Taavetti oli hieman yllättynyt, kun tänään ei kukaan lähtenytkään minnekään. Eivätkä vanhemmat sen puoleen ahkeroineet kotonakaan. No kyllä he hieman siivosivat ja äiti laittoi likaiset astiat outoon kaappiin, jota he kutsuivat tiskikoneeksi. Taavetti oli jo aiemmin nähnyt kuinka sinne laitettiin likaiset astiat, kaappi piti jonkin aikaa hurinaa ja muita ääniä ja sitten astiat oli puhtaita. Taavetti ei voinut kuin hieman puistella päätään ja raapia partaansa. Millaista nykymeno oikein olikaan! Toisaalta Taavetista oli mukava huomata, että vanhemmat lukivat lapsille ja leikkivät heidän kanssaan ja kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta. Ehkä nykyajassa ja sen ”koneissa” oli puolensa.
Juuri kun Taavetti oli tottunut rauhalliseen päivään, perheen äiti ilmoitti että oli aika laittaa pikkujoulukoristeet esille. Elias ja Elvi olivat aivan innoissaan, mutta Taavetti oli ymmällään. Mikä ihmeen pikkujoulu? Hän seuraili piilostaan, kuinka laatikosta otettiin kaksi isoa sukkaa, pikkuinen koristeltu kuusi ja paperisia lumihiutaleita. Lumihiutaleet kiinnitettiin ikkunoihin ja peileihin, kuusi nostettiin eteisen lipaston päälle ja kumpikin lapsi sai ripustaa sukan roikkumaan huoneeseensa. Sillä välin isä kuumensi isossa kannun näköisessä koneessa (tai ainakin Taavetti otaksui senkin olevan kone) vettä ja otti esille kanelin ja inkiväärin tuoksuisia keksejä. Kun vesi oli kuumentunut isä jakoi neljään mukiin mausteisen hajuista mehua ja kuumaa vettä.
”Haluatteko glögiinne rusinoita ja manteleita?” hän kysyi lapsilta, kun muu perhe tuli keittiöön.
”Joo!” Elias hihkaisi.
”Yök, en!” Elvi tuhahti.
Koko perhe asettui pöydän ääreen juomaan glögiä ja syömään keksejä. Kumpikin tuoksui hyvälle ja Taavetti toivoi pääsevänsä myös maistamaan. No ehkä hän kävisi yöllä nappaamassa keksin, jos ei päivällä saisi.
”Saadaanko me nyt pikkujoululahjat?” Elias kysyi kun he olivat juoneet glögin.
Elvi nosti katseensa piparista, jota oli juuri parhaillaan syömässä ja näytti odottavalta vaikka hieman ymmällään olevalta. Taavetti ainakin oli ymmällään. Mitä tämä tohina pikkujouluista oli? Ja miksi lapset saivat lahjoja jo nyt eikä vasta jouluna?
”Saatte”, äiti sanoi ja Taavetti näki hänen ottavan taskustaan kaksi punaista paperipussia.
”Hyvää pikkujoulua”, hän toivotti ojentaessaan pussit lapsille.
”Kiitos”, lapset muistivat kiittää ja avasivat sitten pussit.
Kummastakin pussista löytyi pieni punaisiin vaatteisiin puettu tonttukoriste, vai oliko se lelu? Tonttujen lisäksi pusseissa oli tontun näköinen ja makean tuoksuinen… Taavetti ei oikein tiennyt mikä se oli.
”Jee, suklaatikkari!” Elvi hihkaisi.
”Saadaanko me syödä nämä nyt?” Elias kysyi.
Äiti näytti hetken epäröivän, mutta antoi sitten luvan.
”Pikkujoulun kunniaksi saatte”, hän sanoi hymyillen.
”Mutta muistakaa ottaa muumipastilli sen jälkeen”, isä muistutti.
Taavetti oli pannut merkille, että lapset ottivat melkein aina syötyään jotain ”muumipastillin”.
Keskustelun aiheena pikkujoulut. Esim. vietättekö te pikkujouluja kotona tai työpaikalla?
