3. luukku
•••••☆•••••
Hilda Hiiri siivosi ahkerasti kotiaan, jotta joulun aikaan olisi siistiä. Eihän nyt joulua sopinut viettää sotkussa. Siivoaminen sai hänet tosin huonolle tuulelle ja pian hän huomasi tiuskivansa lapsilleen, jotka eivät näyttäneet osaavan ollenkaan käyttäytyä. Keskimmäinen kiipesi taas kirjahyllyyn, pienin nurkuu äitiä leikkimään ja isoin kyselee mikä järki on siivota nyt kun jouluun on kolme viikkoa.
Hildan siivoaminen katkesi kun oveen koputettiin. Hilda laittoi harjan sivuun, nappasi pienimmän poikasensa syliinsä ennen kun pikkuinen kaatoi ämpärin ja kiiruhti avaamaan. Ovella oli naapurikuusessa asuvat oravaveljekset Otto ja Osmo. Oikeastaan he eivät enää asuneet naapurikuusessa vaan olivat muuttaneet syksyllä kauemmas omiin pesiinsä, mutta olivat tulleet viettämään kotiin joulua, kuten veljekset selittivät vauhdikkaasti kuten tavallista. Hilda piti oravista, vaikka he olivatkin hänestä hengästyttävän vauhdikkaita, mutta nyt hän toivoi salaa että he lähtisivät pian. Hänellä oli paljon tehtävää.
"Joko te olette viettäneet pikkujoulua?" Osmo kysyi ympärillä hyöriviltä pikkuhiiriltä.
"Ei", vanhin poikasista vastasi, "äiti luulee että koko ajan pitää siivota niin että ei me ehditä tehdä mitään kivaa."
"Paitsi eilen leikittiin lumessa Tapanin kanssa", toiseksi isoin hiiri lisää, "kun äiti kävi hakemassa lanttua ja riisiä."
"Vai ei ole ehtinyt viettää pikkujoulua", Otto hymähtää. "Vaikka ei mekään olla, kun tultiin eilen tänne."
"Hei, mitä jos tulisitte meille viettämään pikkujoulua!" Osmo keksii. "Sitä hauskempaa, mitä enemmän juhlijoita."
"Minun pitäisi kyllä siivota ja mahtaako äitinne olla asiasta samaa mieltä", Hilda vastustelee vaisusti.
Vaikka oikeastaan hänestä olisi hauskaa viettää pikkujoulua oravaperheen kanssa ja häntä vähän nolotti ettei ollut muistanut järjestää lapsilleen minkäänlaista pikkujoulua. Ehkä hän voisi järjestää kun olisi saanut siivottua.
"Äiti ilahtuu varmasti" Otto sanoo varmana asiasta. "Äitihän tykkää järjestää juhlia."
"Äiti kyllä varmaan haluaa vähän enemmän aikaa siihen että ehtii leipoa", Osmo tuumii.
"No huomenna sitten", Otto sanoo päättäväisesti.
"Mutta", Hilda sanoo epäröiden.
Hänellä oli yhä kamalan paljon tekemistä ja hänestä tuntui vaivaannuttavalta ajatus siitä että oravaveljesten äiti Oili Orava järjestäisi hänelle ja hänen pesueelleen pikkujoulut herkkuineen päivineen. Toisaalta kutsusta oli epäkohteliasta kieltäytyä.
"Sinun pitää siivota vai", Osmo sanoi pyöräyttäen vähän silmiään.
"Niin ja..." Hilda aloitti tarkoituksenaan sanoa että olisi kamalan paljon muutakin tehtävää.
Hän ei kuitenkaan päässyt sen pidemmälle ennen kun Otto loikkasi ylös tuolista hihkaisten.
"Mehän voitaisiin auttaa", Otto huudahti. "Me ollaan tosi hyviä siivoamaan. Äiti aina kehuu että me ollaan nopeita."
Hilda yritti sanoa ettei heidän tarvitsisi, mutta oravaveljekset eivät kuunnelleet vaan ryhtyivät työhön.
Hildan oli pakko myöntää, että Oravat olivat nopeita siivoamaan, joskaan ei yhtä tarkkoja kuin hän itse. Hän nipisti suunsa kiinni ettei sanoisi mitään vähän sinne päin siivoamisesta Oravien lakaistessa, mopatessa, pyyhkiessä pölyjä ja tampatessa mattoja hieman huolimattomasti. Olivathan Oravat tavattoman ystävällisiä auttaessaan siivoamaan ja kutsuessaan heille pikkujouluihin. Hildan täytyi myöntää tuloksen olevan kuitenkin ihan hyvä hänen kiitellessä vuolaasti oravaveljeksiä siivousavusta. Lapsetkin Oravat olivat jotenkin saaneet innostumaan auttamaan niin, että kukaan ei ollut nurissut tai tehnyt tyhmyyksiä sinä koko aikana. Sen sijaan lapset olivat väsyksissä energisten Oravien lähtiessä kotiin.
Hilda huomasi olevansa hyvällä tuulella laittaessaan ainakin melkein siistissä keittiössä iltapalaa. Iltapalan ja iltatoimien jälkeen lapset kerääntyivät Hildan ympärille ja Hilda luki heille joulusadun.
"Äiti, mitä joulu on?" kolmanneksi isoin poikanen kysyi sadun loputtua.
"Joulu on antamisen, hyvän tahdon ja rauhoittumisen aikaa", Hilda vastasi mietittyään hetken mitä sanoisi.
"Miksi et sitten millään antaisi muiden auttaa?", toiseksi isoin poikanen kysyi.
"Etkä rauhoittua vaan koko ajan siivoat ja touhuat kaikkea?" keskimmäinen poikanen lisäsi.
Hildan piti ihan pysähtyä miettimään asiaa ja todeta lopulta että poikaset on oikeassa.
"Minun pitää varmaan ottaa omista sanoistani vaari ja rentoutua vähän", hän myönsi. "Mutta nyt nukkumaan. Huomenna vietetään pikkujoulua."
•••••☆•••••
Kuvaile joulua tai joulun aikaa kolmella sanalla.
Täällä on vaihtunut hymiöt. Mut tunteita näillä et kuvaa yhtä hyvin kuin joraavalla banaanilla ja kumppaneilla...
