4 kk ja unijutuista ja ruokajutuista kyselisin

[Marruliini]

Heippa! Täällä 4 kk esikoisvauvan vanhempi. Me ollaan menty korvikkeilla miltei alusta saakka. Paino ja pituus hyvin keskikäyrällä, lapsi on ihana, iloinen eikä itke päivisin.

maidon määrä on nousussa, ja 125 ml on minimi, maksimi kerrallaan 2 DL, ( neuvolan neuvo) eikä vissiin oo kertaakaan sitä syönytkään. Lopettaa juomisen kun on täynnä. Öisin syö 1-3 kertaa.

emme ole vielä aloittaneet soseita. Olen ymmärtänyt että suoliston on hyvä olla vielä maidolla, mutta suunnitelmissa aloittaa soseiden maistelu parin viikon sisään, vaikkapa porkkanalla.

Herätään klo 8-9 maissa, nukkumaan klo 19-19:30 maissa. Nukkuu aamupäivällä klo 11 sylissä n.35-40 min päikyt, 14 maissa noin tunnin (ennen veteli 2-3h, nykyisin tuurilla) ja noin klo 17 maissa 30-45min.

Nukahtaa 1-2 krt vaunuihin, 1-2krt syliin, illalla makaa sängyssä kun annetaan pullo.

Iltaisin tutin tippuminen on ärsyttävää - kitinän kautta se toki laitetaan takaisin suuhun. Nyt on mennyt myös pari viikkoa niin, että nukahtaa ja ekan unisyklin (30-45min) jälkeen tutti tippuu, ja sitä saatellaan nostella 10 min välein esim. Tunnin verran. Mutta kun nukuttamisesta on mennyt n.1,5 -2h alkaa aivan syötävä itku ja huuto! Maito rauhoittaa. Ja sen jälkeen voi nukahtaa 4-6 tunniksi tai vielä kerran tai kaksi kitistä tuttia. Hänen kanssaan 90 min valveillaolon aikaikkuna on toiminut erityisesti ekojen ja kakkospäikkyjen osalta.

nukun yöt lapsen kansss kahdestaan, hän ”sivuvaunussa”.

Nyt mietin että onko syytä aloittaa totuttelu:
1) itsenäiseen nukahtamiseen? (Annatko vinkin millä päikyillä aloittaisin ja miten?)
2) tutittomuuteen? (Annatko vinkin miten? Antamalla harso tilalle? Itkemällä tuska helpottaa? Tai odotanko vain että taidot karttuu että saa tutin itse suuhun? Vai odotanko että ikää tulee lisää ja vaikka 1-1,5 vuoden iässä olisi tämän vieroittamiseen aika.
3) päikyt muualle kuin syliin?

extrana: käytössä öisin LOVE TO SWADDLE UP unipussi. Nyt pitäisi totuttaa myös käsien vapauttamiseen, sillä vauva on oppimassa kääntymään. Huh, kellään tästä kokemuksia?

vai kitisenkö minä turhasta ja annan lapsen kasvaa ja kehittyä aivan rauhassa. Kestän siis kaiken tämän hyvin eikä esim.sylissä nukkuminen haittaa mua. Päiväpäikyt voisivat olla pidemmät että ehtisi tehdä kotitöitä tai lukea koulukirjoja ym. Mutta minkäs teen.

esikoisen ja about biljoonien erilaisten blogien ja vlogien jälkeen pääni on vähän pyörällä. Uskon ja yritän toteuttaa kiintymysvanhemmuuteen liittyviä tapoja mutta lukemani opukset eivät ole aivan näin seikkaperäisiä. Uh, tulipas pitkä sepustus. Kiitos jos jaat ajatuksesi.

Ainiin, ja se on kummastuttanut että miksi itkee kauheesti kun tehdään iltatoimet makkarissa mutta jos homma hoidetaan (vaippa, yökkäri, unipussi) olkkarissa, itkua ei tule. Raastava itku tulee myös kun pikkumurunen nostetaan kylvystä ja hän katsoo puolisoani joka hänet vedestä nostaa kuin rikollista.

 

[Kaarin]

Meillä on poika jo 3v 3kk, joten nyt en aivan tarkasti muista, miten meillä näitä vauvajuttuja hoidettiin. Aika pitkälti menin pojan mukaan vähän kaikessa, miten hänellä parhaiten asiat olivat ja miten hän rauhoittui parhaiten. Hän oli varsinainen tissitakiainen hyvin pitkään, eikä ole imetyksestä luopunut täysin kokonaan vieläkään. En muista kellonaikoja yhtään, miten hän nukkui ja valvoi missäkin vaiheessa, mutta aivan alkuun hän oli täysimetyksellä juuri tuohon neljän kuukauden ikään. Sitten ruvettiin aivan pienesti maistelemaan kiinteitä. Aika nopeasti niiden osuus ruoasta kyllä kasvoi, mutta sitä en muista, missä vaiheessa imetys ei enää ollut se pääasiallinen ravinnon lähde. Erona aloittajan tilanteeseen oli se, että poika ei suostunut tuttia käyttämään kuin ihan alussa vähän aikaa, sitten alkoi sylkeä sen aina pois, joten en sitten enää tuttia hänelle tarjonnutkaan. Onneksi poika ei ottanut peukaloa siihen korvaavaksi imemisen tarpeen tyydyttämiseen, vaan hän sitten korvasi tutin tissillä :D

Minusta voisit hyvin kokeilla käsien vapauttamista ja katsoa, mitä tapahtuu, en usko siitä olevan mitään ihmeempää seurausta. Se saattaa olla vauvalle kyllä iso muutos, jos on tottunut nukkumaan unipussissa, joten ehkä jotain levottomuutta voi olla alkuun? Toisaalta käsien vapauttaminen antaa vauvalle vapauden kääntyä paremmin ehkä, en tiedä. Meillä poika oli kapalossa ainoastaan ensimmäisenä elinpäivänään synnyttäneiden osastolla sairaalassa, sen jälkeen hän teki täysin selväksi, ettei halua olla "paketissa" millään tavalla, kauhea huuto alkoi jos koitin häntä kapaloida tai laittaa unipussiin nukkumaan Sen vuoksi en oikein osaa tässäkään asiassa neuvoa kuin että kokeilemalla asia selviää :)

Pojan päiväunien aika olisi ollut kyllä itselläkin kiva tehdä jotakin muuta kuin maata pojan kanssa sängyssä tissi pojan suussa :bag: Joskus sitten aloin päästä siitä pois kun hyvissä ajoin ennen pojan totaalista nukahtamista tungin peiton itseni ja pojan väliin, jolloin minun poistumiseni aiheuttama lämpötilan vaihtelu ei ainakaan heti herättänyt poikaa. Sitten jossain vaiheessa rupesin kokeilemaan, saisinko pojan pinnikseen päiväunille. Imetin sängynreunalla istuen siten, että pojan alla oli sopivan kokoiseksi taiteltu lakana, jonka poika omalla kehollaan lämmitti, ja nostin pojan sen lakana avulla omaan sänkyynsä, jolloin siinäkään ei ihan niin paljoa tullut sitä lämpötilan vaihtelua kuin siinä, että olisin siirtänyt pojan lämpimästä sylistä viileään sänkyyn.

Meillä vauva oli jo pienestä pitäen aikamoinen "rutiinifriikki", jos nyt niin voidaan sanoa. Jos hän tottui tiettyyn tapaan tehdä asioita, niin sitten jos rutiineihin tuli muutos, niin kyllä oli aikamoista taistelua. Nyt isompanakin tuppaa jokin pojan toimissa menemään sekaisin, jos joku ilta on jostain syystä rutiineiltaan erilainen kuin normaalisti. Toki osaa jo sopeutua paremmin kuin vauvana näihin erilaisiin muutoksiin, mutta kyllä silti joskus vielä tulee vähän itkuakin. Eli ilmeisesti tuossa makkari/olkkari-jutussa on kyse rutiinista, jonka muutokseen vauva reagoi? Kylvystä nousussakin on tuo lämpötilan vaihtelu, ja jos hän pitää kylpemisestä, niin ehkä se riittää siihen, että huuto tulee kun se kiva kylpy loppuu? Meillä tämä 3v saattaa vielä nykyäänkin vähän itkeä protestiksi, kun pitää ruveta oikeasti pesulle ja vesivati ja lelut pitää laittaa pois. Meillä ei tosin enää kylvetä, mutta suihkussa käydään päivittäin iho-ongelmien vuoksi, mutta poika tykkää leikkiä veden ja vesilelujen kanssa.

Minulla on tämä yksi lapsi, ja enempää ei tule, ja olin jo 43-vuotias hänen syntyessään. En tiennyt lapsista oikein mitään etukäteen, eikä minulla ollut kokemusta lasten kanssa olemisesta oikeastaan ollenkaan. Luotin kuitenkin omaan intuitiooni ja vaikka olin lukenut jo raskausaikana hirveän määrän kaikenlaisia juttuja vauvoista ja siitä miten lasten kanssa ollaan, niin päätin, että tarkkailen omaa lastani ja opettelen tyydyttämään hänen tarpeensa omalla tavallani siten, että vauva kokee itsensä rakastetuksi ja olonsa turvalliseksi. Kehottaisin vain luottamaan omaan osaamiseesi ja intuitioosi lapsesi kanssa, vaikka vauva onkin esikoisesi! Tietysti on hyvä lukea paljon asioista, mutta ei kaikkea kannata liikaa uskoa tai ottaa kirjaimellisesti, sinä itse olet lapsesi paras asiantuntija, ja tiedät, miten hänen kanssaan pitää toimia. 4kk ikäinen on vielä pieni, joten minusta hänen kanssaan voi mennä vauvantahtisesti, jos vain itse jaksaa. Kun vauva kasvaa ja kehittyy lisää, niin asioita voi ruveta pikku hiljaa säätämään johonkin suuntaan, jos kokee sen oman jaksamisensa kannalta tärkeäksi.

Minä olen edelleen mennyt aikalailla pojan tahtiin, toki tietyt asiat ovat tiukkoja, kuten hampaiden pesu, ihon hoitotoimenpiteet joka päivä ja sen sellaiset asiat, niistä ei luisteta. En ole pitänyt mitään unikouluja tai yrittänyt väkisin vääntää pojan vuorokausirytmiä toiseen asentoon, jos sille ei ole ollut tarvetta. Vasta n. 10kk iässä aloin kääntää hyvissä ajoin ennen päiväkodin alkua vuorokausirytmiä tiettyyn aikatauluun, koska minun oli pakko palata töihin Kaikki meni kyllä hienosti, ja poika sopeutui todella hyvin. Siihen asti mentiin aikalailla suurpiirteisellä aikataululla, vaikka yritin kyllä pitää siitä kiinni, että yöllä nukutaan eikä kukuta, varsinkin sen jälkeen kun yöimetykset jäivät pois.

Luota itseesi, kaikki menee hyvin! :)

Lisään vielä, etten itse toteuttanut, enkä toteuta vieläkään mitään erityistä ideologiaa lapseni kanssa, vaan ihan häntä lukien olen mennyt eteen päin ihan vauvasta asti. Ei olla harjoitettu esim. vessahätäviestintää tms.. Koen, että olen onnistunut kohtuullisen hyvin äitinä, vaikka en ehkä olekaan osannut ihan kaikkea tehdä "oppikirjojen mukaan". Oma elämänkokemus on kyllä ollut avuksi, vaikken lapsista juuri mitään etukäteen tiennytkään, niin olen kuitenkin kasvanut yhdessä lapseni kanssa tämän matkan aikana. Ja edelleen opin koko ajan lisää. Pääasia on ollut luottamus omaan itseen ja siihen, että osaan tehdä oikeita päätöksiä matkan varrella.