3 vuotiaan nukahtaminen yksin?

Onhan se ihanaa kun lapsi osaa ilmaista itseään ja mielikuvitusta riittää. Toisaalta tarinoita mieluusti kuuntelisin muulloin kuin peiton alta illalla supistuina, etenkin juuri kun luulen jo hänen nukkuvan.
Meille nimittäin rantautui jokunen aika sitten uusi "minua ei nukuta/ en voi nukkua" syysaagakokoelma eli
kun tämä tyyny on korkea/matala, kuuma/kylmä, pieni/suuri, hikinen = annan luvan nukkua ilman tyynyä+ höpötän jotain 5min ja yht'äkkiä tyyny onkin hyvä tai
kun ulkoa kuulu ääniä/ ei kuulu ääniä= kuuntelen kanssaan hetken
tai kun johonkin alkaa aivan yllättäen sattumaan : jalkaan=hiero/ käteen= silitä / vatsaan= vie vessan/ niskaan= silitä/ mahaan= tarjoa vettä.
Tänä iltana hänellä koski hiuksiin johon auttoi vauvaharjalla alle 1min harjaus.
Selkeää ja suloista huomion hakemistahan tuo kaikki on ja varmaan myös joku vaihe , vaan...
Onneksi tänään löyty yllättäen myös se The syy tuolle kaikelle:
" nukkuminen on ihan tylsää!!!"
> Niin on, vaan kun juuri silloin lihakset ja luut kasvavat.
" ahaa, minä nukun sitten paljon, hyvää yötä äiti. Sinä voit valvoa niin et tartte uusia kenkiä." 🥰
 
Meillä yksin nukahtaminen kotona onnistuu lähes joka ilta suht hyvin.... Vauvan nukkuessa olkkarissa mun siellä touhutessa.
Vaan aamut!!! tuon 3v herääminen yksin= ilman minua esim mun ollessa vessassa aiheuttaa hänelle todella vahvoja tunnereaktioita... Osaa kertoa pelänneen mun kadonneen aamulla jonnekin... Vastaavasti jos herätän hänet kwrtoakseni meneväni vessaan niin harmistuu siitäkin...
Onkohan se niin että taaperoilla ensin herää motorinen keskus ja ajattelevat aivot vasta muutamia minuutteja myöhemmin?
 
Aaltokukka sanoi:
Meillä yksin nukahtaminen kotona onnistuu lähes joka ilta suht hyvin.... Vauvan nukkuessa olkkarissa mun siellä touhutessa.
Vaan aamut!!! tuon 3v herääminen yksin= ilman minua esim mun ollessa vessassa aiheuttaa hänelle todella vahvoja tunnereaktioita... Osaa kertoa pelänneen mun kadonneen aamulla jonnekin... Vastaavasti jos herätän hänet kwrtoakseni meneväni vessaan niin harmistuu siitäkin...
Onkohan se niin että taaperoilla ensin herää motorinen keskus ja ajattelevat aivot vasta muutamia minuutteja myöhemmin?
Click to expand...
Ajattelisin että tämä liittyy juuri siihen kun vanhempi on nukahtaessa siinä vieressä ja herätessä ei. Jos löytää sieltä mistä odottaa löytänvänsä niin on vielä ok, mutta kun ei ole sielläkään niin tulee hätä. Tämän ajatuksen takia en haluaisi olla nukuttamassa lasta vaan opettaa jäämään yksin huoneeseen, mutta se ei vaan enää toimi kun taapero ei pysy sängyssä rauhassa ilman "aktiivista" auttamista 😔
 
Täällä kans kolmevuotias, joka ei nukahda yksin. Ei onneksi vaadi mitään temppuja nukahtaakseen (sadut ja silittelyt yms. kuuluu rutiineihin), mutta vanhemman täytyy jäädä huoneeseen istumaan nojatuoliin nukahtamiseen asti. Välillä nukahtaa rauhallisesti ihan sillä, välillä on peiton heittelyä, höpöttelyä, palvelupyyntöjä (vettä, peitto päälle jne.), joskus harvoin yrittää pois sängystä ja leikkeihin. Ei nyt muuten älyttömän raskasta, ellei nukahtaminen veny tosi pitkäksi, mutta vauva syntyy päivänä minä hyvänsä! Olisi ehkä pitänyt aiemmin opetella yksin nukahtamista… Toki jos huoneessa istuminen riittää, niin vauva voi olla vaikka tissillä syömässä.
 
Olive sanoi:
Meillä lapsi nukahtanut vauvasta asti itsenäisesti, mutta syksyllä noin 2,5v iässä alkoi sellainen että itki lohduttomasti jos huoneesta poistui ja piti jäädä viereen. Samoihin aikoihin oli otettu laita pois. Pari kk tätä jaksoin, lapsi aina pelleili sängyssä kun istui vieressä. Sit yks ilta kun olin siinä taas ollut 1,5h vieressä, niin päätin että nyt riittää.

Mikään ei tähän auttanut, ihan sama oliko nukkunut päiväunia, paljonko oli ulkoillut, oliko ruutuaikaa jne. Ei vaikutusta.

Seuraavana päivänä päivällisellä kerroin lapselle, että nyt tänään äiti ei enää jää viereen. Luetaan satu, lauletaan laulu ja sitten äiti poistuu. Ekana iltana karkasi ovelle 8-10 kertaa. Joka kerta kannoin reagoimatta muuten (neutraali ilme, ei katsekontaktia, ei puhetta) sänkyyn, peittelin ja sanoin rauhallisesti mutta neutraalisti ”hyvää yötä”. Seuraavana päivänä toistui ehkä 5 krt. Pikkuhiljaa väheni. Nyt menty näin joku 1,5kk ja hyvin on mennyt. Välillä karkaa kerran pois sängystä, joskus saattaa kitistä perään. Joskus silitän ihan minuutin hiuksia ja sitten poistun.
Click to expand...
Tämä kommentti jäi multa jotenkin huomaamatta aiemmin. Tuo hysteerinen itku poislähtiessä kuulostaa heti eriltä kun meillä. Mutta kiinnostaa tuo teidän palautus, liittyykö siihen sellaista että lapsen mielestä se oli maailman hauskin leikki ja oikeen kunnon kikatus raikaa kun nostaa sänkyynlaitettavaksi? Vaikka kuinka en luo mitään kontaktia niin meno vaan yltyy mitä enemmän palauttaa. En nyt sataa kertaa ole yrittänyt, niin mietin että pitäisikö, loppuisiko se into jossain vaiheessa 🥴
 
Puar sanoi:
Täällä kans kolmevuotias, joka ei nukahda yksin. Ei onneksi vaadi mitään temppuja nukahtaakseen (sadut ja silittelyt yms. kuuluu rutiineihin), mutta vanhemman täytyy jäädä huoneeseen istumaan nojatuoliin nukahtamiseen asti. Välillä nukahtaa rauhallisesti ihan sillä, välillä on peiton heittelyä, höpöttelyä, palvelupyyntöjä (vettä, peitto päälle jne.), joskus harvoin yrittää pois sängystä ja leikkeihin. Ei nyt muuten älyttömän raskasta, ellei nukahtaminen veny tosi pitkäksi, mutta vauva syntyy päivänä minä hyvänsä! Olisi ehkä pitänyt aiemmin opetella yksin nukahtamista… Toki jos huoneessa istuminen riittää, niin vauva voi olla vaikka tissillä syömässä.
Click to expand...
Me ollaan oltu perhepedissä koko sakki tän vuoden alkuun asti ja sitten esikoinen omasta tahdostaan alkoikin nukkua omassa sängyssä kun oli jonkin aikaa vauvaa kuunnellut perhepedissä. Tänään oli eka kerta kun nukutin lapset yksin nii et esikoinen jäi omaan sänkyyn. Meni kumman helposti, kun istuin vauvaa imettäen hänen puoliyläsängyllään, juteltiin ja siinä sitten simahti pikku hiljaa. Sitten vaan könysin vauvan kanssa alas tai siis tulin eka ite alas ja sit otin vauvan sängyltä mukaan. Että ei näitten asioiden tarvi olla katastrofi vaikkei mitään oo etukäteen tehnykään ennen uutta vauvaa.
 
Selah sanoi:
Tämä kommentti jäi multa jotenkin huomaamatta aiemmin. Tuo hysteerinen itku poislähtiessä kuulostaa heti eriltä kun meillä. Mutta kiinnostaa tuo teidän palautus, liittyykö siihen sellaista että lapsen mielestä se oli maailman hauskin leikki ja oikeen kunnon kikatus raikaa kun nostaa sänkyynlaitettavaksi? Vaikka kuinka en luo mitään kontaktia niin meno vaan yltyy mitä enemmän palauttaa. En nyt sataa kertaa ole yrittänyt, niin mietin että pitäisikö, loppuisiko se into jossain vaiheessa 🥴
Click to expand...

Joo olihan se vähän leikkiä hänen mielestä, mutta jossain kohtaa tajusi ettei kontaktia tule muuta kuin se ”hyvää yötä” ja sitten lähdin heti pois. Ekana iltana nousi tosiaan joku 10 kertaa, seuraavana ehkä 5. Nykyään edelleen nousee satunnaisesti 1-2krt.
 
Takaisin
Top