4 henkinen perhe kaksiossa

  • Ketjun aloittaja minä vain
  • Aloituspäivämäärä
M

minä vain

Vieras
Olemme pohdiskelleet pidemmän aikaan, että ostaisimme perheellemme kaksion n. 55neliötä.
Lapset ovat 3 ja 5-vuotiaita samaa sukupuolta. Ehdoton juttu on, että lapset tulisivat kasvamaan samassa huoneessa kerrossängyssä. Nyt vain meidän vanhempien huone on tullut kyseenalaiseksi.
Asunnot ovat nykyään niin kalliita ja tuntuu typerältä maksaa niin paljon enemmän huoneesta, jossa käy vain nukkumassa. Ajatus olisi, että me vanhemmat nukkuisimme isossa olohuoneessa parvella. Tekisimme siitä oman "makuuhuoneen". Tuntuuko ajatus hullulta?
Emme haluaisi käyttää kaikkia vähiä rahoja asumiseen. Olisi kiva tehdä tässä elämässä muutakin, kuin istua kotona kalliissa asunnossa eikä ole varaa tehdä mitään.
Kodista saisi varmasti viihtyisän järkevillä säilytysratkaisuilla ja erillisessä keittiössä olisi yksi erillinen paikka rauhallisuutta vaativille toiminnoille.

Kertokaa mielipiteitä ja olis kiva kuulla,jos täällä muitakin pienissä tiloissa asuvia perheitä
 
Miksi ei?

Jokainen perhe elää niinkuin itse parhaaksi näkee ja kokee :) makuuhuone on meilläkin pääosin vain nukkumista varten.. Joten ei kummonen boxi tartte olla.
 
No jos se teille tuntuu riittävältä, niin ei sitä muille tarvii perustella. Jos viihdytte ja olette varsinkin paljon kodin ulkopuolella. Ite oon sellainen, että tykkään taas paljon olla kotona ja puuhailla siellä. Makkariin on aina ovi auki ja leikitään välillä sielläkin eli ei se meillä ihan tyhjänä ole päivälläkään. Meillä on itellä kolmio, joka on vaan vähän isompi kun 55 neliöö eli olisko ollut 61. Makkarit ovat pieniä ja keittiö on olkkarin yhteydessä. Niin ja muksuja on vaan yksi :) mut hyvin on tilaa ainakin nyt. 55 neliöä on mun mielestä iso kaksio. Jos vaan neliöt on järkevästi suunniteltu niin hyvin mahtuu varmasti.
 
Kaksi ystävääni asuu 4 henkisen perheen kanssa kaksiossa. Heillä ei kummallakaan ole parvia, vaan ihan parisänky olohuoneessa ja verhokisko antamassa yksityisyyttä tarvittaessa. Ja heillä on ihanan näköistä, ei yhtään ahdasta!
 
Meidän neljänhengen uusperhe asuu onnellisesti 45 neliön kaksiossa. Kevättalvesta syntyvä vauva ei muuta tilannetta, päinvastoin haluamme ehdottomasti pysyä kodissamme. Toki tilanteessa auttaa se, että alakouluikäiset vanhemmat lapset ovat välillä toisen vanhempansa luona, joten koko ajan emme ole neljän hengen voimin kotona. Mutta tarvittaessa sekin onnistuisi.

Asunnon pohjaratkaisu on varmasti isoin arjen toimivuutta auttava tekijä. Meillä on vanhan talon tapaan kaikki huoneet (keittiö, makuuhuone, olohuone) erillisiä ja niissä paksut puuovet äänieristämässä, joten kukin saa halutessaan omaa tilaa. Sama neliömäärä loft-asuntona ei meillä toimisi. Sisustusratkaisujen monipuolisuus on myös tärkeää, mm. sohvasta saa vierassängyn ja iso keittönpöytä toimii työpöytänä. Paljon auttaa myös hyvät säilytystilat ullakolla ja kellarissa ja siltikin tavaraa täytyy karsia. Mutta eipähän tule hankittua mitään turhaa :) Tärkeintä toki on, että me kaikki viihdymme kodissamme. Koska emme ole koko aikaa yhdessä, on ihana viettää harvemmat ja arvokkaat perhehetket lähekkäin ja läsnä toisille. Tilanne todennäköisesti muuttuu joidenkin vuosien päästä, kun vanhimpien lasten teini-ikä koittaa..

Muiden mielipiteiden takia ei siis kannata asuntoasioita, tai mitään muutakaan, ratkaista. Mikä teille on tärkeää? Mitä te arjelta ja elämältänne haluatte? Toisille se on iso omakotitalo ja kaksi autoa, meille vanhan talon tunnelma kahviloiden, kukkakauppojen ja ratikkapysäkin lähellä. Rohkeasti vain ratkaisuja omaa sydäntä seuraten!
 
Se on ihan miten kukin parhaaksi kokee. Me asuimme miehen kanssa kahdestaan aika pitkään yksiössä ja siihenkin kyllä tottui (osa tavaroista oli pakko laittaa varastoon). Nyt meillä on kolmio ja kaksi lasta, ei kyllä mahduttais pienempään. Itse asiassa haluttais kyllä isompaan asuntoon ja lapsille omat huoneet sitten aikanaan. Molemmat ollaan miehen kanssa asuttu lapsuutemme omakotitaloissa joten ollaan totuttu siihen että ympärillä on tilaa. Jollekin riittää hyvin vähempikin tila. :)
 
Me asutaan nyt kolmestaan kaksiossa.. juurikin 55 neliötä. Olkkari on sen verran iso, että sänky tännekin mahtuisi. Mutta itse en enää kestä asua ahtaasti. Kaapitilaa on rajoitetusti ja minä vihaan tavaran paljoutta ja paljon olen pakannut kellariin ja/tai antanut/myynyt pois.. Siivoaminen on ikävää "täydessä" kämpässä. Me hankimme juuri kaupungin ulkopuolelta isomman kodin, eikä tarvinnut mennä paljonkaan pidemmälle, kun samalla rahalla sai isomman kuin kaupungista ja pian muutetaan. Mutta kyllähän sitä voi asua ihan miten itse tykkää! Minä ja mieheni olemme molemmat asuneet lapsuutemme omakotitaloissa ja meillä on myös kaiho isompaan ja omaan pihaan mieluiten metsän keskelle. Ihan ylettömästi sitä asuinpintala-alaa ei tarvitse olla, jos pääsee mukavasti aina ulos. Nyt siis rivitaloon asumaan muutamaksi vuodeksi ja sitten toivottavasti okt.
 
Juurikin tuo mitä Sinbbu sanoi tavarapaljoudesta on se mikä muakin ärsyttää suunnattomasti. Inhoan sitä että joka paikka on täynnä tavaraa ja siisteyttä rakastavalle ihmiselle sellainen ei käy. Haluan että siivoaminen on helppoa eikä vie liian paljon aikaa.
 
Mullakin tuli mieleen ekana tuo tavarapaljous ja se mihin omat vaatteet saa mahtumaan... Meillä on kolmio 72 neliöö ja yksi lapsi, joka vuoden ikäinen. Jos meillä ei olisi tätä määrää kaappeja + piironkeja mitä nyt on kahdessa makuuhuoneessa, niin olisimme todellakin hukassa vaatteiden, asusteiden ja liinavaatteiden kanssa. Tykkään myös siitä, että lattioilla ei ole turhaa tavaraa ja siivoaminen käy helposti. Mutta jos löytyy joku todella järkevä ratkaisu, niin mikäs siinä sitten!

Mulla itsellä on vaan kauhukuvia, kun kaveri asui lapsena jonkun aikaa vanhempiensa kanssa kaksiossa. Heillä oli kolme lasta ja joka paikka niin täynnä tavaraa, että hyvä, kun lattioilla pystyi kävelemään. o_O Ehkä joku suunnittelja voisi olla hyvä apu tuossa kohtaa? Sijoittaisi siihen ja sitten pystyisi elämään "halvasti" ja mieluisassa asunnossa. :)
 
Kiitos kaikille vastanneille. Joo, oma asiahan se on miten asuu. Kiva kuitenkin kuulla ettei ajatus kuulosta pöllömmältä. Tohon tavaroiden säilytykseen sen verran, että ajattelin viskoa turhat veke ja ikeallahan on vaikka kuinka paljon hyviä ratkaisuja pieniin tiloihin. Eiköhän ne ajatukset tästä pikku hiljaa selkene :-)
 
Ellei väkisin halua parvea,niin minusta ihan tavallinen sänky on kiva,koska senhän voi sitten käyttää myös tv:n katselu paikkana.Riippuu kyllä hirveästi pohjaratkaisusta,et kuin kivasti on sängylle tilaa,ja miten "muu olkkari" sitten asettuu.
Itse en ole asunut ahtaasti kuin vasta sittemmin kun lapsia tullut,mutta pienessäkin on puolensa,ja katse vain ajatuksen kera niihin säilytysjärjstelmiin,niin avot.
 
Oli niitä neliöitä miten paljon tai vähän tahansa, niin kyllä ne säilytystilat aina tuntuu tulevan jossain kohtaa vastaan! :grin
Rakensimme 125 neliöisen omakotitalon ja meitä oli tuolloin vain kaksi. Tuntui että joka paikka on täynnä ja varastotila loppuu. Teimme toisen talon 210 neliötä ja ei täälläkään tyhjää tilaa ole! Tosin nyt meitä on kolme mutta ehkä se ei silti tätä tavaramäärää selitä. :wink
 
Kai se on niin että ihminen "sopeutuu" siihen tilaan missä asuu eli mitä enemmän tilaa niin sitä enemmän tuntuu olevan tavaraakin. Aina tila loppuu kesken. Meillä loppuu kaappitila.
 
Meillä nyt 115 neliöinen asunto..kahdella vanhimmalla pojalla omat huoneet ja meillä aikuisilla oma makuuhuone,missä myös kolmas poikamme nukkuu pinnasänkyineen.loppuvuonna syntyy neljäs lapsi,joten saamme miettiä asiaa uusiksi :)
eiköhän meidän koululainen pidä oman huoneensa ja kaksi seuraavaa pojua samaan huoneeseen ja vauva aikuisten makuriin :)
 
Meillä taitaa olla 83 neliötä, kolme pientä makuuhuonetta, joista tytöllä yksi, vaikka ei vielä siellä nukukaan. Ei kyllä tulisi mieleenkään nukkua olohuoneessa, kun keittiö on siinä samassa yhteydessä. Kaappitilaa saisi kyllä olla enemmän, kun tytönkin vaatteet ja tavarat pitäisi mahduttaa jonnekin.

Tavaraa ei ole paljon, mutta tämän asunnon kaapistot ovat todella huonosti suunnitellut.
Isompi asunto olisi kiva, mutta ei näillä hinnoilla :) Ja tämä perhe on todella kiintynyt takapihaansa, naapureita kun ei ole siinä suunnassa ollenkaan.
 
Miusta ei kuullosta huonolta idealta tuo kaksiossa asuminen. Tiedänpä yhdenkin ISON perheen (n.10henkeä) joka asui lähes vuoden kaksiossa.. :D
Eli paljolti on kyse asenteesta, tottumisesta ja tila- ja säilytysratkaisuista vain. Yhdellä lapsuuteni ystävällä oli kotona sellanen ratkaisu (kolmiossa asuivat) että molemmilla tytöillä oli omat huoneet ja vanhemmat nukkuivat olohuoneessa. Sänky oli kuitenkin sohvan takana "piilossa" ja voin rehellisesti sanoa ett tajusin sen sängyn siellä vasta n. vuoden päästä siitä, kun siellä ekan kerran olin käynyt (ja kävin useita kertoja viikossa siellä) :)
Toivottavasti löydätte hyvän asunnon, onnea matkaan! :)
 
Lapsuudenkotini oli pieni, 3h+k+s. Lapsena jaoimme huoneen siskoni kanssa, teininä saatiin molemmat omat huoneet, isä ja äiti nukkuivay olohuoneessa. Sänky oli päivisin naamioitu sohvaksi, mutta oli kuitenkin sen verran sivussa, ettei vieraat koskam eksyneet sinne istumaan. :)
 
Me asuimme neljän lapsen kanssa 54m2 kaksiossa useamman vuoden ja ei se meitä haitannut. Meidän sänky oli olohuoneessa joka oli vanhan talon tapaan erittäin ”suuri” joten myös ns. Normaali olohuone mahtui sinne myös.
Ainut asia mikä häiritsi oli pesuhuoneen koko ja se ettei meille mahtunut pesukonetta kotiin vaan pyykit pestiin pyykkituvassa.
Pienessä asunnossa asuminen mielestäni vaatii vaan asunnolta mielettömän hyvän pohjan johon sitten voi suunnitella kaikki toiminnot niin että ne toimii.
 
Meitä on 8 henkeä (+koira) ja asutaan 85m2 kämpässä.
Makuu huoneita on 2,5 ja hyvin mahtuu kun asennoituu oikein:) olkkariin ei kyllä enää sänkyä mahdu kun ruokailu tila on samassa tilassa :D
4 lasta on 1,5 huoneessa jota jakaa seinä ja 2 pienentä nukkuu mun ja
miehen kaa! Meidän makkari on pelkkää sänkyä :D
1 yks lisä huone olis kyllä ihan jees :wink
 
Takaisin
Top