
Elvi oli kotiin tullessaan iloisen ja ylpeän oloinen. Hän kertoi tohkeissaan vanhemmilleen, kuinka hän sai olla Lucia-neito päiväkodin Lucia-juhlassa. Taavetin mieleen muistui Luciasta vanhat ajat. Hän oli aivan varma, että oli kuullut Lucia-neidosta ja Lucia-kulkueesta ennenkin. Näkemään hän ei ollut koskaan päässyt sitä, mutta hänestä oli silti mukavaa, kun sentään joitain hänelle tuttuja perinteitä noudatettiin edelleen. Niin kovin monet asiat olivat muuttuneet hänen asuessa metsässä.
Talossa asuminen oli kovin erilaista kuin hänen vanhassa kodissa, maatalossa asuminen oli ollut. Varsinkin näin joulun alla Taavetti kaipasi vanhoja perinteitä. Vanha tonttu ilahtuikin aina huomatessaan jotain mikä muistutti häntä vanhoista ajoista, kuten himmelin tai tämän Lucia-neidon.
Taavetti unohtui muistelemaan menneitä jouluja eikä kuullut enää perheen keskustelua. Hän muisteli joulupuuroa ja joulusaunaa vihtoineen. Joulusauna oli yksi hänen suosikkiperinteensä. Jouluksi oli aina säästetty kuivatettu vihta niin että sai vihtoa. Ja tontulle aina heitettiin mukavan kipakat löylyt viimeiseksi niin että hän sai köllötellä saunan lämmössä. Tässä uudessa kodissa oli kyllä sauna, mutta mahtoiko perhe noudattaa joulusaunaperinnettä? Taavetti muisteli vanhoja tuttuja joululauluja ja joulukoristeita. Olkipukit oli ollut yksi hänen suosikkikoristeensa. Hän muisteli vanhan perheensä aherrusta joulun alla. Kynttilöiden valamista, makkaroiden valmistusta, olkilyhteen linnuille viemistä talven tullen… Hän muisteli erityisen lämmöllä joulunpyhien kiireetöntä, lämmintä ja harrasta tunnelmaa. Hänestä tuntui että nykyelo oli kovin kiireistä ja liian riehakasta hänen makuunsa. Vaikka toisaalta hänestä oli mukavaa nähdä lasten silmien tuikkivan riemusta.
Keskustelun aiheena jouluperinteet. Esim. Mitä perinteitä teidän perheellä on? Entä silloin kun olit itse lapsi?