1v+ eroahdistus ja vierastus

[SannaKoo]

Moikka!

Meillä hirmuisen sosiaalinen ja reipas pieni mies (15kk) - tai ainakin oli ennen. Tässä pari kk kärsitty ihan julmetusta eroahdistuksesta ja vierastamisesta, vauva-aikana ei näitä tullut koskaan!! Lisäks hirveetä uhmaamista ja kiukkua kielloista...

Poika ei siis ole päivähoidossa, mutta on vauvasta pitäen tottunut olemaan isovanhempiensa ja tätinsä luona hoidossa, yökylässäkin. He kelpaavat jokseenkin edelleen, mutta vähän vierastamista heitäkin kohtaa välillä näkyy, vaikka tapaavat usein poikaa. Muutoin ollaan oltu koko tämä vuosi menossa ja puuhailtu, tavattu etenkin samanikäsiä lapsia ja heidän vanhempiaan, mutta myös muita lapsettomia aikuisia. Tuntuu, että jos ei vähintään 1krt/vko näe jotakuta, niin vierastaa ihan mahdottomasti! Tämä kyllä laantuu ensimmäisten minuuttien jälkeen, jos äiti/isä on edelleen näköetäisyydellä. Taaperotreffeilläkin poitsu on innoissaan leikkimässä muiden lasten/aikuisten kanssa (aikuisiin tosin ei ota niin ahkerasti kontaktia, esim. pyri syliin), mutta jos huomaa mun poistuvan esim. veskiin, niin johan tulee huuto.

Missähän vaiheessa vois ajatella näiden laantuvan? :) Eihän tässä nyt mistään maailman vakavimmasta jutusta oo kyse, mutta ois kiva vähän tietää! Syksyllä pitäisi myös saada poika päivähoitoon, että kai tää siihen mennessä on jo ohi?? :D Ja kannattaako vaan jatkaa "sosiaalistamista" kuten ennenkin, vai pitäisikö alkaa jotenkin himmailemaan tahtia ja olla enemmän kaksistaan kotona?

 

[Viper]

Kuulostaa aika tutulta. Meillä myös samassa iässä alkoi tuo eroahdistus. Aiemmin oli oikein sosiaalinen ja reipas tyttö, ei ikinä vierastanut eikä ollut äidin perään. Ja kotihoidossa meilläkin ollaan. Ensimmäisen kerran yllätyin todella, kun olin jättänyt tytön kuntokeskuksen lapsiparkkiin ja luulin että hän viihtyy siellä mainiosti kun on leluja ja paljon leikkikavereita. Mutta eipäs ollutkaan kivaa, vaan tyttö oli huutanut koko tunnin, kun olin poissa. Ajattelin että oli vaan huono päivä tai jotain, mutta seuraavalla kerralla sama homma. Niinpä en uskaltanut häntä enää parkkiin jättää. Perhekerhossa myös kävi niin, että kun minä olin paikalla tyttö leikki mielissään muiden lasten kanssa, mutta heti kun hävisin näköpiiristä tyttö parahti itkuun.

Nyt on eroahdistus jo laantunut, kun ikää on lähemmäs 2 vuotta. Tällä erää on sitten ihan muut ongelmat, meillä asustaa neiti "minä itse". No, tätähän se on, kun yhdestä pääsee niin toinen tulee! Mutta tsemppiä sinne, kyllä se siitä helpottaa jossain vaiheessa!

 

[SannaKoo]

Kiitos Viper, eli viimeistään joskus syksyllä voisin kuvitella tän laantuvan... huh, sinne on aikaa. Ja siitä seuraavaa uhmaa en toki myöskään odota kauhealla innolla, kun tuo tuntuu jo nyt olevan sellaisen jääräpää! :S

Samaa mä tuossa surkuttelin, kun oisin mieluusti ottanut salikortin ja käynyt edes salilla ottamassa omaa aikaa, mutta en kyllä usko, että tuota saisi lapsiparkkiin jätettyä :( Noh, aika aikaansa kutakin ja pianhan tuo lähteekin sitten jo armeijaan ja äidillä on uusi suru puserossa ;)