1 seula

Metist

Oman äänensä löytänyt
Kerätään tänne kokemuksia (tuo "i" keskustelu alkaa olla mahdoton seurata [8|]).

Meillä on seula ens viikolla ja jännittää tietty kovasti... Onko joku jo käynyt? Mitä tehtiin, miten meni?
 
Mä olin tänään siellä. [:)]
Meillä jo ihana neuvolalääkäri ultrasi just viime maanantaina eli mitään uutta ja mullistavaa ei tullut. Laskettu aika tarkennettiin ja katottiin se niskaturvotus sekä veriseulan tulokset.
Meillä oli se aika vähän myöhässä ja mä sitte hirveellä kiireellä rupesin suunnilleen heti sisälle päästyäni riipimään housuja jalasta. [:D] Se täti sitten ohjas miehen istumaan paikalleen ja sano että "sä voit kyllä mennä tonne vessaan riisuuntumaan ihan rauhassa..." [;)]. Sitte hyppäsin siihen gynispenkkiin ja aloin tuijottamaan kuvaruutua. [:)] Se sisäultra tehdään semmosella pienellä putkella joka ei ainakaan mun mielestä tunnu miltään. Siis jos vertaa esim. papa-kokeeseen ni täysin kivuton ja huomaamaton toimenpide. [:)] Sitte katsellaan sen pikkusen kierimistä ja pyörimistä ja tehdään mittauksia. Niskaturvotus mitataan, katsotaan että pään kehitys on normaalia ja että vatsan päällä on peitteet, tarkistetaan istukan paikka jne. Meillä ainakin se täti selitti ihanasti koko ajan mitä se tutki ja kun nää "niskaturvotus 1,3"-jutut ei ainakaan meikäläiselle hirveesti mitään kerro niin mukavasti lisäsi aina että "eli se on oikein hyvä lukema" tai "eli siis vastaa täysin tätä kehitysvaihetta".
Sen jälkeen sain luvan nousta ylös ja laittaa vaatteet päälle. Neuvolakorttiin tarkennettiin laskettuaika (mulla muuttu viikolla alkuperäisestä niin kun osasin jo epäillä) ja tehtiin jotain merkintöjä. Sitten se täti vielä tutki ne mun veriseulan tulokset ja totes niidenkin olevan kunnossa. Sisällä huoneessa oltiin ehkä vartti eli ei mikään pitkä juttu. [:)] Mutta tietysti tosi mieltä helpottava kun näki pienen liikkeet ja kuuli kaiken olevan hyvin. [:)]
 
Olipa mukava kuulla, miten tuo suurin piirtein menee tuo eka ultra. Pitäisi varata aika sinne, piti varata jo tiistaina, mutta mutta... ei sitä kaikkea voi muistaa [:D]
 
Hyvin selvitetty :) Mulla se teki kyllä vähän kipeää ajoittain...johtui ehkä tosin siitä, että täti ei mikään kaikkein helläkätisin ollut. Meillä niskapoimu 1,5 eli sekin normaaleissa mitoissa ja kaikki muutkin rakenteet normaalit. Istukka oli mulla pari senttiä kohdunsuun päällä mutta sanottiin että se on ihan normaalia ja että sen pitäisi kohdun kasvaessa siitä siirtyä. Mä kävin siinä samalla labran puolella otattamassa sen veriseulan. Niitä tuloksia sitten pari viikkoa odotellaan. Mutta ihanat kuvat saatiin mukaan ja niiden kanssa sitten mentiin tulevien isovanhempien luo paljastamaan uutiset :)
 
Mä oon varmaa sit semmonen lörppävärkki tai en osaa jännittää ollenkaan kun mä tuskin huomasin koko sauvaa. [:D] Maanantaina jännitin kauheesti kun ne limakalvot oli vielä tulehduksen jälkeen tosi arat mutta kiitos sen geelin mitä siihen puikkoon laitettiin ni silloinkaan ei tehny mitenkään pahaa.
Se niskaturvotus saa vissiin olla 2,9 ennen ku mitään aletaan edes tutkimaan. [:)] Tai vissiin tässäkin on paikkakuntakohtaisia eroja mut kuitenkii jotain kolmen luokkaa ainakin ennen ku edes huolestutaan. [:)]
 
Kiva kuulla tuosta ensimmäisestä ultrasta. Meillä tuo niskaturvotusultra on parin päivän päästä. Nyt vain jännityksellä odotellaan.
Minkälaisia raskausoireita teillä on ollut vai onko ollutkaan?
Mä kärsin huonosta olosta ja oksennankin kerran päivässä, eikä tunnu siltä, et alkais helpottaa [:'(]  
 
Mulla on nyt sitten eka varsinainen ultra-aika 5.11. ja meinasin kyllä mennä siihen seulontaan, ihan varmuuten vuoksi. Neuvolatäti kirjoitti sinne lähetteenkin, että voin mennä, jos haluan.

Tintu88:
Mulla on kanssa ollut huono olo, alkaen iltapäivästä aina iltaan saakka. Oksentanut en kuitenkaan ole, muuten vaan paha olo.
Sitten on osittain huonosta olosta johtuen niin puhki ja vetämätön, ettei jaksa, eikä kiinnosta, kotitöitäkään tehdä - ja sen kyllä huomaa!! Tullut ostettua liikaa valmisruokia, kun ei jaksa tehdä mitään.
Sitten tuo rintojen arkuus on ollut hieman hankala juttu, koska jaan työkseni postia eli juoksen paljon rapuissa ja varsinkin alastulo aiheuttaa tärähtelyä eikä mun sporttiliiveistä oikein ole apua, kun joka askeleella sattuu tisseihin [:@] Perkules, pitäisi vissiin kokeilla laittaa kahet sporttiliivit päällekkäin. Nyt olen yrittänyt helpottaa pitämällä käsillä tukea alas tullessa - täytyy vaan toivoa, ettei porukat tiiraile ovisilmistä tai tule vastaan rapussa [:D] Ja kaiken lisäksi on tuo kokokin tuntunut jo kasvavan, että massaakin on jo lisää hölskymässä [:D]
Täytyy sitten kun uskaltaa töissä kertoa raskaudesta, pyytää hieman helpompaa hommaa tuon onkelman osalta [8|]
 
Meil olis ultra nyt sit huomenna. Jännittää, kun ei edelleenkään ole mistään saanut varmuuttaa että mahassa todella olisi joku. Mut jos ei osallistuis seulontaan niin ei vieläkä pääsis 2 viikkoon ultraan... Toivottavasti sais yöl nukuttua..
 
Itse odottelin myös tohon ekaan ultraan asti ennen kun sain mitään virallista varmistusta että siellä masussa jonkun elämä on aluillaan ja että kaikki on hyvin. Mutta siinä vaiheessa kun täti sanoi että siellä sykkii sydän oikein reippaasti, niin kyllä putosi kivi sydämeltä. Varmasti elämäni hienoimpia hetkiä nähdä pieni elämänalku ja sykkivä sydän kun on melkein 3 kuukautta odottanut oloille vahvistusta [:)] Toivon sinulle yhtä ihanaa kokemusta
 
Moikka
 
Eilen oltiin ekassa ultrassa. Viikkoja silloin tasan 12.
Eikä LA heittänyt kuin päivällä joten ehkäpä Lillypie aavisti ja siirsi itsekseen yhden päivän taaksepäin ;)
 
Oli se vaan hassua nähdä se siellä ruudulla. Se pienen pieni ihmisen alku, sätkimässä ja potkimassa...
Kai se on nyt pakko uskoa! Kuvia saatiin vaikka kuinka monta (lähemmäs kymmenen!) ja muutenkin todella mukava se lääkäri (vai mikä sen titteli onkaan?).
 
Kaikki oli ok ja seuraava ultra varattu RV 20+ muistaakseni 15.12...
 
Ei tätä nyt kyl vieläkään ihan usko... :)
 
Perjantaina neuvola ja eka neuvolalääkäri käynti. Jospa sitten kuulisi ne sydänäänet...
Olin valmistautunut itkemään ja vollottamaan eilen siellä ultrassa mutta liekö jännitys vai ujous niin ei sitten itkua tullutkaan... :) 
 
Rakkaudella raskaana <3
 
No niin.. [:D] Eilen oli ensimmäinen ultra ja kyl siel oliki kaveril kova meno päällä!! [:D] Hurjaa. Kaikki näytti olevan ok ja sydänäänetkin oli ihan ok, tosin pienen liikkeet hieman häiritsivät mut ihan normisti kuulemma! [:)] Kyl tuli tippa linssii mut yleisolotila oli vähän hämmästynyt tästä että kuinka ihmeellistä on elämä! [:D]
Ai niin, ja viikkoja kuulemma tasan 12 mut LA pidettii viel samana eli 7.5.10. [:)]
 
Meillä oli tuossa koulujen syysloman aikaan ultra juuri sopivasti ja onneksi puoliso oli saanut vapaata kyseisen asian takia töistä.
Oli sitten aamusta aikaa heräillä ja lähteä nyyttiä katselemaan :).

Kyllä siellä kyynel tuli silmään kun näki pienen sydämen pomppivan tuhatta ja sataa ja liikettä riitti muutenkin. Kaverimme oli hyvin yhteistyöhaluinen ja esitteli itseään hienosti :).

Pieni jännitys oli ennen menoa että mitähän siellä selviää, mutta onneksemme kaikki on kunnossa.
LA ei vaihtunut päivääkään, joten lähes vappupalloa odotellessa.
Testien pohjalta kiva myös kuulla että olemme kummatkin terveitä ja tästä on hyvä edetä toisen kolmanneksen puolelle.

Tällaista meille...
 
Moikka
Meillä oli maanantaina ultra. Olihan se upee kokemus kuulla pienokaisen sydänäänet ja nähdä iikkeet. Pikkuinen teki kuperkeikkoja niin vimmatusti, että oli kätilöllä hankaluuksia nähdä niska. Lopuksi ultrasi vielä vatsan päältä, jotta pystyi arvioimaan niskaturvotuksen..jota ei onneksi ollut.

Mukaan saatiin vain 1 kuva (siitä 10 mitä se otti ulos sieltä masiinasta). Vähän harmittaa.

LA muuttui 2 päivää aikasemmaksi, elikkä se olisi 6.5.

Seuraavaksi vuorossa neuvolaääkäri 11.11 ja ultra 22.12
 
Meillä oli eilen np-ultra ja hyvin meni [:)] Mulla otettiin vatsan päältä ja sieltä löytyikin ihan helposti todella aktiivinen kaveri, joka ensi töikseen "näytti kameralle persusta", eli kääntyi kyljelleen heti kun ultra masulle laitettiin. Nauretiin että se on meidän kersa selkeesti [:D]
 
Kovin oli aktiivinen ja eläväinen juniori ja sydän löi hurjasti. NP oli 0,9 eli sekin täysin kunnossa, ja kokoa 5,4 mikä vastasi täysin tota 7.5.2009 la.
 
Pahoinvointi on mulla meinannu vaan vaivata ja sainkin reseptilääkkeet, toivotaan että alkaa helpottamaan, tässä alkaa olla ihan rapakunnossa kun on kohta kuukausi mennyt maatessa illat...

Tsemppiä kaikille odottajille!
 
Meillä oli eka ultra tänään. Alakautta ultrattiin, ja siellähän hän möyri ja köllötteli [:D] hyviä kuvia saatiin monta, niissä näkyy sydän ja selkäranka ja aivot ja kaikki tosi tarkasti. Kyllä tuli tippa linssiin kun ekaa kertaa ruutuun ilmestyi sykkivä pieni sydän ja villisti viuhtovan pienet kädet [:D] potkunyrkkeilijän elkeet on, ihan selkeesti!!
 
Hippasen meinaa tässä jänskättää kun on toi eka ultra torstaina. Tässä ollu melko herkässä itkut muutenki niin saas nähä et rupeeko siellä sit pillittään ku pienen näkee ekaa kertaa :)
 
en usko et itkut tulee ainakaan ultrassa, siel on va suu auki ja iha kummissaan, jonka jälkeen seuraa shokki "siel on joku, se joku liikkuu..." :D
 
Ultran jälkeen oli jotenkin tosi omituinen olo, että tuolla mun masussa ihan oikeasti möyrii tuollainen ihan ihmisen näköinen muutaman sentin mittainen otus!! Koko raskaus muuttui niin paljon konkreettisemmaksi, kun näki mitä siellä ihan oikeasti on! Ja mies katseli kuvia ihan kummissaan, kuvitteli että vauva näyttää vielä paljon enemmän joltain "nutipäältä" eikä ole niin jo ihmisen näköinen [:D] meidän kuvissa näkyy varpaat, selkäranka, sydän, ne hampaan alut (siis valkoisena niinkuin röntgenkuvassakin) ja kasvonpiirteet ihmeen tarkkaan! Olin tosi yllättynyt kuvien laadusta, ei ole tullut kavereiden näyttelemiä kuvia koskaan syynättyä niin tarkkaan kuin omia [:D] mutta ihanaa ihanaa ihanaa ihanaa - siellä on ihan totta uusi elämän alku, meidän rakkauslapsi!! Ja tajusin myös, että meillä tärppäsi siis ihan ensimmäisellä kerralla kun ilman ehkäisyä oltiin! Ollaanpas me hedelmällisiä yksilöitä kyllä [:D]
 
Ihanaa tiistaipäivää teille kaikille, mulla on tänään maailmanrakastuspäivä!! [:)]
 
mekin oltiin np-ultrassa tänään. mua jännitti niiiin hirveesti et tuli itku siinä heti alkuus ku se alko kyselee et miten on mennyt ja selas äitiyskorttiani. keskenmenot käytiin läpi ja alkuraskauden vuodot. kerroin et pelottaa ihan hirveesti ettei kaikki o hyvin. (olin just lukenu et yhdelle äidille tehtiin 12vko:n ultra, jossa selvis et lapsella oli paha sydänvika ja vauva kuoli pian syntymänsä jälkeen). no kun olin niistäny ja vähän rauhottunu kävin pitkälleni ja vatsanpeitteiden päältä ultrattiin vauva.

ekana se pyllisti meille oikeen kunnolla ja sit alko semmonen kieputus että. heilutti molemmilla käsillään äidille ja iskälle jä näytti et hän on terve ku pukki. et se tuntukin hyvältä.[:D][;)] mies silitteli kättäni ja molemmilla oli tunteet herkässä.[:)] kaikki oli hyvin ja vastas aika hyvin laskettua aikaa, jollei jopa jokusen päivän isompi. la pysy kuitenkin samana, eli sitä ei lähetty muuttamaan.

nt oli 0,8mm ja pää-perämitta 53mm. siihen sit vielä pitkät jalat päälle. kätilö sano et mittaa on pienokaisella vajaat 10 centtiä jo ja isoja jalkapohjia naurettiin yhdessä.

nyt on niin onnellinen olo et hymy on herkässä. seuraava ultra on sitten uudenvuoden aaton aattona.

-onnellinen äityli-
 
tirri meillä taitaa olla sama laskettu päivä.. saisko udella minkä kokoinen teidän vauveli oli?
 
Takaisin
Top