3. Luukku

Taneli oli Salosten kodissa toisessa kerroksessa. Täällä saikin pitää varansa, sillä lapsia oli viisi ja lapset olivat usein ehtiviä ja huomasivat enemmän kuin aikuiset. Onneksi perheen Aino-vauva ei osannut vielä liikkua kovin nopeasti. Sen varaan Taneli ainakin laski piilotellessaan Ainon lähelle laskettujen lelujen seassa. Pehmeän kirjan alta oli hyvä seurailla perhettä ja miettiä millaisista lahjoista perheen lapset pitäisivät.
Taneli vahti Aino-vauvaa sivusilmällä samalla kun tarkkaili kahta isointa lasta, Hilmaa ja Väinöä, jotka pelasivat Afrikan tähteä. Hän näki, mutta ei kiinnittänyt liiemmin huomiota, kun Aino nousi kontalleen ja onnistui etenemään niin hieman. Vasta kun Aino kurkotti kohti kirjaa, jonka alla Taneli oli, tonttu havahtui siihen kuinka lähellä vauva oli. Aivan liian lähellä, nyt äkkiä pakoon! Taneli pinkaisi pois kirjan alta ja sukelsi uuteen piiloon, samaan aikaan kun Aino jo tarttui kirjaan.
Mutta voi onnetonta! Kirja tuuppasi Tanelin hatun pois päästä ja nyt Aino-vauva tavoitteli sitä. Taneli ehti miettiä hetken, voisiko hän hakea hattunsa. Koskiko piilossa pysymis -ohje vauvoja? Mutta ennen kun Taneli ehti tehdä päätöksen, oli jo myöhäistä. Perheen toiseksi nuorin, 2-vuotias Eemil ilmestyi paikalle ja poimi hatun maasta.
"Tontun lakki!" Eemil hihkaisi innostuneesti.
Se kiinnitti muidenkin huomion ja pian kaikki lapset olivat paikalla. Väinö oli sitä mieltä ettei mitään tonttuja olekaan, Hilma selvästi epäröi mitä uskoa. Pienemmät olivat vakuuttuneita siitä, että lakki oli oikean tontun. Taneli ei voinut kuin seurata tilannetta piilostaan.
Perheen isä tuli paikalle katsomaan, mistä oli kyse.
"Se on tontun lakki!" Eemil sanoi hieman harmissaan, kun Väinö sanoi ettei ollut.
Taneli seurasi kuinka isä selvästi puntaroi mitä sanoa, kun pienemmät lapset uskoi tonttuihin ja isommat ei. Isä otti lakin käteensä.
"Onpa se hieno", hän totesi hieman ihmetellen, "meidän tonttukoristeet ei taida olla näin hyvää tekoa."
"Se on tontun lakki!" Eemil toisti odottaen isän olevan kanssaan samaa mieltä.
"Ehkä", isä sanoi naurahtaen ja silitti pojan päätä.
"Meillä ei edes ole montaa tonttukoristetta", Hilma totesi.
"Totta, ehkä pitää korjata asia", isä tuumasi. "Voidaan askarrella lisää."
Tanelin huojennukseksi lapset näyttivät unohtavan kinansa lakista, kun innostuivat koristeiden tekemisestä. Hyvinhän tässä kävi, Taneli tuumasi. Perhe sai kipinän yhteiseen joulupuuhaan ja vähän joulun taikaa, mutta kukaan ei todella nähnyt häntä. Lakkiaan Taneli ei kuitenkaan tainnut saada ihan heti takaisin. Eemil kun otti sen mukaansa aarteenaan.
Askarrellaanko teillä joulukoristeita? Millaisia koristeita askartelette?
