22. luukku
•••••☆•••••
Viimein koitti poikasten paljon odottama hetki: kuusen koristelu. Hilda Hiiri oli ihan hengästynyt kun he olivat saaneet kuusen pystytettyä tupaan, mutta sentään he onnistuivat siinä ilman naapurien apua. Onneksi poikaset eivät kaivanneet juuri apua kuusen koristelussa. Siitä tulikin ainakin Hildan mielestä kaikista hienoin kuusi. Hilda oli iloinen siitä, että he olivat aiemmin askarrelleet kuusen koristeitakin. Vanhoja oli vain joitain ehjinä. Niille oli käynyt viime jouluna samoin kuin muillekin joulukoristeille. Kuusen tähteen kaksoset eivät olleet ylettyneet, joten se oli ehjä. Muutoin kuuseen tuli suurimmaksi osaksi heidän joulun alla itse tekemiä koristeita. Lasten askartelemat paperiketjut ja -sydämet oli Hildan mielestä oikein sieviä ja sitä paitsi ihanan värikkäitä. Hildan tekemät olkiset tähdet toivat hänelle mieleen joulut hänen isovanhempien luona. Heillä oli aina paljon olkisia koristeita. Lisäksi he laittoivat kuuseen heidän leipomia pipareita. Reiän tekeminen niihin oli melkoinen urakka. Piparit lapset saisivat syödä kuusesta joulun lopulla, mutta muiden koristeiden Hilda toivoi säilyvän ensi vuoteen. Lopuksi Hilda laittoi kuuseen jokusen kynttilän. Ne kuitenkin sytytettäisi vasta aattona, kun Harrikin olisi vahtimassa. Kun kuusi oli valmis he kaikki istuivat ihailemaan sitä. Hilda tuumasi, että kyllä sen eteen oli nähty tänä vuonna vaivaa, kun koristeetkin oli tehty, mutta oli se kaiken sen vaivan arvoinen. Se oli kaunis ja lapsilla oli lisäksi ollut hauskaa sitä koristellessa. Oli ollut mukava katsoa lasten loistavia silmiä.
•••••☆•••••