2v poikani ei halua syödä itse lusikalla

Santtu2012

Vasta-alkaja
Poikani täytti vasta 2v ja on todella huono syömään lusikkaruokaa.

Lusikalla tökkii vaan menemään ja ehkä hyvällä onnella muutama lusikallinen sinne suuhun eksyy ennenkuin hänellä mielenkiinto loppuu.

Asumme ulkomailla ja eikä meillä ole täällä siten perhettä. Hän ei myöskään ole päivähoidossa joten ei näe muiden lasten syövän.

Kaikkea muuta hän syö kivasti itse mutta lusikan käyttö on todella huonoa.

Olen kuullut että pojat monesti tykkäävät kun äiti palvelee ja syöttää...

Onko kenelläkään ollut vastaavaa tapausta?

 
Muutama lusikallinen? Ehkäpä se riittää vai onko poika selvästi nälkäinen? Syötkö itse hänen kanssaan samaa ruokaa lusikalla? Oletko kokeillut pientä haarukkaa?

Meillä tyttö on 1 v 4 kk ja on silloin tällöin kiinnostunut tökkimään ruokaa haarukalla (varsinkin jos hänen sormensa ovat sotkeentuneet syömisestä). Lusikka on lähinnä imeskelyyn. Itseasiassa useimmiten tyttö nousee syöttötuolista parin haukkupalan jälkeen ja lähtee leikkimään. Ei kai sitä sit nälätä. Minä jään itse syömään ja joskus tyttö tulee sit kerjäämään lisää ruokaa ja tietenkin minun lautaseltani. Silloinhan se menee syöttämiseksiemoticon
 
Meillä lusikalla yritetään kovasti syödä, mut välillä meidän 1,4v tytöllä menee hermo kun ruoka ei pysykkään lusikassa. Jos lusikalla syöminen tuntuu pojasta niin hankalalta, että hän ei yksinkertaisesti sen takia halua syödä? Syökö muuten hyvin?

Meillä tehdään vielä niin, että tyttö syö sormiruokaa itsekse ja äiti/isi lusikoi suuhun vieressä, jos vaikka puuron lusikointi ei tyttöä innosta juuri silloin. Yleensä lusikka pysyy kyllä kädessä (ja tytöllä tuntuu olevan oikea lusikkaobsessio - aina piilottelee lusikoita minne sattuu :D ), mutta ruoan tökkimiseksi ja/tai heittelyksi se välillä menee ja keittiö näyttää siltä kuin siellä olisi tapahtunut suuremmankin luokan puurokatastrofi emoticon

Mutta siis. Eiköhän kaikki opi jossain vaiheessa lusikalla syömään, vaikka aina ei huvittaisikaan :)
 
Mä suosittelisin myös kokeilemaan pientä haarukkaa! Meillä se oli taikasana :)

Tosin välillä selkeästi huomaa, että tuo poika on myös äärimmäisen laiska tekemään asioita itse, jos tietää, että äiti tai isi kyllä tekee ne hänen puolestaan myös. Surutta käyttää sitä juuri ruokapöydässä hyväkseen - eli saattaa syödä muutaman lusikallisen itse, sitten työntää lautasen lusikoineen kohti vanhempaa ja odottaa palvelua. Meillä on myös menty ehkä vähän perse edellä puuhun, kun tuota piti yhdessä vaiheesa houkutella syömään, niin siitä on sitten jäänyt erinäisten lelujen pöytään tuominen ja toisinaan myös nettivideoiden katselu ruokapöydässä päälle!

Mutta jos lapsi taas muutaman lusikallisen jälkeen kiittäisi ja poistuisi pöydästä, niin ehkä nälkä meni jo. Jos se taas tulisi sitten kerjäämään äidin lautaselta lisää, niin itse en todennäköisesti suostuisi, vaan käskyttäisin joko takaisin pöytään istumaan ja syömään tai sitten napostelu leikkien keskeltä jäisi pois.

Mä olin vähän jo epätoivoinen tossa kesällä, kun tuntui, että meillä ei ikinä "opita" (eli viitsitä, osasi se kyllä) syömään itse tai juomaan muusta kuin nokkamukista, mutta jotain jännää tapahtui ja nyt hommat pelittää - lapsen niin tahtoessa. Hitsin uhmistuhmis ja tahtoikä ;)
 
Takaisin
Top