Joulu ei ole välttämättä pelkkää iloa ja joulumieltä. Joulu voi stressata, nostattaa ikäviä muistoja pintaan tai perhejuhlana hieroa suolaa esim. lapsettoman haavoihin.
Tässä ketjussa saa vapaasti purkaa kaikkia jouluun liittyviä ikävämpiä tunteita. Jaettu suru on puolitettu suru. Toisille saa osoittaa empatiaa, mutta ethän vähättele toisen harmia. Kehotukset piristyä, iloita tai nähdä positiiviset puolet on myÜs tässä ketjussa kiellettyjä.
Mulla lapsuuden joulut ovat sellainen älä tee näin -opaskirja.
Meillä siis...
- äiti ei hoida marttyyrina KAIKKEA
- äiti ei suutu, jos joku tarjoaa apua ja ota sitä arvosteluna itseään kohtaan
- jokaiselle naapurille, soitto-opettajalle ja kuoronjohtajalle ei tarvitse väkisin varata mitään pikkulahjaa
- jos kutsutaan jonnekin kylään, sinne joko mennään hyvillä mielin kitisemättä ja arvostelematta etu- ja jälkikäteen tai sitten sanotaan, että ei kiitos sovi
- ei tehdä joulupÜytään ruokia, joista kukaan ei tykkää
- ei tehdä lahjoista aivan saakelinmoista sirkusta, josta jokaiselle jää ainakin jollakin tasolla paha mieli
Kuulostaa tosiaan tympeältä @harsokukka, mutta hienoa kun osaat ottaa opiksi ja tehdä omasta joulusta vähemmän stressaavan.
Itsellenikin on jäänyt mieleen äitini joulustressi. Niinpä me yritetään tehdä joulu mahdollisimman pienellä stressillä. Eli mennään yli siitä missä aita on matalin.
Mulla lapsuuden joulut vaihtelevia, välillä huonoja välillä hyviä. Isä välillä ryyppäsi aika paljon, joten ennen kun mun vanhemmat eros se väritti jouluja aika paljon.
Tästä joulusta varmaan kumminkin mun elämän masentavin joulu tulossa. Oltiin suunniteltu että kerrotaan raskaudesta lopuille ketkä eivät tiedä siis jouluna. Miehen puolelle ja parille mun puolelta kuten äidin äidille ja mun tädille ja hänen miehelleen joiden kanssa en niin läheinen ole etteivät vielä tienneet no nyt ei tarvitse kertoa. Mutta ne suunnitelmat vaihtuivat ja varmaan ei jaksa edes käydä sukuloimassa ollenkaan, ollaan vaan kotona kahdestaan pyhät luultavemmin. Aivan liian masentava ajatus juhlia edes joulua..
On vähän yllättävää, että miusta on tullut jouluihminen, kun lapsuuden joulujen oltua ohi, miun lapsuudenperheessä on aina kitisty siitä, että pitääkÜ tehdä sitä ja tätä ja miksi ei jouluna voi olla samoissa pieruverkkareissa kuin muulloinkin tuijottamassa apaattisena telkkaria. Kukaan ei halua pelata tai tehdä muutakaan kuin puoliksi pakotettuna. Nuoruudessa/nuorena aikuisena joulu oli lähinnä koko perheen ryyppyjuhla. Menin usein aikaisin nukkumaan, kun tunsin oloni yksinäiseksi humalaisten jankatessa uhriutuneina siitä mitä kaikkea muut ovat tehneet heitä kohtaan väärin.
Viime joulu oli elämäni paras, kun olimme keskenämme miehen ja lapsen kanssa.
En tiedä kultaako aika muistot vai onko meidän äiti jaksanut painaa ja osannut olla valittamatta, vaikka meillä on aina tehty mahdottomat valmistelut. En ole tajunnut miten täydellisiä meidän joulut onkaan olleet kunnes olen niitä jonkun verran viettänyt miehen perheen parissa. Koska yleensä asutaan jossain kaukana niin vietetään joulut asuen jomman kumman vanhemmilla pidempi aika.
Miehen perheessä on juurikin monen kuvaama suorituskeskeinen joulu. Kellään ei ole oikeasti kivaa ja kaikki kivakin on suunniteltua ja pakotettua. Tunnelma on kuin ruutitynnyrissä ja jossain vaiheessa joku erimielisyys puhkeaa
Mun lapsuudenjoulut oli kivoja ja lämminhenkisiä, mut aikuisuudessa suht monta joulua on ollut aivan kamalia mun äidin käytĂśksen vuoksi. Ylisuoriutumista, marttyrointia, alkoholin ja unilääkkeiden komboa (& itsemurhapuheita jne., joista seuraavana päivänä ei muista mitään ), kireä ja painostava tunnelma, loukkaantumista milloin mistäkin,⌠Jouluâlomastaâ toipuminen vei monta päivää. Onneksi mies on ollut mun tukena, ja ollaan voitu jutella tapahtumista jälkeenpäin. Nykyään onneksi tilanne on paljon parempi, ja huomio on lapsissa. Toki äidin luona asuminen viikon verran voi aiheuttaa yhtä sun toista, mutta suhtaudun kuitenkin tällä hetkellä joululomaan odottavaisesti ja myĂśnteisesti.
Toisille saa osoittaa empatiaa, mutta ethän vähättele toisen harmia. Kehotukset piristyä, iloita tai nähdä positiiviset puolet on myĂśs tässä ketjussa kiellettyjä.
Unsplash / Amin Alizadeh
Onneksi mies on ollut mun tukena, ja ollaan voitu jutella tapahtumista jälkeenpäin. 
Toki äidin luona asuminen viikon verran voi aiheuttaa yhtä sun toista, mutta suhtaudun kuitenkin tällä hetkellä joululomaan odottavaisesti ja myĂśnteisesti. 
