avautua edes jollekin asiasta. Neuvolassa en ole asiasta saanut suutani auki, ja mitäpä se neuvolantäti voisi asialle tehdäkään... Tälläinen avautuminen tiistai aamuun.
Ei meillä siis ennen raskauttakaan mitään kaneja oltu, osaltaan luulin silloin tilanteen johtuneen siitä ettei raskautta meinannut alkaa yrityksistä huolimatta kuulumaan ja petihommissa alkoi olla liikaa yrittämistä ajoituksen yms suhteen. Väärässä olin, raskauden aikana tilanne pysyi ensimmäiset kuukaudet melko entisenlaisena ja sitten lopahti kokonaan, lähestymisyritykset väistetään sujuvasti milloin milläkin keinolla.
Nyt iski vielä päälle paniikki siitä että mitä jos tilanne vaan jatkuu synnytyksen jälkeen ja alan syyttämään pian syntyvää esikoistani asiasta, että kanavoin seksittömyydestä seuranneen huonon itsetuntoni jotenkin lapsen syyksi. Osittain tämä lienee jonkinlaista yleistä paniikkia synnytykseen liittyen, mutta kaipasin kanavaa avautua edes jollekin asiasta. Neuvolassa en ole asiasta saanut suutani auki, ja mitäpä se neuvolantäti voisi asialle tehdäkään... Tälläinen avautuminen tiistai aamuun.