+35 v. odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Avea80
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Avea80

Avea80

Puuhakas puhuja
Heinämammat 2014
Kiva tosiaan, että täällä on meitä vähän vanhempiakin odottajia aika monta. Itse olin 34 esikoisen syntyessä, ja pitkään ajateltiin, että meille riittää yksikin lapsi hyvin, mutta nyt kun ikää on jo vähän enemmän ja aikaa ei kuitenkaan ihan loputtomasti ole, niin iskikin sellainen fiilis, että no kokeillaas nyt jos vielä onnistuisi. Mielessä tietty pyörii kaikki riskit, jotka on jo suuremmat, mutta toisaalta tiedän monia +40v. odottajia, jotka ovat saaneet ihan terveet lapset.

Moni varmaan kauhistelee (tai mun vanhempien ikäiset ainakin), että miten me jaksetaan. Kun mun äiti on ollut tämän ikäinen kuin minä nyt, niin sen vanhin lapsi on ollut jo 15-vuotias ja nuorinkin 10v. Nyt meillä voi olla tilanne, että vanhin on vajaa 5v. jos tämä tulokas nyt on tulossa. :cat:

Mutta en koe olevani tähän hommaan liian vanha, toivottavasti mun kroppa vaan on samaa mieltä. :wink

Millaisia ajatuksia teillä muilla asiasta on? Ja tietysti kaikki saa vapaasti kommentoida asiaa.
 
Meille on vasta ensimmäinen tulossa (toivottavasti), ikää silloin 37 ja risat, miehellä 43. Yritys aloitettiin kun olin 34-v. Mun äiti sai iltatähtensä 38-vuotiaana kun minä ja sisko oltiin 11 ja 9 v., mutta onhan toisaalta kolmas raskaus vähän eri juttu kuin ensimmäinen. En ole mikään vauvakuumeilija tai tunnista itsestäni luonnollista "äitihahmoa" varsinaisesti, joten yksi kyllä saa riittää. Jaksamista en ole iän puolesta osannut miettiä, ajattelen että on siihen niin moni muukin pystynyt tällä iällä että miksei mekin...
 
Muokattu viimeksi:
Hei minunkin puolestani! Ikä 35 vuotta ja esikoinen tulossa. Aikaisemmin elämässä ei ole ollut sellaista tilannetta, että olisi vauva ollut edes mahdollinen, vaikka olen haaveillut vauvasta jo vuosia. Suunnittelin jopa, että jos en löydä miestä tiettyyn ikään mennessä, niin hankin sen itsenäisesti.

Nykyisen mieheni tapasin kuitenkin viime elokuussa ja jo ensitapaamisesta lähtien tiesimme, että haluamme olla yhdessä. Tammikuussa teimme yllättäen kierukasta huolimatta positiivisen raskaustestin ja helmikuussa kohtasimme keskenmenon. Tuon kokemuksen jälkeen totesimme kuitenkin molemmat, että haluamme lapsen ja sen jälkeen on tjottailtu, mutta ajoitukset eivät ole osuneet ihan kohdilleen, paitsi nyt toukokuussa. Niin onnellinen olen ja toivon, että kaikki menee hyvin ja saadaan terve lapsi. <3
 
36 v (lasketun ajan aikaan 37) äiti täällä hei! Ihanaa, että meitä on muitakin. Ei kuunnella niitä "vanha äiti ei jaksa" -höpötyksiä liian tosissaan, eihän? :grin Hyvin tässä jaksaa ja iässä on ehdottomasti myös puolensa :wink Mulla myös suvussa iäkkäämpiä äitejä useita, joten onneksi roolimalleja löytyy. Paljon onnea ja tsemppiä kaikille!
 
Pakko muuten jatkaa, mulle tuli joskus tossa keväällä (varmaan just kp1 tienoilla pettyneissä fiiliksissä) tosi paha mieli, kun kuulin työkaverin puhuvan, että hän sai ainoan lapsensa 30-vuotiaana ja oli jo "vähän liian vanha" ja että ei sen vanhempana enää olis voinut kuvitellakaan, sehän on IHAN liian myöhään... alkoi melkein itkettää, että näinköhän nää munkin mahikset tosiaan on mennyt jo? Myös mun toinen (37-v) työkaveri on sitä mieltä, että "ei nyt todellakaan ENÄÄ"!!

Meillä esimerkiksi oli tosi vaikeaa tulla raskaaksi, joten ihmisten kannattaisi olla vähän varovaisempia sanomisissaan. En oo yleensä mikään herkkä, mutta tämä aihe sai melkein itkemään. Pian saan mennä näyttää :finger: niille, kun tämän raskauden voin julkistaa (no ei kai nyt sentään, mut ehkä oppivat jotain!). Mutta tosiaan, mitä enemmän pystyy olemaan näistä välittämättä ja keskittyä omaan hyvinvointiin, sen parempi! Sitä paitsi eikös ne lapset just pidä myös äidin nuorekkaana? :wink:p
 
Mä olin 34 (melkein 35), kun esikoinen syntyi ja nyt oon 37. Viimeksi jo kuultiin sitä, että ollaan liian vanhoja mut ite vähät välitän muiden mielipiteistä! Anoppi jatkuvasti toitotti sitä ettei jakseta hoitaa vauvaa, koska ollaan niin vanhoja. Mies on samanikäinen. En koe olevani liian vanha ja hyvin jaksettiin vauvaa hoitaa :) Joten puhukoot muut mitä haluaa :D
 
Mustakin tuntuu ihan nuorekkaalta, enkä koe, että olisin liian vanha. Tosiasiahan on, että me ollaan kuitenkin jo aika iäkkäitä sitten kun nämä meidän lapset on aikuisia. Just sanoin omalle äidilleni, että jos tämä meidän nykyinen lapsi saa lapsia vasta yhtä vanhana, kun mä olen saanut, niin mä olen silloin jo melkein 70v :eek: Mutta toisaalta jotkut tulee isäksikin vasta sen ikäisinä, joten no worries! Kiva, että meitä on tosiaan täällä muitakin. Mulla myös muutama työkaveri on sitä mieltä, ettei nyt enää tai en ikinä enää jaksaisi lähteä tähän rumbaan mukaan. Ehkä mäkin ajattelisin niin, jos omat lapset olis jo aiemmin tehty. Mut ehkä tosiaan ois parempi pitää mölyt mahassaan, kun ei voi ikinä tietää toisen tilannetta.
 
Musta jotenkin tuntuu, että nykyään on yleisempää tehdä lapset vähän vanhempana. Omaa lähipiiriä kun mietin, niin läheisistä kavereista vain yksi taisi saada ensimmäisen juuri alle 30-vuotiaana.
Jännä nähdä, että tuleeko jossain kohtaa kohdanneeksi tuommoisia kommentteja, että miten sitä jaksaa tuossa iässä. Tähän mennessä en ole kuullut mitään sellaista, mutta johtunee juuri siitä että kaikilla on pienet lapset.
 
Meillä anoppi varmasti jaksaa taas jauhaa iästä mut siinähän jauhaa :D Mun äiti sai mut 33-vuotiaana, mun veljen 35-vuotiaana ja siskon 41-vuotiaana :) Äidiltä olisin varmasti saanut kannustavia kommentteja mut äiti ehti kuolla vähän ennen kuin viimeks tulin raskaaksi :(
 
heips, olen 38v. 9vuotiaat kaksoset on ollut suuri apu jo nyt nuorimman (1v7kk) hoidossa ja varmasti ovat oiva apukäsi tämän pienimmänkin kohdalla.

Eniten mietityttää yövalvomiset, ne tuntui jo viimeksi 36vuotiaana melko raskailta. Toisaalta ikä on tehnyt tehtävänsä ja aika rennosti pystyy asiat ottamaan, enkä turhaan stressaa pienistä.
 
Heippa!
Ilmoittaudun minäkin tänne "vanhusten kerhoon"
Olen 37 laskettuna aikana ja odotan toista lasta. Esikoinen on syntynyt 2009 joten iltatähti määritelmä taitaa osua meihin
Innolla odotan tulokasta!
Hienoa että meitä on näin monta vaikka tunsin aikanaan esikoisen kanssa olevani vanha synnärillä...
Aurinkoista Juhannusta kaikille!
 
Heippa! Mites teillä on neuvolassa suhtauduttu ikään? Mulla ei puhelimessa ainakaan sanottu muuten mitään mutta esikoisen ikä (9v) ja se ettei tässä välissä ole käytetty ehkäisyä, aiheutti ihmetystä...
Täytyy myöntää että nyt on kyllä pää ihan pyörällä...
 
Täällä kohta 43 v. odottaja (mies 41 v). Esikoisen sain liki 40 vuotiaana. Esikoinen sai alkunsa ihan luomuna ja nopeasti. Toista yritetty liki vuoden. Meidän ikäkategorian vuoksi hakeuduttiin tutkimuksiin ja hoitoihin jotka nyt sitten heti tuottivat tulosta. :)
 
Mä en oo vielä edes soittanut neuvolaan, kun ajattelin eka käydä tuon ar-ultran ja soitella vasta sitten jos siellä kaikki ok. Ultra on keskiviikkoaamuna, joten kovin pitkään ei tarvi enää jännittää.

Mun lähipiirissä on muuten paljon äitejä, jotka ovat saaneet lapsia +35-vuotiaina, osa luomusti ja osa hoitojen kautta. Kukaan kavereista ei oo ihmetellyt tätä uutista, vaan osa jopa vielä miettii, että pitäiskö heidänkin, vaikka ikää on jo tosiaan se 38v. Enemmän tuntuu, että noi vanhemmat ihmiset on vähän ymmällään, että miten sä vielä jaksat. Omasta mielestäni oon ihan parhaassa iässä, ja päätin, että jos tämä bebe nyt tulee meille, niin sen jälkeen fiksaan itseni niin, että kun täytän 40v., oon elämäni kunnossa fyysisesti. Psyykkisesti oon sitä jo nyt :p
 
Mäkään en ole vielä saanut aikaiseksi soittaa neuvolaan, jännä että ensimmäisen kanssa oli heti soittamassa ja nyt toisen kanssa ei ole mikään kiire [emoji16]
 
Moi vaan! Tehän ette ole vielä ollenkaan vanhoja, joten voitte päästää sellaiset puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotkut kokevat olevansa vanhoja ja väsyneitä jo kolmekymppisinä, kun taas toiset porskuttavat energisinä loppuun asti. Ehkä nämä teidän ikäänne kritisoivat ovat niitä jotka tuntevat itsensä vanhaksi, mutta saman ei tarvitse päteä teihin.

Itse sain poikani viime vuonna ollessani 40 v. eikä jaksamisessani ollut mitään ongelmaa raskausaikana eikä pikkuvauva-aikana. Luulen, että tällä elämänkokemuksella väsymystä ja epämukavuutta on jollain tapaa jopa helpompi käsitellä ja sietää kuin parikymppisenä. Ja mennyttä elämää on sen verran takana, että olemme saaneet kokea kaikenlaista emmekä jää mistään paitsi, kun vauva tulee elämäämme.

Itse en ainakaan ole saanut minkäänlaista kritiikkiä iästäni, en myöskään neuvolassa. Tottahan se on, että iän myötä jotkut riskit kasvavat, mutta onneksi kaikki sujui normaalisti ja vauva syntyi täysin terveenä. Suurimmalla osalla iäkkäämmistäkin synnyttäjistä kaikki menee hyvin, se kannattaa muistaa.

Kyllä lapsi on niin suuri lahja, ettei omaa ikäänsä kannata siinä kohtaa murehtia. Varmasti lapsi myös pitää mielen nuorena, kun saa jälleen leikkiä ja hassutella. Minäkin pelkäsin eniten sitä, miten jaksan valvoa öisin, mutta perhepeti oli pelastus. Vauva on nukkunut alusta asti vieressäni kuin tukki, ottanut vain välillä maitohuikkaa. Olemme molemmat heränneet aamuisin virkeinä.

Tsemppiä raskauteen ja hyvää vointia, iloitaan siitä että saamme kokea vielä kypsemmällä iällä äitiyden! :Heartbigred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top