21. luukku
•••••☆•••••
Lupauksensa mukaisesti Markus ja Miina Myyrä ilmestyivät seuraavana päivänä Hiirten perheen ovelle. Kun kaikilla poikasilla oli lämpimästi vaatetta päällä, he lähtivät yhdessä etsimään sopivaa kuusta. Tai pikemminkin sopivaa oksaa, sillä hiirten kotiin sopivaa kuusta on vaikea löytää. Poikaset olivat innoissaan ja Hildastakin oli mukava saada kuusi. Myyrät olivat niin hyvällä tuulella, että hänen oli myös pakko uskoa, ettei heitä haitannut auttaa häntä kuusen haussa.
Ennen pitkää sopiva oksa löytyikin ja Markus katkaisi sen. Sitten Miina ja Markus auttoivat Hildaa kantamaan oksan kotiin. He asettuivat oksan sulamaan ja kuivumaan ja Hilda kutsui Myyrät sisälle.
"Joko voidaan koristella kuusi?" poikaset kyselivät malttamattomana.
"Vasta huomenna, kun se on sula ja kuiva", Hilda vastasi.
"Äh, tylsää", kaksoset nurisivat.
"Onko leipominenkin tylsää?" Hilda kysyi poikasilta. "Olin suunnitellut tälle päivälle joulutorttujen leipomista. Saavat Miina ja Markuskin maistaa."
"Joo, leivotaan", poikaset hihkuivat melkein kuorossa.
Myyrätkin päätyivät auttamaan leipomisessa Hildan estelyistä huolimatta. He sanoivat että heistä oli mukava päästä leipomaan. Kotona he eivät olleet viitsineet tehdä torttuja vain heille kahdelle. Heillä kun ei ollut omia poikasia.
Pian Hiirten pesä täyttyi joulutorttujen tuoksusta ja iloisesta pulinasta. Hilda kuumensi heille vielä glögiä heille joulutorttujen kanssa juotavaksi ja he keskustelivat Myyrien kanssa siitä mitä joulupöytään kuului. Heillä oli siitä hieman erilainen käsitys. Rosollikin tai sallaatti, kuten Myyrät sitä kutsuivat oli heillä ihan erilaista. Hilda ei ymmärtänyt miten kukaan saattoi haluta rosolliin silliä.
•••••☆•••••