22. Luukku

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021

22. Luukku​


1671692145504.png

🌟🌟🌟​

Taneli livahti Mäkelien kotiin viemään Lumille yllätystä. Hän yllättyikin itse, kun Lumin äiti olikin kotona. Tavallisesti tähän aikaan hän ei ollut. Taneli kuuli keittiöstä paperin rapinaa. Se ei kuulostanut lehden lukemiselta tai kirjeiltä. Taneli kiinnostui ja meni katsomaan, mitä tapahtui.

Päästyään salaa tarpeeksi ylös nähdäkseen pöydälle hän ymmärsi heti mistä oli kyse, vaikka pöytä näytti olevan kaaoksessa. Lumin äiti paketoi joululahjoja. Työtasolla, jolla Taneli piilotteli oli jo muutama paketti. Niiden takaa Taneli itseasiassa kurkistelikin. Taneli katseli kuinka pieni Legopaketti kääriytyi paperiin ja alkoi sitten tutkia paketteja, jotka oli jo pöydällä. Suurimmassa osassa luki Lumi, mutta oli siinä myös yksi jollekin pojalle tai miehelle suunnattu. Taneli aprikoi, oliko lahja Lumin isälle ennen kuin lähti viemään yllätystään Lumin huoneeseen.

Vähän myöhemmin Taneli oli Seijan luona. Lumin lahjojen paketointi toi hänelle mieleen, mahtoiko Seijalla olla ketään kenelle antaa lahjoja tai kuka antaisi hänelle. Häntä suretti taas hieman talon asukkaiden yksinäisyys, vaikka Lumirieha olikin hieman lähentänyt heitä. Taneli haki Seijan jättämän piparin ja meni piiloon syömään sitä ja pohtimaan asiaa.
"Taidat olla paikalla vai mitä tonttu", Seija alkoi hetken päästä puhella. "Kyllä minua taidettaisi pitää hassuna, kun puhelen tontulle. Vaan ei täällä juuri ketään käy pitämässä hassuna. Minä, tiesitkö pidän kovasti neulomisesta, mutta minulla ei ole lapsenlapsia, joille tehdä neulomuksia."
Tälle yksinäisyydelle pitäisi tosiaan tehdä jotain, Taneli tuumasi.
"Mutta minäpä sain talviriehasta ajatuksen", Seija jatkoi yksinpuheluaan Tanelille. "Minä olen tehnyt talon lapsille villasukat. Kokoa sai hieman arvailla, enkä tiedä heidän mieltymyksistä, mutta kuka voisi vastustaa näitä kettusukkia?"
Taneli kurkisti piilostaan nähdäkseen Seijan vieressä olevan sukkapinon. Ainakin Tanelin mielestä sukat oli hienoja. Seija todella osasi neuloa.
"Kehtaisikohan ne viedä kaikille ihan henkilökohtaisesti vai josko vain pudottaisin postiluukusta."
Tanelin mielestä ensimmäinen vaihtoehto kuulosti paremmalta. Seuraahan vanha neiti kaipasi.

🌟🌟🌟​

Kenelle kaikille annatte lahjoja? Pitääkö kaikkien lasten saada yhtä paljon lahjoja? Kuinka paljon lahjoja on sopivasti?
 
Oman perheen jäsenille annamme lahjat. Yksi saa yhden arvokkaan lahjan, toinen saa monta edullista lahjaa, molemmat saavat, mitä tulevana vuonna tarvitsevat ja haluavat. Meillä on toimittu tällä hyväksi havaitulla tavalla monta vuotta.
 
Me ollaan lasten suhteen pyritty tasapuolisuuteen, että suunnilleen saman verran ois lahjoja (tai ainakin arvoltaan saman verran). Toki ikäerosta johtuen, aiemmin kun toinen oli vauva ja toinen jo leikki-ikäinen, niin tottakai leikki-ikäinen on saanut enemmän lahjoja kun vauva ei niiden päälle vielä ymmärrä. Mutta sitten myöhemmin, kun molemmilla ollut jo ymmärrystä niin suunnilleen saman verran. Mitä vanhemmaksi muksut on tulleet niin sitä vähemmän on lahjoja, mutta ne on sitten kalliimpia. Lahjoja on myös vaikeampi keksiä tuollaiselle esiteinille ja teinille ja toiveet vähentyneet niin myös koko perheen yhteislahjat ovat lisääntyneet (esim. yhteisiä pelejä, matkoja jne.) Muutenkin ollaan aina ostettu lahjoja vaan tarpeeseen eikä kaikkia toiveita todellakaan ole toteutettu. Muutama mukava lahja, jotka tulee oikeasti käyttöön on parempi kuin kymmeniä lahjoja, jotka jää lopulta käyttämättä.

Tänä vuonna minulta lahjoja saa lapsista esikoinen ja keskimmäinen sekä mies ja muutama perheen yhteinen lahja. Myös mun vanhemmille lähti koulukuvat esikoisesta ja keskimmäisestä lahjaksi. Vauva on saanut lähinnä rahalahjoja sukulaisilta, joilla kustannetaan sitten myöhemmin tarpeellisia ostoksia. Ehkä pitäis joku pieni paketti hänelle vielä hommata niin ei ihan ilman konkreettisia lahjoja jää aattona.
 
Annan lahjoja mun vanhemmille, sisaruksille ja lapselle. Ois se hyvä et lapset saavat suht samat määrät lahjoja tai saman arvoisia. Riippuu minkä ikäisiä lapset tietysti on ja miten paljon vielä ymmärtävät lahjojen päälle.
 
Annan lahjoja perheenjäsenille. Lähin ystävä saa myös pienen muistamisen.

Mielestäni lasten lahjoissa on tärkeintä, että he saavat toivomiaan ja mieluisia lahjoja. En näe tärkeänä, että ovat rahallisesti samanarvoisia. Määrällisesti saman verran kuitenkin.
 
Me ostetaan meidän vanhemmille ja perheen kaikille lapsille, omille enemmän ☺ Sit mulla on 5 sisarusta, joiden kans arvotaan joka vuosi kuka ostaa kelle, joten myös yhdelle sisarukselle tulee ostettua ja miehelle jotain pientä ❤️
 
Meillä oli tarkoitus olla ihan vaan puolison ja vauvan kanssa kolmestaan joulu, mutta ei päästy matkustamaan takaisin kotiin kun pojalle tuli RSV. Nyt toipilaana täällä isovanhempien luona ja vietetään isompi perhe joulu. Kun jäätiin tänne näin yllättäen, niin serkuille annetaan lahjaksi elämys - Avatar liput. Aikuisten kesken sovittiin ettei lahjota. Meidän vauva sai nimiäisissä niin paljon kaikkea ihanaa ettei kyllä jouluksi tarvitse erikseen mitään.
" All I need for Christmas is you" on teemana :)
 
Annoin tänä vuonna omille sisaruksille karkkia ja leffaliput. Lapsen isovanhemmat saavat valokuvia lahjarasiassa. Miehelle ostin uuden puunkantokorin kun tarvittiin semmoinen. Vauvalle laitettu paperiin parit jutut, mitkä olisin hankkinut muutenkin. Jos ei olisi hänelle mitään niin saattaisi serkut ihmetellä, miksi he sai lahjavuoret ja vauva ei. Jos olisi useampi lapsi itsellä, niin pyrkisin heidän kesken tasapuolisuuteen sekä arvossa että kappalemäärässä. Muistan omasta lapsuudesta joskus vähän salaa harmittaneen, kun itse sai muutaman paketin ja pikkusisaruksilla oli valtavat vuoret. Tämä oli varmaan juuri siinä esiteini-ikäisenä, kun on jo vähän olevinaan iso, mutta kuitenkin vielä tosi pieni. Ymmärsi, että miksi sai vähemmän, mutta tunsi pientä surua siitä, että yllätykselliset paketit ja leikin aika on loppumassa, ja tulevissa paketeissa on aina ennalta-arvattavat villasukat, suklaalevy, vaatekaupan lahjakortti ja kirja.
 
Omille ja miehen lähisukulaisille (vanhemmat, sisarukset puolisoineen, lapset) tulee yhdet lahjat. Omille lapsille tulossa meiltä vanhemmilta muutamat paketit, ei mitään kovin kallista, osa sellaista mitä olisi muutenkin tullut tässä lähiaikoina hommattua, niin laitetaan samalla pakettiin.
Ei tarvitse olla saman verran, ainakaan meillä ei lapset ole laskenut kuinka monta pakettia toinen sai. Kunhan tulee jotain mieluisaa.
 
Lapset saa suurin piirtein saman verran paketteja. Arvo niissä heittelee sillä esikoisella oli "hintavammat" toiveet kun esim kuopuksella. Pyrittiin siihen että yks isompi toive, yks pienempi toive ja sitten loput toivoo äiti (esim seuraavan koon vaatteita jne). Lasten parhaille ystäville ostettin yhdet lahjat/lapsi. (Heitä oli 3) ja sitten lasten kummitädeille lahjakortit mieluisiin paikkoihin. Itse ostin vielä isännälle tärkeitä juttuja mutta sellaisina versioina jotka miellyttää myös mun silmää 😆 niinkun kalsaria jne
 
Kuopus on niin pieni ettei vielä (toivottavasti) huomaa saavansa vähemmän paketteja kuin esikoinen, joten tänä vuonna esikoinen saa enemmän. Ehkä jatkossa pitää vähän katsoa että ois suunnilleen yhtä paljon. Tosin en tiedä, kuinka paljon kummit ja sukulaiset antaa...

Lasten lahjojen lisäksi annetaan lahjat miehen kanssa toisillemme, veljilleni ja äidilleni puolisoineen. Isäni on sanonut ettei halua joululahjoja ja mies ei ole omille vanhemmilleen antanut. Aikuisten kesken annetaan pääasiassa pieniä lahjoja. Isompia lahjoja saatetaan antaa kimpassa.
 
Minä olen ostanut lahjat kaikille kummilapsille, miehelle, äidille, isälle ja kaikille sisaruksille. Lisäksi mieheni lapsuudenperheessä arvotaan että jokainen ostaa yhden lahjan jollekin, eikä kaikki kaikille. Tähän arvontaan osallistuu mieheni, hänen kaikki sisaruksensa sekä heidän puolisot. Tänä vuonna napsahti minulle lahjan osto mieheni veljelle, joka on juuri itsenäistymässä. Lisäksi mieheni sisarukset puolisoineen ostamme perheen vanhemmille porukalla yhteislahjan.

Eli kyllä palaa rahaa lahjoihin vaikka omia lapsia ei vielä olekaan. Mutta tykkään lahjojen ostamisesta ja antamisesta.
 
Ai niin, unohdin mainita että lasten kummit saa myös pienet lahjat. Ovathan he ne lähimmät ystävät eikä muutenkaan ole sitten vain yksisuuntaista lahjaliikenne. He kuitenkin antavat ainakin kummilapsilleen lahjan.
 
Arvomme läheisten kesken tietyllä porukalla, kuka ostaa kenellekin lahjan. Muutaman vuoden tehty näin ja hyvin toimii. Vanhemmille yleensä ostetaan sisarusten kanssa yhdessä jotain.

Itse olen omalle lapselle ostanut. Myös jotain pientä viemistä ajattelin miehen vanhemmille ja isovanhemmille. Miehen kanssa sovittiin ettei osteta/ostetaan sitten jotain yhteistä.

Lapsen kummeille en ole ostanut mitään, kun en oikein tiedä mitä.. Olen ajatellut että ostellaan sitten kun lapsi on isompi ja ehkä itsekin haluaa heille jotain ostaa:Grimacing Face: Toki viime vuonna ostin, joten toivottavasti eivät pety kun ei tänä vuonna tule mitään.
 
Vargynja sanoi:
Ai niin, unohdin mainita että lasten kummit saa myös pienet lahjat. Ovathan he ne lähimmät ystävät eikä muutenkaan ole sitten vain yksisuuntaista lahjaliikenne. He kuitenkin antavat ainakin kummilapsilleen lahjan.
Click to expand...
Ihana idea! 🥰 Itseä vähän ärsyttää, kun kummilapsiin ja heidän vanhempiin, jotka aiemmin olleet läheisiä ystäviä, ei tuu juuri pidettyä yhteyttä kuin kummilapsen synttäreiden aikaan ja jouluna. Nekin minun aloitteesta kun kyselen lahjatoiveita ja samalla kuulumiset. Elämäntilanteet on ajaneet erilleen ettei enää niin läheisiä olla. Olisi kiva että yhteydenpito ei tapahtuisi aina vain minun, kummin aloitteesta, vaikka ymmärrän että kun on enempi lapsia niin on varmasti kiirettä. Kun kummilapset ovat olleet vähän vanhempia olen saattanut heidän omaan kännykkään soittaa tai laittaa viestiä ja kysyä kuulumisia. Tuntuu että ainoa side joka pitää enää etääntynyttä ystävyyttä yllä on kummius. Mutta eihän sitä tiedä jos joskus myöhemmissä elämänvaiheissa taas lähennytään.
 
Silloin kauan aikaa sitten sukujoulunviettoon ja sen aattoilllan pukkihetkeen valmustautuessani hankin äidin avustuksella jo teininä lahjat kaikille, jopa itselleni! Varmistettiin sillä ettei vain kukaan paikalle sattumalta tulleista lähde paikalta tyhjin käsin! Kirjoittelin niihin suklaarasioihin tai pyyhepaketteihin sitten nimiä jossain kammarin sopukoissa.

Silloin suvun mummoilla ja tädeillä oli tapana antaa aikuisille suklaata, lapsille ja nuorille kirjoja ja palapelejä. Niitä sitten keskenämme vaihtelimme saadaksemme lahjat paremmin itselle sopiviksi... Mummot saivat minulta huiveja.

Yhden mukamas dementikko, lapsettoman isotädin omalaatuiset aikuisten yhteisen kahvipöydän keskustelu hetket olivat vähintään jännittäviä tai jopa hauskan koomisia, kun joku sai 5 ja toinen 500 eli yhtä monta rahaa oli kappaleina aina tiedossa kaikille havaituille kahvipöytään kuulumattomille!

Täti alkoi kaivelemaan muiden puhuessa niitä pankista taxilla hakemiaan samannäköisiä nimettömiä ja siellä jo suljettuja kirjekuoria esille siitä mustasta isosta käsilaukustaan..
Pöydälle nousi kasa hänen omia aarteitaan kuten isotekstinen virsikirja, vähintäönkin parit eri silmälasit, puhtaita kangas nenäliinoja, (käytetyt menivät taskuun), tyhjiä silmälasikoteloita, lehdistä leikattuja ruttuisiakin vanhoja kuolinilmoituksia (luki niitä samalla ääneen), valokuvia (mietti että kukahan tuossakin kuvassa on), kuin myös vuosia aikaisemmin postitse saamiaan syntymäpäivä-, pääsiäis-ja joulukortteja yms sekä niiden seasta myös The kirjekuoria.
Sattumanvaraisesti hän otti niistä yhden esittäen samalla jollekulle sillä hetkellä havaitsemalkeen lattialla leikkimässä olevalle tai vaikkapa ohikävelevälle nuorelle kysymyksen: mikä se sinun nimesi taas oikein olikaan pikkukulta? kirjoitti saajan nimen samantien kuoren päälle, todeten ääneen; "Hankit tällä sitten jotain itsellesi tarpeellista, pikkukulta, tai laitat säästöön omaa tulevaisuuttasi varten! Avaa tämä sitten vasta kotona, niin pysyy parhaiten täällä uteliaiden joukossa tallessa!
Ja kaikki ne tavarat palautuivat samantien vähintäänkin yhtä sekalaisessa järjestyksessä takaisin sinne laukkuun, jotta keskeytynyt kahvinjuonti saattoi taas jatkua. The kuoria hänellä oli laukussa aina enemmän kuin meitä saajia, kuulemma palautti ne ylimääräiset, ruttuisina ja yhäkin suljettuina takaisin pankkiin heti Loppiaisen jälkeen.
Hauskinta oli, että hänhän ei mukamas tiennyt mitä niissä missäkin kuoressa oli, ja kuitenkin ne pelottavan hyvin osuivat kohdalleen! Köyhemmän perheen ainut lapsi, vasta pikku taapero saattoi saada sellaisen 500kuoren joka joulu ja vauraamman perheen ylimieliseksi muuttunut teinineiti yllättäen 5!

Seuraavan kerran kunkin pikkukullan jossain tavatessaan, vaikkapa vasta parin vuoden päästä jouluna, ystävällisesti täti siinä siten kaiken tohinan lomassa sitten tiedusteli ja aivan erehtymättä, että kävithän sinä Jaana pankissa sen viimekertaisen antamani 100 talteenlaittamassa tai ostitko Tiina lisää karkkeja koko 5:lla?

Tottakai me nuoret ja jopa aikuisetkin niitä yhäkin suljettuina olleita kuoria keskenämme sitten yhdessä vertailimme, yrittäen keksiä sen salaisuuden millä isotäti ne niin samannäköiset toisistaan erotti. Ehkäpä siinä oli sitä joulun taikaa?
 
Lapset saa saman verran paketteja, molemmat lapset niin pieniä, etteivät vielä ymmärrä edes oikein lahjojen tai koko joulun päälle. Lisäksi ostan lahjat kummilapsille, elossa oleville vanhemmille ja sisarusten kesken arvomme kuka ostaa kenellekin lahjan. Puolisolle ostan ja hän minulle. Sekä karvaisille lapsille myös paketit. Lahjat kuuluu jouluun, mutta pidämme määrän kohtuullisena.
 
Tämän joulun kunniaksi päivitin lapsen isälle lahjan!
Libero- kassista poistin siteet ym naisten jutut ja lisäsin kertakäyttöhanskoja ja vauvan kosteus-ja pyllypyyheitä sekä tervasalmiakkirasian.
 
Takaisin
Top