23. luukku
•••••☆•••••
Hiirten perhe lähti pitkälle kävelylle. Heidän piti käydä jokaisen lähikulmilla asuvan ystävän luona. Kyläilemään he tosin eivät ehtineet kenenkään luona. He kävivät vain ovella. Heillä oli mukana repullinen paketteja. He olivat nimittäin viemässä jokaiselle joululahjan. Hildan mielestä se oli vähintä, mitä hän voi tehdä. Heidän ystävänsä olivat pelastaneet heidän joulunajan auttamalla kukin tavallaan. Hän oli heille kaikille hyvin kiitollinen ja onnellinen ystävistään.
Hilda oli harkinnut vievänsä lahjat vasta aattona. Kyllähän he olisivat ehtineet alkupäivästä käydä jakamassa ne. He kuitenkin avasivat itse kaikki lahjat vasta iltasella. Mutta toisaalta he halusivat viettää joulua kotona. Viimeistään kun Tuija Talitiainen oli tuonut kirjeen Hilda päätti pysyä aattona kotona. Kirje oli hänen mieheltään Harrilta ja Harri lupasi siinä tulevana aattona kotiin. Hilda halusi ehdottomasti olla kotona, kun Harri tulisi.
Hilda melkein vaipui hieman apeisiin ajatuksiin miettiessään sitä kuinka Harri ei ollut ehtinyt kotiin joulunodotuksen aikaan ja sitä kuinka kova ikävä hänellä oli miestään. Apeus kuitenkin haihtui, kun hän ja poikaset saivat toivottaa ystäville hyvää joulua ja antaa lahjat ja saada takaisin hyvän joulun toivotukset. Yllätyksekseen hekin saivat kaikilta paketin. Hildan mielestä se oli ehdottomasti liikaa. Olivathan heidän ystävänsä jo antaneet parhaimman lahjan pitkin joulun odotusta, mutta hän ei voinut kieltäytyäkään. Niinpä hän kiitti kauniisti miettien kuinka hyviä ystäviä hänellä oikein olikaan. Poikaset olisivat halunneet avata heidän saamansa lahjat samantien tai viimeistään, kun he olisivat taas kotona, mutta Hilda päätti, että nekin lahjat avattaisiin aattoiltana. Silloin olisi koko perhe koolla.
•••••☆•••••