3 vuotiaan nukahtaminen yksin?

[Tammimamma]

Meidän kohta 3 vuotias esikoinen ei suostu millään jäämään yksin huoneeseen/nukkumaan illalla! Joka ilta hänen sängyn vieressä täytyy jomman kumman vanhemmista olla niin kauan kunnes hän nukahtaa. Ollaan yritetty useaan otteeseen jättää hänet sinne yksin; menty yhdessä nukkumaan, luettu pieni satu, annettu suukko ja todettu että hyvää yötä ja lähdetty pois huoneesta. Ja mitä vielä; kun ovelle asti päästään, alkaa esikoinen itkeä ja huutaa kuin pistetty sika! Jos jatketaan vaan matkaa pois vaikka olohuoneeseen, niin esikoinen tulee perässä itkien/huutaen... vaikka kuinka monta kertaa viedään takaisin, tulee hän aina pois! Lapsi jaksaa tätä edes takaisin juoksemista monta tuntia. Ja jossain vaiheessa meistä vanhemmista toinen "luovuttaa" ja menee huoneeseen...

Nyt todellakin haluaisin hänen oppivan nukahtamaan itsekseen / jäämään yksin nukahtamaan huoneeseen, kun perheeseen on tulossa toinen lapsi tammikuussa.

Onko kenelläkään kokemusta tai hyviä vinkkejä kuinka saisimme nukkumaan menon onnistumaan? Esikoinen on muutenkin kovin temperamenttinen ja kova "kitisemään".

 

[Miramaria]

Meillä oli kovin samanlaista, kun tyttö oli kolme vuotias. Jos kaikki tuntuu olevan muuten kunnossa, niin eihän siinä auta oikein muu kuin takaisin vieminen ja johdonmukaisuus, periksiantamattomuus. En tarkoita, että pitäisi hysteerinen lapsi jättää yksin itkemään, mutta kun on vähän rauhoittunut, niin jättää aina uudestaan sänkyynsä. Se on rankkaa, tiedän. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin jää itse nukkumaan tyytyväisenä. Ei siis kannata luovuttaa. Mitä useammin antaa periksi, sitä vaikeampia illat ovat.

Oletko kokeillut jotain palkitsemissysteemiä? Vaikka tarravihkoa? Meillä toimi joskus sellainen, että lupasin käydä kurkkaamassa jonkin ajan kuluttua, onko tyttö nukahtanut, kun uni ei meinannut tulla. Se rauhoitti ja tyttö nukahti yleensä itsekseen. Jossain vaiheessa lapsi pelkäsi tosissaa omaa huonettaan ja kummituksia. Hankittiin valosarja sängynpäätyyn, mikä vähän lohdutti. Kannattaa kokeilla kaikenlaista ja käyttää mielikuvitusta, että omasta sängystä tulee kiva paikka. Tsemppiä!

 

[Salme]

Meidän melkein 3-vuotias nukahtaa omaan sänkyyn isän istuessa vieressä. Jo vuosi sitten lapsi heräsi itkien joka ikinen yö ja piti hakea makuuhuoneeseen minun ja vauvan viereen. Välillä nukkui jo ihan hyvin omassa sängyssä, joskus jopa koko yön, joskus hiippaili aamuyöllä tyyny kainalossa makuuhuoneeseen. Nyt on jo varmaan pari kuukautta tunnin nukkumisen jälkeen herännyt itkien ja on haettava viereen, vieressä nukkuu myös pienempi, edelleen. Meillä on lähitulevaisuudessa edessä unikoulua molemmille, pakko on saada pienempikin omaan sänkyyn ja isompi myös pysymään omassa sängyssään. Alkaa hermot olla aika lopussa. Tietääksemme ei ole tapahtunut mitään mikä olisi isomman säikäyttänyt tms, tämä lienee taas joku hiton vaihe joita tuntuu kyllä riittävän. Kauhulla odotan millaisia huutoöitä on luvassa ja asutaan tietysti kerrostalossa jossa äänet kyllä kuuluu ihan riittävästi.

 

[OutoMamma]

Meillä hiljalleen siirryin aina kauemmaksi samalla laulellen.. muutaman illan jälkeen sain siirtyä jo huoneen ulkopuolelle heti peittelyn jälkeen, kun vaan lauleskelin tai pidin ääntä siinä lähietäisyydellä.. ja siitä seuraava etappi sitten oli, että laulelin jo olohuoneen sohvalta.. sitten hiljalleen jätin laulelut lyhyemmäksi tai tauotin välillä ja jatkoin jos alkoi inisemään.. aika nopeastikkin oppi lopulta jäämään itsekseen sänkyyn. :) ja tästä "unikoulusta" läpi päästiin n. 2-3veenä, en tarkalleen muista enää.

 

[Lya]

Minä olisin valmis kokeilemaan omassa huoneessa nukkumista, mutta miehen mielestä ei ole oikea aika.
Lastensänkyyn on siirrytty jo ajat sitten, mutta sänky on edelleen meidän makuuhuoneessa.

Eikä tyttö suostu jäämään yksin nukkumaankaan, eli jomman kumman täytyy aina olla vieressä leikkimässä nukkuvaa ennen kuin laulaminen ja höpöttäminen loppuu.

 

[Rarity]

Meillä nukahtamisee auttoi tarraysteemi. Mutta vaikka hän nukahtaa omaan sänkyyn, kipittää poika joka yö meidän viereen jossain vaiheessa. Ei olla puututtu tähän, kun pojan nukkuminen on muutenkin ollut niin hankalaa ihan aina. Vauvasta lähtien. Kai vielä joskus tulee aika, että poika nukkuu yöt heräämättä? Nyt ikää 3v 11kk.

 

[elaffy]

Isomman lapsen kanssa voi tuoliunikoulu olla tehokas. :) esim MLL:n sivuilta löytyy hyvät ohjeet, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä, että ensin aikuinen istuu lapsen huoneessa tämän vieressä esim tuolilla, kunnes lapsi nukahtaa. Läsnä ollaan passiivisesti ja tarkoitus on, että lapsi nukahtaisi itsestään. Hysteeristä lasta kuitenkin rauhoitellaan tarvittaessa pienieleisesti. Kun lapsi osaa nukahtaa näin, siirretään tuoli vähän kauemmas lapsesta ja jatketaan muuten samoin. Vähän kerrallaan tuoli siirtyy kohti huoneen ovea ja lopulta toivon mukaan pois huoneesta. Unikoulussa edetään lapsen ehdoilla.

Tähänhän voisi tarvittaessa liittää jonkun palkintosysteemin mukaan haluttaessa.

Pikkuveljeni teki lapsena samaa pitkään, että meni vanhempien väliin nukkumaan kesken yön. Vanhemmat aina "litistivät" pojan väliinsä, jolloin tälle tuli kuuma ja siirtyi jalkopäähän. Silloin vanhemmat kevyesti tönivät jaloillaan muka unissaan potkien lasta ja jos pikkuveli vielä vaihtoi äidin viereen reunan puolelle nukkumaan, ahdisti äiti pikkuveljen aivan reunalle, jolloin ei voinut siinä nukkua. Lattialle oli kasattu tyynyjä ja päiväpeitto, joten sängystä putoaminen ei olisi ollut vaarallista. :) Yleensä pikkuveli jossain vaiheessa luovutti ja palasi omaan sänkyynsä. Vanhemmat leikkivät nukkuvaa koko ajan, vaikka tarkoituksellisesti hiillostivat veljeäni pois sängystä. :)

 

[Selah]

En aloita uutta ketjua kun tällänen jo löytyy.

Meillä nukahti täydellisesti suurimman osan 12kk-2v pinnasänkyyn ja vielä kuukauden taaperosänkyyn. Sitten yhdistettynä mm. äitiin takertumiseen ja oman tahdon löytymiseen alkoi kaivata toisen meistä vierelleen iltanukutukseen. Ja istutaan joko sängyssä tai ihan vieressä tuolilla blokaten jalalla pääsy sängystä niin sitten toimii. Nukahtamiseen menee 0,5h-1,5h. Annetaan päivällä ja illalla läheisyyttä ja touhutaan ulkona, ja päivärytmi ja rutiinit on hyvät. Pyrin että päiväunet olisi max 1,5h eikä mene ainakaan klo 14 yli. Tuntuu ettei ole valmis nukkumaan klo 20 kun ei Malta nukahtaa, mutta myöhemmin menee yliväsymykseksi. Kaikenlaista pientä muutosta olen tässä 2-3kk aikana yrittänyt.

Olen kokeillut tuoliunikoulua missä tuolia siirretään kauemmaksi, mutta menee vain siihen että tulee pois sängystä. Siihen on parhaiten toiminut se että olen kuin patsas ja hän palaa itse sänkyyn, mutta hetken päästä ei enää palaakkaan vaan jää pelleilemään. Ja sitten jos palautetaan niin se menee täysin leikiksi että en yhtään ymmärrä miten se voisi toimia tämän ikäisellä. Ensimmäisellä kerralla sanon että "nyt nukutaan omassa sängyssä" ja seuraavilla kerroilla täysin tyynesti palautan lapsen hiljaa ilman katsekontaktia sänkyyn, mutta lapsi vain kikattaa ja mitä useamman palautuksen niin sitä innokkaammin ei malta odottaa että pääsee pomppaamaan takaisin ja aivan villiintyy siitä palauttamisesta.

Niin sitä vaan, että onko jollain 2v touhutaaperolla toiminut tuolin tai palautusten taktiikka, vai mitä tässä voisi kokeilla että lapsi jäisi itsekseen sänkyyn? Aiemmin saattoi siellä pyöriä itsekseen tunninkin, muttei tullut ikinä pois. Toki parempi olisi jos nukahtaisi nopeammin niin ei tarvitse pyöriä sängyssä ollenkaan.

 

[Pilkki24]

@Selah noita vaiheitahan tulee vaikka mitä tekisi. Jatka vain samaan malliin kuin tähänkin asti. Meillä on lapsi mennyt yllättävän helposti nukkumaan aina, mutta kyllä (viimeksi eilen) meilläkin noita vaikeita vaiheita tulee. Toisinaan on kyse siitä, ettei halua nukkumaan ja toisinaan pelottaa, kun mielikuvitus tekee tepposia.

Meillä on tosin käytössä sellainen sääntö, että nukkumaanmenon jälkeen pysytään sängyssä, mutta siellä saa leikkiä pehmoleluilla, jos ei väsytä. Ei hän kauaa jaksa niillä leikkiä, mutta rauhoittuu usein, kun sanoo, että leiki sitten pehmoleluilla, jos ei väsytä. Loppuu se älytön sekoilu ja huuto ja nukahtaa toisinaan melkein istuma-asentoon, kun on oikeasti väsynyt, vaikka muuta väittää.

 

[Selah]

@Selah noita vaiheitahan tulee vaikka mitä tekisi. Jatka vain samaan malliin kuin tähänkin asti. Meillä on lapsi mennyt yllättävän helposti nukkumaan aina, mutta kyllä (viimeksi eilen) meilläkin noita vaikeita vaiheita tulee. Toisinaan on kyse siitä, ettei halua nukkumaan ja toisinaan pelottaa, kun mielikuvitus tekee tepposia.

Meillä on tosin käytössä sellainen sääntö, että nukkumaanmenon jälkeen pysytään sängyssä, mutta siellä saa leikkiä pehmoleluilla, jos ei väsytä. Ei hän kauaa jaksa niillä leikkiä, mutta rauhoittuu usein, kun sanoo, että leiki sitten pehmoleluilla, jos ei väsytä. Loppuu se älytön sekoilu ja huuto ja nukahtaa toisinaan melkein istuma-asentoon, kun on oikeasti väsynyt, vaikka muuta väittää.

Sitä en jotenkin osaa miten tän 2v:n saisi tajuamaan säännön että pysyy sängyssä niinkuin ennen. Ei vielä logiikka pelaa tarpeeksi. Haluaa kyllä että äiti menee pois huoneesta ja sillä olen yrittänyt pelata että jos on omassa sängyssä niin äiti voi mennä pois. Menee makaamaan silmät kiinni ja heti kun poistun näköpiiristä niin pomppasi pystyyn Tätä "vaihetta" on kuitenkin jatkunut kohta sen kolme kuukautta niin olen ehtinyt useampaa juttua kokeilla ihan hyvän aikaa päämäärätietoisesti ja sitten todeta että ei vaan auta.

 

[Pilkki24]

Sitä en jotenkin osaa miten tän 2v:n saisi tajuamaan säännön että pysyy sängyssä niinkuin ennen. Ei vielä logiikka pelaa tarpeeksi. Haluaa kyllä että äiti menee pois huoneesta ja sillä olen yrittänyt pelata että jos on omassa sängyssä niin äiti voi mennä pois. Menee makaamaan silmät kiinni ja heti kun poistun näköpiiristä niin pomppasi pystyyn Tätä "vaihetta" on kuitenkin jatkunut kohta sen kolme kuukautta niin olen ehtinyt useampaa juttua kokeilla ihan hyvän aikaa päämäärätietoisesti ja sitten todeta että ei vaan auta.

Voisiko sitten olla vaan, että ne päikkärit on liikaa? Meillä taisi noihin aikoihin jättää päikkärit pois, kun illoista tuli ihan järkyttävää tappelua. Eivät vieläkään meinaa päiväkodissa uskoa, että meillä menee yöt pilalle, jos antavat nukkua.

Lapset ovat tosi erilaisia eivätkä kaikki tarvitse päikkäreitä niin pitkään, jos osaavat muuten päivän aikana rauhoittua.

 

[harsokukka]

Sitä en jotenkin osaa miten tän 2v:n saisi tajuamaan säännön että pysyy sängyssä niinkuin ennen. Ei vielä logiikka pelaa tarpeeksi. Haluaa kyllä että äiti menee pois huoneesta ja sillä olen yrittänyt pelata että jos on omassa sängyssä niin äiti voi mennä pois. Menee makaamaan silmät kiinni ja heti kun poistun näköpiiristä niin pomppasi pystyyn Tätä "vaihetta" on kuitenkin jatkunut kohta sen kolme kuukautta niin olen ehtinyt useampaa juttua kokeilla ihan hyvän aikaa päämäärätietoisesti ja sitten todeta että ei vaan auta.

Ei kaksivuotiasta välttämättä mitenkään saakaan, impulssikontrolli ei useilla/useimmilla kaksivuotiailla kertakaikkiaan riitä vastustamaan sängystä nousemisen kiusausta, jos siihen on mahdollisuus.

Pinnasängystä lastensänkyyn – älä vaihda liian varhain! Näin siirtymä sujuu helpoiten

Pinnasängystä ei kannata luopua liian aikaisin. Unikonsultti Maria Österberg neuvoo, milloin on aika siirtyä pinnasängystä lastensänkyyn.

kaksplus.fi

 

[Selah]

Ei kaksivuotiasta välttämättä mitenkään saakaan, impulssikontrolli ei useilla/useimmilla kaksivuotiailla kertakaikkiaan riitä vastustamaan sängystä nousemisen kiusausta, jos siihen on mahdollisuus.

Pinnasängystä lastensänkyyn – älä vaihda liian varhain! Näin siirtymä sujuu helpoiten

Pinnasängystä ei kannata luopua liian aikaisin. Unikonsultti Maria Österberg neuvoo, milloin on aika siirtyä pinnasängystä lastensänkyyn.

kaksplus.fi

Tää oli tosi avaava artikkeli, kiitos! Meillä vähän hassusta syystä siirryttiin taaperoasänkyyn muuton yhteydessä kun lapsen huoneessa nukkui aluksi aikuinen niin ajateltiin käteväksi jatkettava sänky, mikä kyllä onkin hyvä kun on pidempiä vierailuja.

Meillä on 6kk päästä tulossa vauva, joka nukkuisi heti alusta pinniksessä sivuvaununa, niin taaperon pinnikseen palauttaminen toisi vain sekavuutta. Ehkä siis jatkamme tällä linjalla. Öisin ei ole onneksi heräilyongelmia, vain nukahtamisen kanssa, eli ei ole enää aikuisten yhteistä ilta-aikaa. Äsken pystyin jättämään hänet ihmeellisesti puolen tunnin jälkeen itsestään jatkamaan höpötystä, eikä lähtenyt perään ja hiljeni ehkä vartin jälkeen Joskus onnistaa. Uskalsin kokeilla kun keskittyi leikkiinsä, eikä kiipeämään sängystä pois.

@Pilkki24 Päiväunia en uskalla poistaa, sen verran känkkäinen on ollut 10min päikkäripäivinä ja tuntuu kyllä kaipaavan sitä lepoa keskellä päivää.

Oon jotenkin hämmentynyt miten tämä ei vaikuta koskevan kaikkia joilla on tai on ollut 2v. Ehkä monella on vielä pinnis, lapsi ei ole yhtä tempperamenttinen, tai sitten ongelmia on ollut läpi edellisen vuoden ja kontrasti ei tunnu niin isolta kun meillä.

 

[Pilkki24]

@Selah voimia jaksaa ärsyttävää vaihetta. Kyllä se siitä joskus helpottaa... viimeistään sitten armeijassa.

Meillä oli tuo päikkärihomma ja se välivaihe oli pahin, kun välillä nukkui ja välillä ei ja oli sellaista rytmin hakemista siinä. Kesti useamman kuukauden ja sitten pärjäsi ilman.

On myös ollut satunnaisia kausia, kun on päättänyt, ettei halua nukkua, kun leikkiminen olisi hauskempaa, mutta ne ovat onneksi olleet varsin lyhyitä.

Lapsi päätti yhdessä välissä, ettei halua vanhempien lukevan iltasatua. Palattiin vanhempien lukemaan, kun alkoi jokailtainen kiukuttelu nukkumaanmenosta. Rauha on taas maassa, kun palattiin tarkkaan rutiiniin. Pesujen jälkeen meillä luetaan aina satu vanhemman sylissä, lauletaan lapsen jo ollessa sängyssä ja höpötellään rauhassa päivän kuulumiset. Ennen kuin lapsi osasi puhua, höpötin itse läpi kivoja juttuja, mitä oltiin päivän aikana tehty. Nyt hän itse kysyy, että mitäs me tehtiin tänään ja alkaa kertoa omia päivän kohokohtiaan. Se rauhallinen höpöttelyhetki on lapselle nykyään signaali painaa pää tyynyyn ja rauhoittua. Sen lopuksi sanotaan hyvät yöt ja rakastan sinua ja suukotetaan. Ja siis tästä kokonaisuudesta puuttui vain yhteinen kirjan lukeminen ja homma meni hetkellisesti plörinäksi. Eli se voi olla noinkin pienestä kiinni, että yksi rauhoittumissteppi puuttuu välistä.

Ja meillä tosiaan helppo lapsi ollut nukkumisen suhteen, mitä olen kavereiden juttuja kuunnellut. Nuo vaiheet myös tulevat jotenkin aina ihan puskista.

 

[Pilkki24]

Ja @Selah siitä pinniksestä, niin sekin on hyvin lapsikohtainen missä vaiheessa siitä kannattaa siirtyä pois. Meillä levottomasti nukkuva lapsi alkoi heräilemään öisin, kun kolisi ja jäi jumiin milloin mihinkin pinnojen väliin joskus vuoden kieppeillä.
Kaverin lapsi puolestaan kiipeili (eikä ollut mikään vaihe) jo alta vuotiaana pinniksestä ulos ja lopulta hän totesi 1,5v kanssa olevan järkevämpää nukuttaa matalaan sänkyyn.
Toisen kaverini saman ikäinen (3v) nukkuu edelleen tyytyväisenä pinniksessä.
Eli en ottaisi paineita nukkumapaikasta, etenkin jos nukkuu yönsä hyvin. Koittaisin ennemmin keksiä niitä rauhoittavia steppejä sinne unille menoon. Voitte vaikka "supista salaisuuksia" ennen kuin sanotte hyvät yöt. Tehdä siitä rauhallisesta juttelusta kiva juttu, joka assosioituu nukahtamiseen.

 

[Selah]

@Pilkki24 Meillä on ihan samat nukkumaanmenonrutiinit Nyt olen ainakin viikon lukenut kirjaksi hierontalorukirjaa ja lapsen pitää maata jotta luen ja hieron. Tykkää kyllä, mutta en huomaa sen vaikuttavan nukahtamiseen yhtä maagisesti kun olen siitä lukenut. Kirjaa ennen juttelen päivästä sylissä ja kirjan jälkeen vielä laulu, toisinaan makaa paikallaan, heiluttaa jotain raajaansa tai tekee muuta rauhoittumisprosessia. Mutta kun kaikki on tehty ja monesti on tässä ihan rauhallinen pitkäänkin. Viimeistään 10min jälkeen pomppaa pystyyn että eihän tässä nyt oikeasti aleta nukkumaan. Tämä tapahtuu aina riippumatta siitä olenko vieressä(käsi päällä tai ei) vai kauempana. Uskon sen olevan vahvan tempperamentin vika. Kun uni meinaa tulla niin sitten päättää että minähän en nyt nuku vaan nyt pelleillään. Ja paljon varmaan opittu tapa kun toistuu joka ilta, mutta en tiedä miten ihmeessä saisi jatkamaan tuota rauhoittumista!

Jos poistun rutiinien lopuksi kun yleensä on rauhallista niin pomppaa heti perään ikään kuin kutsuna palautusLEIKKIIN, parhaiten tässä on toiminut se etten reagoi kun hän nousee ensimmäiset kerrat, palaa pian takaisin ja käyttäytyy ihan rauhallisesti tuon 10min ja tuntuu että meni takaisin nukkumaan. Mutta sitten tulee tuo ihmevaihe ja muuttuu riehunnaksi.

 

[Pilkki24]

@Pilkki24 Meillä on ihan samat nukkumaanmenonrutiinit Nyt olen ainakin viikon lukenut kirjaksi hierontalorukirjaa ja lapsen pitää maata jotta luen ja hieron. Tykkää kyllä, mutta en huomaa sen vaikuttavan nukahtamiseen yhtä maagisesti kun olen siitä lukenut. Kirjaa ennen juttelen päivästä sylissä ja kirjan jälkeen vielä laulu, toisinaan makaa paikallaan, heiluttaa jotain raajaansa tai tekee muuta rauhoittumisprosessia. Mutta kun kaikki on tehty ja monesti on tässä ihan rauhallinen pitkäänkin. Viimeistään 10min jälkeen pomppaa pystyyn että eihän tässä nyt oikeasti aleta nukkumaan. Tämä tapahtuu aina riippumatta siitä olenko vieressä(käsi päällä tai ei) vai kauempana. Uskon sen olevan vahvan tempperamentin vika. Kun uni meinaa tulla niin sitten päättää että minähän en nyt nuku vaan nyt pelleillään. Ja paljon varmaan opittu tapa kun toistuu joka ilta, mutta en tiedä miten ihmeessä saisi jatkamaan tuota rauhoittumista!

Jos poistun rutiinien lopuksi kun yleensä on rauhallista niin pomppaa heti perään ikään kuin kutsuna palautusLEIKKIIN, parhaiten tässä on toiminut se etten reagoi kun hän nousee ensimmäiset kerrat, palaa pian takaisin ja käyttäytyy ihan rauhallisesti tuon 10min ja tuntuu että meni takaisin nukkumaan. Mutta sitten tulee tuo ihmevaihe ja muuttuu riehunnaksi.

Varmasti raskasta pidemmän päälle, mutta kyllä tuokin vaihe varmasti helpottaa vielä.
Meillä riitti sänkyyn palauttaminen ja yksinkertainen toteaminen, että nyt nukutaan (Välillä useamman kerran illassa kylläkin ). Toki saattoi huutaa ja välillä oli kyllä "paska äiti" -fiilis, kun annoin lapsen huutaa, mutta kun ei ollut kyse mistään pelkohuudosta vaan nukkumiskiukuttelusta, niin huomiohan olisi ollut palkinto siitä sekoilusta.
Kai tuo nukkumispelleily liittyy siihen, kun lapsi oppii niin paljon uusia asioita ja oppii, että hereillä ollessa on kaikkea kivaa. Hypnotisoinnin opettelu on kyllä välillä käynyt mielessä erilaisten vaiheiden kohdalla.

 

[Kyfi7]

Kaikki lapset eivät myöskään ikinä nuku pinniksessä, tai jätetä yksin nukahtamaan eli silloin ns, karkailukausia ei huomaa samalla tavalla kuin ne jotka pinniksestä yritetään siirtää seuraavaan sänkyyn. Meillä kun esikoinen ei ikinä suostunut pinnikseen niin ei se tuosta vanhemman kyljestä parisängystä mihinkään lähde vaeltamaan. Nyt kun on lähestymässä 4v nii nukkuu jo lähes joka yön omassa huoneessa (koska alkaa ymmärtää sen oman huoneen ja sängyn konseptin ts kivaa kun on ihan oma), mut silloin ei toivoakaan et vois sinne itekseen jättää, vaan aina makaan muutaman minan vieressä ja jutustelen lapsen uneen.

Nyt kun on toinen muksu jonka temperamentti on ihan erilainen kuin esikoisen niin odotan kyl innolla miten nukkuma-asiat etenee tän kanssa eli pääseekö testaamaan tuota omaa sänkyä ja vain sinne jättämistä nukahtamaan jo aikaisemmin. Vaikka kyllä tää vieressä nukkuminen on mun yks lempparijuttu näiden pienten kanssa nyt kun sen kanssa on sinut