17. Luukku

Taneli piilotteli Kuuseloiden keittiössä ja kuunteli perheen keskustelua. Perheen isä ilmoitti, että tänään tehtäisi joulusiivous. Lapset vastustivat sitä kuorossa. Yksi sanoi ettei vielä ollut sen aika, toinen väitti sen olevan muutenkin ihan turhaa ja kolmas sanoi olevansa menossa kavereille. Taneli oli vähän samaa mieltä sen tarpeellisuudesta. Ei joulumieli vaatinut sen siistimpää kotia kuin muulloinkaan oli. Erillinen joulusiivous oli siis hänestä hassu ajatus. Eikä siivoaminen missään nimessä ainakaan tässä perheessä nostattanut joulumieltä. Tosin Tanelin mielestä lasten ei olisi sopinut noin kiivaasti vastustaa isäänsä.
Lopulta koko perhe tarttui imuriin, rätteihin ja harjoihin. He imuroivat ja tamppasivat ja moppasivat ja puunasivat. He toimivat kaikki kyllä yhdessä, mutta kenelläkään ei ollut hyvä saatika jouluinen mieli. No kai heillä olisi sitten siistissä kodissa jouluisempi olo, Taneli tuumi. Muutenhan homma olisi ihan järjetön. Kun he alkoivat lopetella siivousta, ovikello soi. Ahaa, oliko heille tulossa vieraita, joiden vuoksi he siivosivatkin. Kukaan ei kyllä ollut maininnut vieraita. Taneli kurkisti, kun perheen äiti meni avaamaan oven. Hän sai kuitenkin taas hämmästyä. Tulija ei tullut sisälle. Antoi vain äidille paperikassin ja poistui. Taneli seurasi äitiä keittiöön, missä äiti purki kassista erilaisia hyväntuoksuisia pakkauksia. Pian kaikki istuivat pöydän ääressä ja söivät kassista löytyneitä ruokia. Taneli ei ihan ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta ainakin kaikkien mieliala koheni, kun he saivat siivoamisen jälkeen vatsansa täyteen.
Kuuluuko joulusiivous teidän jouluun?
niitä neulasia varisekkaan.