Äidin herkkyys lapsivuodeaikana

Herkillä niin, että itketti, olin raskausaikana. Surulliset asiat erityisesti sai itkemään, iloisetkin kyllä. Nyt vauvavuotena olen myös ollut herkillä, mutta en reagoi itkemällä, vaan kiukkuilen. :oops: Itku ei meinaa tulla millään, vaikka itkettäisikin.
 
Itse olen ollut kuin raivoisa leijona "lapsivuodeaikana"-ja inhonnut itseäni siinä kohtaa koska hermo ollut niin lyhyt. Iso muutos siihen leppoisaan, tyytyväiseen odottavaan itseensä. Onneksi se hormoonimyrsky tasoittuu aika pian ja normaali olotila palaa kyllä aina jossain vaiheessa.
 
Esikoisen synnytyksen jälkeen ainakin olin. Itkin niin surullisia asioita kuin esim. lukiessani ohjeita ristiäisiin ja lapsen nimeen sisältävää vihkosta. Olen kyllä nyt loppuraskaudestakin herkillä.
 
Ainakin puoli vuotta syntymän jälkeen kesti se herkkyysvaihe, kun kaikki surullinen ja iloinen ja koskettava itketti. Välillä aloin itkeä vaan kun katsoinkin vauvaa. Saati sitten koskettavat laulut tai huonot uutiset. Kyllä se sitten pikkuhiljaa tasaantui.
 
Tämä on jäänyt pysyväksi olotilaksi. Alkoi esikoisen raskausaikana 5,5 vuotta sitten, eikä ole mennyt pois.
 
Sairaalsta kun lähdettiin, niin kaksi ekaa päivää ihan tajutonta itkua kaikesta mahdollisesta. Nyt tasaantumaan päin. Vauva kohta 2vk.
 
Kummastakin ollut sekaisin sairaalassaoloajan mutta olo aina helpottuu ja normalisoituu kotiin tullessa. Ei mitään erityistä itkuisuutta. Mahtavaa se on aina, kun tulee vauvan kanssa kotiin!
 
Takaisin
Top