Meidän reilu 2-vuotias on aina ollut hyvin nukkuva ja itsenäisesti nukahtava. Toki pieniä unitaantumia on välillä ollut, mutta ei mitään suurta. Tammikuussa viimeksi oli jotain eroahdistuksen poikasta, ja silloin nukuin vajaan viikon verran taaperon huoneessa.
Nyt iltaisin nukkumaanmeno on kauhea suoritus. Aiemmin on voinut vain lähteä huoneesta pois iltalaulun jälkeen ja hän on jäänyt sinne unta odottelemaan - joskus höpisee pidempään ja joskus nukahtaa heti. Jos on huudellut/itkenyt, niin saatettu piipahtaa jos tuntunut hätääntyneeltä. Ovi ollut kiinni ja huone pimeä.
Nyt haluaa olla iltalaulun ajan sylissä, ja vaatii että jään viereen istumaan laulun jälkeen. Jos huoneesta lähtee, alkaa itkeä hysteerisesti. On rauhassa kun istuu vieressä, mutta säätää, laulaa, härvää, heittelee leluja jne. Joskus onnistuu poistuminen jossain 45-60min kohdalla vaikkei ole nukahtanut. Syliin nukahtaisi kyllä. Päiväunille mennessä riittää, että rauhoittuu hetken sylissä, ja sitten siirtää sänkyyn, niin alkaa heti nukkumaan/ei säädä ylimääräisiä, kunhan vaan aikuinen (=äiti) istuu vieressä. Yövaloa ollaan yhden illan verran kokeiltu, mutta en ole jättänyt yöksi päälle. Ei tosin nukahtamisrumbassa auttanut mitään, saman ajan siellä piti istua, eikä yövalo lohduttanut.
Lisäksi saattaa yöllä herätä itkien, ja silloinkin huoneeseen pitää jäädä istumaan, ennen riitti kun piipahti käymässä ja peitteli uudestaan. Viime yönä klo 2:15 (sen jälkeen kun olin istunut 45min huoneessa ja yrittänyt kahdesti poistua taaperon nukahdettua, yritykset päättyivät heräämiseen ja itkuun) taapero sanoi että haluaa äidin ja isin väliin nukkumaan. No otin sinne, ja valvoi 5:30 asti. Sääti kaikkea, höpisi, potki jne. Välillä oli hiljaa niin torkahtelin välillä itsekin. Lopulta 5:30 nukahti… Sanoin useaan kertaan, että nyt nukutaan, ja sanoin myös useasti että jos hän ei nyt rauhoitu, niin pitää mennä omaan sänkyyn.
Alkaa itsellä usko loppua, kun en haluaisi istua tuntia huoneessa kuuntelemassa pelleilyä, mutta poistuminen aiheuttaa huudon. Pelkään että syliin nukuttaminen aiheuttaa ojasta allikkoon -reaktion. En tiedä pitäisikö kokeilla jotain silittelyä tms, jos se rauhoittaisi eikä tarvisi tusata kaikkea ylimääräistä. Yövaloa voisi kokeilla kyllä vielä uudestaan.
Tuon iltahärväyksen kitkemiseksi yritettiin viikonloppuna rajoittaa päiväunia ja pistää hieman myöhemmin nukkumaan, kun pohdin riittääkö unipaine. Aiemmin siis viikonloppuisin heräilee 8 aikaan, päiväunet on alkaneet noin 13-13:30 ja saanut nukkua sen verran kuin nukuttaa, mutta ollaan herätetty viimeistään klo 16. Iltaunille menty klo 19.
Nyt päätin että max 1,5h päikkärit ja herätys viimeistään 15:30, ja iltatoimet alkaa klo 19 eli sängyssä oltaisiin noin 19:45. Eilen herätin kolmelta, sänkyyn mentiin klo 20, ja nukahti joskus klo 21. Lapsi saattaa myös haukotella ja sanoa olevansa väsynyt kun tehdään iltatoimia, mutta silti sängyssä alkaa tuo sirkus. Tähän unimäärään sivuhuomio, että on aina ollut tosi ”väsynyt” eli nukkunut paljon, päikyssä saattaa skipata joskus päiväunia, koska tottunut nukkumaan ”omassa rauhassa” tosi pimeässä. Siellä tarkkailee paljon ympäristöä, jonka lopputuloksena viikonloppuna nukkuu enemmän. Nyt pelkään, että tuleekin yliväsyneeksi, jos nukahtamisessa iltaisin kestää tunti ja nukkuu vaan esim klo 21-7 ja päiväkodissa vaikkapa tunnin.
Tiedän, että tämä mitä luultavimmin johtuu mielikuvituksen kehittymisestä, koska taapero osaa kertoa että pelottaa. Ei kuitenkaan osaa kertoa mikä pelottaa, tai no, aamulla sanoi että imuri pelottaa (meidän robotti-imuri, joka ei ole ollut varmaan yli kuukauteen edes päällä hänen nähden). Varsi-imurin kanssa auttaa mielellään ja oma-aloitteisesti. Mutta en vaan tiedä miten lähteä ratkomaan tätä
Lisäksi taapero on todella paljon mun perään, tarhaan jääminen on alkanut olemaan hankalaa jos lempparihoitaja ei ole aamulla vastassa (jää kyllä, mutta saattaa itkeä kovaakin), koko ajan pitää päästä äidin syliin. Saattaa myös hyvillä mielin leikkiä pitkäänkin itsekseen. Olen koittanut lisätä kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä ym, mutta ei tunnu olevan vaikutusta.
Olipas pitkä sepustus. Vinkkejä, vertaistukea, mitä vaan? Alkaa usko loppua
Nyt iltaisin nukkumaanmeno on kauhea suoritus. Aiemmin on voinut vain lähteä huoneesta pois iltalaulun jälkeen ja hän on jäänyt sinne unta odottelemaan - joskus höpisee pidempään ja joskus nukahtaa heti. Jos on huudellut/itkenyt, niin saatettu piipahtaa jos tuntunut hätääntyneeltä. Ovi ollut kiinni ja huone pimeä.
Nyt haluaa olla iltalaulun ajan sylissä, ja vaatii että jään viereen istumaan laulun jälkeen. Jos huoneesta lähtee, alkaa itkeä hysteerisesti. On rauhassa kun istuu vieressä, mutta säätää, laulaa, härvää, heittelee leluja jne. Joskus onnistuu poistuminen jossain 45-60min kohdalla vaikkei ole nukahtanut. Syliin nukahtaisi kyllä. Päiväunille mennessä riittää, että rauhoittuu hetken sylissä, ja sitten siirtää sänkyyn, niin alkaa heti nukkumaan/ei säädä ylimääräisiä, kunhan vaan aikuinen (=äiti) istuu vieressä. Yövaloa ollaan yhden illan verran kokeiltu, mutta en ole jättänyt yöksi päälle. Ei tosin nukahtamisrumbassa auttanut mitään, saman ajan siellä piti istua, eikä yövalo lohduttanut.
Lisäksi saattaa yöllä herätä itkien, ja silloinkin huoneeseen pitää jäädä istumaan, ennen riitti kun piipahti käymässä ja peitteli uudestaan. Viime yönä klo 2:15 (sen jälkeen kun olin istunut 45min huoneessa ja yrittänyt kahdesti poistua taaperon nukahdettua, yritykset päättyivät heräämiseen ja itkuun) taapero sanoi että haluaa äidin ja isin väliin nukkumaan. No otin sinne, ja valvoi 5:30 asti. Sääti kaikkea, höpisi, potki jne. Välillä oli hiljaa niin torkahtelin välillä itsekin. Lopulta 5:30 nukahti… Sanoin useaan kertaan, että nyt nukutaan, ja sanoin myös useasti että jos hän ei nyt rauhoitu, niin pitää mennä omaan sänkyyn.
Alkaa itsellä usko loppua, kun en haluaisi istua tuntia huoneessa kuuntelemassa pelleilyä, mutta poistuminen aiheuttaa huudon. Pelkään että syliin nukuttaminen aiheuttaa ojasta allikkoon -reaktion. En tiedä pitäisikö kokeilla jotain silittelyä tms, jos se rauhoittaisi eikä tarvisi tusata kaikkea ylimääräistä. Yövaloa voisi kokeilla kyllä vielä uudestaan.
Tuon iltahärväyksen kitkemiseksi yritettiin viikonloppuna rajoittaa päiväunia ja pistää hieman myöhemmin nukkumaan, kun pohdin riittääkö unipaine. Aiemmin siis viikonloppuisin heräilee 8 aikaan, päiväunet on alkaneet noin 13-13:30 ja saanut nukkua sen verran kuin nukuttaa, mutta ollaan herätetty viimeistään klo 16. Iltaunille menty klo 19.
Nyt päätin että max 1,5h päikkärit ja herätys viimeistään 15:30, ja iltatoimet alkaa klo 19 eli sängyssä oltaisiin noin 19:45. Eilen herätin kolmelta, sänkyyn mentiin klo 20, ja nukahti joskus klo 21. Lapsi saattaa myös haukotella ja sanoa olevansa väsynyt kun tehdään iltatoimia, mutta silti sängyssä alkaa tuo sirkus. Tähän unimäärään sivuhuomio, että on aina ollut tosi ”väsynyt” eli nukkunut paljon, päikyssä saattaa skipata joskus päiväunia, koska tottunut nukkumaan ”omassa rauhassa” tosi pimeässä. Siellä tarkkailee paljon ympäristöä, jonka lopputuloksena viikonloppuna nukkuu enemmän. Nyt pelkään, että tuleekin yliväsyneeksi, jos nukahtamisessa iltaisin kestää tunti ja nukkuu vaan esim klo 21-7 ja päiväkodissa vaikkapa tunnin.
Tiedän, että tämä mitä luultavimmin johtuu mielikuvituksen kehittymisestä, koska taapero osaa kertoa että pelottaa. Ei kuitenkaan osaa kertoa mikä pelottaa, tai no, aamulla sanoi että imuri pelottaa (meidän robotti-imuri, joka ei ole ollut varmaan yli kuukauteen edes päällä hänen nähden). Varsi-imurin kanssa auttaa mielellään ja oma-aloitteisesti. Mutta en vaan tiedä miten lähteä ratkomaan tätä
Lisäksi taapero on todella paljon mun perään, tarhaan jääminen on alkanut olemaan hankalaa jos lempparihoitaja ei ole aamulla vastassa (jää kyllä, mutta saattaa itkeä kovaakin), koko ajan pitää päästä äidin syliin. Saattaa myös hyvillä mielin leikkiä pitkäänkin itsekseen. Olen koittanut lisätä kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä ym, mutta ei tunnu olevan vaikutusta.Olipas pitkä sepustus. Vinkkejä, vertaistukea, mitä vaan? Alkaa usko loppua
Meillä kyllä kertoo aina mikä pelottaa, kun on keksinyt kaikenlaisia juttuja, mutta joskus myös käyttää sitä vaan tekosyynä temppuilla ja tällöin ei kerro mikä pelottaa. Pidän yövaloa päällä ja se auttaa öisiin heräämisiin, kun näkee vähän niin nukahtaa paremmin uudelleen. Jos sanoo, että pelottaa, sanon, että ei ole hätää ja nyt on nukuttava, koska on yö. Rauhoittelen vain ne hysteeriset kohtaukset, mutta muuten pidän juttelun yms minimissä. Tällä ollaan saatu pahimmat sekoilut aika hyvin kuriin. 
Vähän sekavaa tekstiä, mutta tällaisella ollaan menty ja saatu vähän rauhoittumaan noita öitä. Yksi mitä mies käyttää on, että sanoo tytölle, että ei haittaa, jos pelottaa, mutta silloin pitää olla rohkea. 
Kuuntelen podcasteja tai äänikirjaa kuulokkeilla ja hengailen siellä makkarissa, joskus 5 min joskus 1,5h 
Viereen otan vain jos herää keskellä yötä ja haluaa tulla tai olen ollut paljon pois kotoa ja kaipaa äitiä sen takia. Mie oon välillä kotona vain nukkumassa, kun työvuorot ovat pitkiä ja työmatkaakin jonkun verran. Mutta ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa haluaa tulla jommankumman viereen.