siljanäippä
Vasta-alkaja
Tilanne tällä hetkellä on semmonen, vaavi on nyt 6,5kk vanha. Avopuoliso on osa-aikaisesti töissä ja minä olen kotona tytön kanssa. Äitiysloma loppuu toukokuuhun, ja syksyllä minun pitäisi vielä n. vuoden verran jatkaa ammatin opiskelua(ammatiksi leipuri). Vaikka asuntaan pienessä kerrostalokaksiossa, meillä on käytetty auto eikä juuri mitään uutena ostettua, niin raha on erittäin tiukassa.
Minulle on tarjottu mahdollisuus päästä syksyllä n. puoleksi vuodeksi laitoshuoltajan töihin, kun tuttava ei muuten pääse välttämättä toivomalleen vuorotteluvapaalle(tytär aloittamassa koulun.)Se luonnollisesti vain lykkää opiskeluja taas kauemmaksi. Mies tietenkin painostaa ottamaan työt vastaan ja mielellään kesäksi jo pitäisi saada töitä jostain.
Suurin ongelma on, etten haluaisi laittaa tyttöä hoitoon näin pienenä.. Ehkä sitten kolmen vuoden ikäisenä tms, mutta nyt sydäntä särkee ajatuskin. Toki mahdollisuus olisi ehkä saada lähipiiristä joku hoitamaan tyttöä, mikä ei olisi läheskään niin paha.
Olisihan se mukava, kun ei tarvisi kokoajan tapella rahankäytöstä ja olla pyytämässä apua läheisiltä. Minun tavoitteena on kuitenkin ollut ennenkaikkea saada se ammattikoulu käytyä, sillä lukiopapereilla ei paljon juhlita nykypäivänä. Lisäksi olen aina toivonut jääväni lasten kanssa kotiin, jos ikinä lapsia tulee. Jos menen siivoamaan, minulla on hyvä mahdollisuus jäädä sille tielle. Arvostan kaikkia, jotka sitä hommaa ammatikseen tekee, ja elättäähän sillä itsensä, mutta se ei ole kuitenkaan unelma-ammattini. Lisäksi minulla on paljon terveydellisiä haittoja, jotka ovat yleensä pahentuneen noissa töissä(astma, atooppinen iho.)
Kaiken kaikkiaan ahdistaa ja on paha mieli kokoajan, kun en tiedä mitä tekisin. Perheen tulot notkuu miehen hartioilla, joka myös tällähetkellä töissä väärällä alalla(tehtaassa, vaikka tarvitsisi rekkakuskin töitä.)On minun vika, että meillä on niin tiukkaa, kun en kanna omaa korttani kekoon. Raskausaikana olin yhtäaikaa ammattikoulussa, osa-aikatöissä laikkarina, autokoulussa ja hoidin muuton, kun mies oli armeijassa. Ajattelin, että voin sitten taputtaa itseäni selkään edes jostain syystä ja hyvällä omatunnolla rauhassa hoitaa asiat, kun lapsi tulee. Nyt kuitenkin tunnen olevani huono äiti, kun haluaisin itse kasvattaa lapseni.
Minulle on tarjottu mahdollisuus päästä syksyllä n. puoleksi vuodeksi laitoshuoltajan töihin, kun tuttava ei muuten pääse välttämättä toivomalleen vuorotteluvapaalle(tytär aloittamassa koulun.)Se luonnollisesti vain lykkää opiskeluja taas kauemmaksi. Mies tietenkin painostaa ottamaan työt vastaan ja mielellään kesäksi jo pitäisi saada töitä jostain.
Suurin ongelma on, etten haluaisi laittaa tyttöä hoitoon näin pienenä.. Ehkä sitten kolmen vuoden ikäisenä tms, mutta nyt sydäntä särkee ajatuskin. Toki mahdollisuus olisi ehkä saada lähipiiristä joku hoitamaan tyttöä, mikä ei olisi läheskään niin paha.
Olisihan se mukava, kun ei tarvisi kokoajan tapella rahankäytöstä ja olla pyytämässä apua läheisiltä. Minun tavoitteena on kuitenkin ollut ennenkaikkea saada se ammattikoulu käytyä, sillä lukiopapereilla ei paljon juhlita nykypäivänä. Lisäksi olen aina toivonut jääväni lasten kanssa kotiin, jos ikinä lapsia tulee. Jos menen siivoamaan, minulla on hyvä mahdollisuus jäädä sille tielle. Arvostan kaikkia, jotka sitä hommaa ammatikseen tekee, ja elättäähän sillä itsensä, mutta se ei ole kuitenkaan unelma-ammattini. Lisäksi minulla on paljon terveydellisiä haittoja, jotka ovat yleensä pahentuneen noissa töissä(astma, atooppinen iho.)
Kaiken kaikkiaan ahdistaa ja on paha mieli kokoajan, kun en tiedä mitä tekisin. Perheen tulot notkuu miehen hartioilla, joka myös tällähetkellä töissä väärällä alalla(tehtaassa, vaikka tarvitsisi rekkakuskin töitä.)On minun vika, että meillä on niin tiukkaa, kun en kanna omaa korttani kekoon. Raskausaikana olin yhtäaikaa ammattikoulussa, osa-aikatöissä laikkarina, autokoulussa ja hoidin muuton, kun mies oli armeijassa. Ajattelin, että voin sitten taputtaa itseäni selkään edes jostain syystä ja hyvällä omatunnolla rauhassa hoitaa asiat, kun lapsi tulee. Nyt kuitenkin tunnen olevani huono äiti, kun haluaisin itse kasvattaa lapseni.