äiti ei aina toimi lapsen parhaaksi

[talvivauva]

...vaikka niin ajattelisi.

Yllättävän moni aikuinen käyttää tahtomattaan lasta pelinappulana. Suojelee lasta omien pelkojensa mukaan.

Eronnut ei ehkä anna lapsen pitää yhteyttä sukulaisiin koska ei itse tullut heidän kanssaan toimeen?

Haastan kaikki vanhemmat miettimään aihetta!

En ole itsekään unelma-äiti, mutta tässä olen onnistunut ♡ Erolapsillani on etä isä jota eivät juuri näe, mutta pelkällä olemassa olollaan ja sillä, että aiheesta puhuminen on arkipäivää ei heille ole asiasta vahinkoa koitunut. Tärkeimpänä onnistumisena pidän sitä, että isä on saanut olla juuri niin etäinen tai läsnä kuin on kyennyt. Lapset ovat kasvaneet asian kanssa sinuiksi ja ovat selvinneet ilman pettymyksiä. Isä on saanut ja saa olla edelleen "sankari" lasten silmissä - hyvä isä sen hetken, kun kohtaavat. Kenelle siitä olisi haittaa? Toki on myös puhuttu, että arki koittaisi isänkin kanssa, jos siellä asuisi. Itse olen mielelläni hoitanut lapseni. Yksin ja uuden mieheni kanssa.

 

[Sohwia]

...vaikka niin ajattelisi.

Yllättävän moni aikuinen käyttää tahtomattaan lasta pelinappulana. Suojelee lasta omien pelkojensa mukaan.

Eronnut ei ehkä anna lapsen pitää yhteyttä sukulaisiin koska ei itse tullut heidän kanssaan toimeen?

Haastan kaikki vanhemmat miettimään aihetta!

En ole itsekään unelma-äiti, mutta tässä olen onnistunut ♡ Erolapsillani on etä isä jota eivät juuri näe, mutta pelkällä olemassa olollaan ja sillä, että aiheesta puhuminen on arkipäivää ei heille ole asiasta vahinkoa koitunut. Tärkeimpänä onnistumisena pidän sitä, että isä on saanut olla juuri niin etäinen tai läsnä kuin on kyennyt. Lapset ovat kasvaneet asian kanssa sinuiksi ja ovat selvinneet ilman pettymyksiä. Isä on saanut ja saa olla edelleen "sankari" lasten silmissä - hyvä isä sen hetken, kun kohtaavat. Kenelle siitä olisi haittaa? Toki on myös puhuttu, että arki koittaisi isänkin kanssa, jos siellä asuisi. Itse olen mielelläni hoitanut lapseni. Yksin ja uuden mieheni kanssa.

Olen myös huomannut saman, että jotkut vanhemmat käyttää tosiaan lapsiansa pelinappuloina, joka on kyllä väärin. Minulle tulee heti mieleen yksi tapaus, jossa äiti kontrolloi lasten isää silla tavalla, että jos hän ei tehnyt niinkuin hän halusi, niin lapset eivät päässeet viikonlopuksi isälle. En muista tarkalleen minkälainen sopimus näillä kyseisillä vanhemmilla oli huoltajuudesta, mutta säälitti lapset, jotka odottivat isänsä luokse pääsyä ja kun isä ei "tanssinut äidin pillin mukaan", niin sitten lapset eivät päässeet isän luokse.Tässä tapauksessa äiti kontrolloi isää kyllä ihan 6-0, vaikka olivat eronneet jo vuosia sitten ja lapsethan siinä kärsi. Mutta onneksi on myös vanhempia, jotka ovat erosta huolimatta hyvissä väleissä keskenään ja ajattelevat oikeasti lapsen parasta. :)

 

[akj20]

Tuo on kyllä tosi ikävää ettei tajuta siinä tilanteessa ajatella asiaa lapsen kannalta. Ja muutenkin mielestäni erotilanteissa voisi yrittää (jos vain mahdollista) sopia välit edes siten, että pysyy edes puheväleissä. Äitini on perhepäivähoitaja ja muistan yhden tapauksen kun asuin vielä lapsuuden kodissa. Yhden lapsen vanhemmat olivat juuri eronneet ja eivät ilmeisesti olleet puheväleissä kun lapsen isä kävi hakemassa lapsen autolla hoidosta ja siitä reilu tunnin kuluttua lapsen äiti tuli pyöräillen vesisateessa hakemaan lasta ja kun kuuli että lapsi oli jo haettu niin tokaisi vain että selvä, heippa ja häipyi. Säälitti kyllä se lapsen äiti siinä tilanteessa..

 

[marsupilami]

Voin hyvin kuvitella että toinen osapuoli erotilanteessa katkeruudessa tai jostain, pitää lasta pelinappulana ihan vain satuttaakseen/näpäyttääkseen, muttei sitten osaa ajatella asiaa lapsen kannalta pitäis vaan osata erota sovussa, ettei jää hampaankoloon mitään kostettavaa. Omassa lähipiirissä on sitä että haukutaan toista vanhempaa rajusti lasten kuullen, ja se on mielestäni tosi surullista voi kumpa lapset voisivat olla ulkopuolella vanhempien sotkuista.
Itsellä onneks ehjä perhe

 

[talvivauva]

Mukava, että asia puhuttaa. Kiitos kommenteista! Ei niistä voi oikein tykätä, kun aihe niin tympeä, mutta ehkä meitä itse kutakin helpottaa jakaa painavaa aihetta

 

[Kolibri]

Mä erosin lapsen isästä jo ennen kuin tiesin raskaudesta eikä olla oikeastaan misään väleissä. Hän on tavannut lapsensa vain kerran isyydentunnustuksessa eikä siis ole halunnut olla meidän kanssa missään tekemisissä. Mielestäni totuus on ainoa oikea tapa kasvattaa lapsi, mutta onhan tämä tilanne lapsen kannalta vähän haastava. Ettei isä oikeasti halua edes tavata ja tutustua. Myös välit isän vanhempiin tällä hetkellä huonohkot, koska isä kieltänyt vanhempiaan olemaan meidän elämässä (kiristää näitä, että katkaisee välit ja kieltää tapaamiset toisiin lapsiinsa..!)

Eli meidän tilanteessa sanoisin, että ISÄ EI TOIMI LASTENSA PARHAAKSI! Siis kenenkään lapsista. Hänellä siis kolme lasta, kaikilla eri äidit. Totuus valkeni meille tipoitain, nyt kaikki tietävät totuuden ja koitamme (äidit) tehdä parhaamme, että lapset saavat tutustua toisiinsa ja tapaavat säännöllisesti, vaikka meille tilane on kieltämättä todella outo. Lapsellani on siis kuukauden ikäerolla oleva sisarpuoli sekä reilusti vanhempi velipuoli. Sisaresa kanssa ovat jo tavanneet, toivotaa että tilanne saadaan tulevaisuudessa jotenkin "stabiloitua"...

Mutta juu, hyvä aloitus! Itse olen koittanut käsitelläni kiukkuni nopeasti pois ja ajatella asioita sitten lapseni parhaaksi :)

 

[talvivauva]

Mä erosin lapsen isästä jo ennen kuin tiesin raskaudesta eikä olla oikeastaan misään väleissä. Hän on tavannut lapsensa vain kerran isyydentunnustuksessa eikä siis ole halunnut olla meidän kanssa missään tekemisissä. Mielestäni totuus on ainoa oikea tapa kasvattaa lapsi, mutta onhan tämä tilanne lapsen kannalta vähän haastava. Ettei isä oikeasti halua edes tavata ja tutustua. Myös välit isän vanhempiin tällä hetkellä huonohkot, koska isä kieltänyt vanhempiaan olemaan meidän elämässä (kiristää näitä, että katkaisee välit ja kieltää tapaamiset toisiin lapsiinsa..!)

Eli meidän tilanteessa sanoisin, että ISÄ EI TOIMI LASTENSA PARHAAKSI! Siis kenenkään lapsista. Hänellä siis kolme lasta, kaikilla eri äidit. Totuus valkeni meille tipoitain, nyt kaikki tietävät totuuden ja koitamme (äidit) tehdä parhaamme, että lapset saavat tutustua toisiinsa ja tapaavat säännöllisesti, vaikka meille tilane on kieltämättä todella outo. Lapsellani on siis kuukauden ikäerolla oleva sisarpuoli sekä reilusti vanhempi velipuoli. Sisaresa kanssa ovat jo tavanneet, toivotaa että tilanne saadaan tulevaisuudessa jotenkin "stabiloitua"...

Mutta juu, hyvä aloitus! Itse olen koittanut käsitelläni kiukkuni nopeasti pois ja ajatella asioita sitten lapseni parhaaksi :)

Ei todella ole hyvä noinkaan päin :-(
Uskon myös, että totuus kantaa. En usko, että isän etäisyys lasta vahingoittaa kunhan lapsi tietää, ettei se johdu hänestä vaan isän kykenemättömyydestä käsitellä oma puolensa asiasta. (Näin minä ainakin ajattelen asian olevan.) Ja toivoa sopii, että isälläkin ajan saatossa omatunto kolkuttaa.. Tuo osapuolten pelottelu/uhkailu on todella ala-arvoista. Onneksi teistä äideistä löytyy ytyä! Kyllä yhdistetyllä mammaenergialla yksi ukko kuriin laitetaan. Voimia taistoon lasten puolesta!