@Pinjada ymmÀrrÀn harmituksen siun nÀkökulmasta, mutta nuo mainitsemasi asiat lasketaan satuolennoiksi eikÀ minkÀÀn varsinaisen uskonnon elementeiksi, kuten vaikka se Jeesus. Se onko se tarpeellista opettaa niiden olevan totta, on sitten toinen arvokysymys. ItsestÀni se ei ole niin vaarallista. Kolmevuotiaani on vakaasti pÀÀttÀnyt uskoa yksisarvisiin (ihan sama mitÀ Àiti sanoo niiden olemassaolosta) ja halusi vielÀ kesÀllÀ dinosauruksen lemmikiksi.

Tonttuovi on hÀnestÀ maailman paras asia ja se ilo mikÀ siitÀ on tullut, on aivan mieletön.
Me taidetaan miehen kanssa olla niitÀ harvinaisia uskonnottomia, joille on ihan ok, ettÀ lapsi lÀhtee pÀivÀkodin mukana joulujumalanpalvelusretkelle.
Toisaalta tuntui hassulta kirjoittaa erikseen lupalappu sellaista varten, kun omassa lapsuudessa tuollaiset olivat ihan normaaleja.
Toisaalta taas on ihan hyvÀ, ettÀ pÀivÀkodit ja koulut on erotettu tunnustuksellisesta uskonnon opetuksesta. En tiedÀ toimisiko se enÀÀ nykyaikana, kun meillÀ on paikoin tilanne, ettÀ koululuokalla kristityt ovat vÀhemmistössÀ.
Kristityt arvot sinÀllÀÀn ovat minusta ihan hyvÀ ohjenuora elÀmÀÀn ja ihmiset saisivat useamminkin pohtia arvojaan sitÀ kautta, ettÀ mitÀ minÀ voin muille tehdÀ, kuin sen kautta, ettÀ mitÀ muiden pitÀisi tehdÀ sopeutuakseen minun arvoihini. Arvopuheessa kolisevat nykyÀÀn todella paljon tyhjÀt brÀndisanat ja itsekeskeisyys sen muille hyvÀn tuottamisen sijaan.