Työ ja perheellinen elämä, miten ne saa sopimaan yhteen? Ja entä jos niitä ei saakaan sopimaan yhteen?
Työ ja perhe-elämä
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Elämä on itelle juurikin parasta aikaa just nyt kun on saanut tehdä töitä ja samalla nauttia perhe-elämästä. Teen 60% työaikaa ja nostan puolikkaita vanhempainrahapäiviä, jolloin kuopus voi olla kotona 1,5v ilman että ite täytyy olla pois työelämästä. Aion myös punnita ensi syksynä kun palaan 100% töihin, että jos kuitenkin tekisi vain 80% ja olisi esim 3pvä vkoloppu. Tai jos ei heti silloin niin ainakin jossain kohtaa, koska kyllä työn ja perhe-elämän yhdistäminen on hektistä. Mutta itselle ei sovi se ettei töitä olisi, se on liian iso osa identiteettiä ja sosiaalista piiriä. En tee töitä, koska pakko elättää itseäni (tai siis periaatteessa teen, ei oo mitään perintöä tai lottovoittoja takataskussa, eikä mies pystyisi kustantamaan yksin tätä elintasoa) ja lapsia vaan koska se antaa merkitystä elämään, pelkkä lasten hoito ja kasvatus kotona ei anna mulle sitä merkitystä, mutta toisaalta pelkkä työnteko ilman perhettä ei myöskään. Saan olla kiitollinen, että tälläinen elämä missä naisen ei tarvi valita onko joko kotirouva tai bisnesguru on mahdollista mun elinaikana.
pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Tammikuiset 2027
Tää on ollut itselleni vaikeaa. Omalla alalla työt alkaa aikaisin aamulla ja lapset pitää kärrätä hoitoon jo klo 6 jälkeen. Oma mies on yrittäjä eli töissä paljon ja aikataulut muuttuu aina, joten tämä hoitoon kuskaus on ollut omalla kontollani. Itseäni on myös surettanut se, kun töissä käydessä lapsia näkee vain hetken ajan iltapäivästä ja rahallinen korvaus siitä kaikesta on kuitenkin tosi pieni (olen pienipalkkaisella alalla).
Olenkin ollut pääasiassa kotiäitinä jo monta vuotta ja se on sopinut meidän perheelle. Eipä siitä paljoa rahaa saa, mutta olenkin ryhtynyt nyt toisen alan yrittäjäksi ja yritän sitä tehdä pienimuotoisesti tässä muun arjen ohessa. Pakko myöntää ettei ole helppoa tämäkään toisen yrittäjän puolisona
yllättävän paljon se yrittäjyys sitoo koko perhettä ja vaikuttaa kaikkeen, kun ei ole säännöllisiä työaikoja, töitä pitää tehdä kotonakin eikä lomaa ole. Minä koen sen raskaaksi jos joutuisin itse käydä siinä vielä täysipäiväisesti töissä muualla.
Olenkin ollut pääasiassa kotiäitinä jo monta vuotta ja se on sopinut meidän perheelle. Eipä siitä paljoa rahaa saa, mutta olenkin ryhtynyt nyt toisen alan yrittäjäksi ja yritän sitä tehdä pienimuotoisesti tässä muun arjen ohessa. Pakko myöntää ettei ole helppoa tämäkään toisen yrittäjän puolisona
yllättävän paljon se yrittäjyys sitoo koko perhettä ja vaikuttaa kaikkeen, kun ei ole säännöllisiä työaikoja, töitä pitää tehdä kotonakin eikä lomaa ole. Minä koen sen raskaaksi jos joutuisin itse käydä siinä vielä täysipäiväisesti töissä muualla.
Mulle avain yhteensovitukseen on kyllä myös ollut lyhennetty työaika, teen itsekin jotain vähän päälle 60% työaikaa. Elämä on näinkin ihan riittävän hektistä Kuitenkin töissä käynti tuntuu itselle mielekkäältä ja tarpeelliseltakin jaksamiselle. Parin kuukauden päästä kyllä jäänkin jo uudestaan vanhempainvapaalle, ja sitten tulee varmaan taas pidempi pätkä oltua ihan vaan kotona vauvan ja esikoisen kanssa. Viimeksi joskus siinä 10 kk kohdalla aloitin työt, mutta katsoos nyt miten tällä kertaa.
Kuitenkin töissä käynti tuntuu itselle mielekkäältä ja tarpeelliseltakin jaksamiselle. Parin kuukauden päästä kyllä jäänkin jo uudestaan vanhempainvapaalle, ja sitten tulee varmaan taas pidempi pätkä oltua ihan vaan kotona vauvan ja esikoisen kanssa. Viimeksi joskus siinä 10 kk kohdalla aloitin työt, mutta katsoos nyt miten tällä kertaa.
Sopii aika hyvin yhteen, kun on joustava työaika ja käytännössä 100% etätyö. En varmaan jaksaisi, jos pitäisi "käydä oikeissa töissä". Toisaalta työni on myös aika kuormittavaa, kun välillä prässätään ja on aika- ja suorituspaineita. Työn luonne on myös sellaista, että oivallukset tulevat yleensä jossain ihan muualla kuin työpöydän ääressä. Eli vapaa-ajallakin tulee kelailtua työjuttuja ihan päivittäin... 
Lasten sairastelut myös tulevat yleensä huonoimpaan mahdolliseen kohtaan, mutta minkäs teet. Kesäloman olen myös hyvin saanut sovittua helposti siihen kohtaan, kun päiväkoti on kiinni. Työssäni on myös mahdollista ottaa lyhyellä varoitusajalla lomaa ja saldovapaita, ja saa viettää vapaapäovän niin, että lapset on hoidossa. Kuitenkin usein tämä vapaapäivä tarkoitaa siivoomista, ruoantekoa, pyykinpesua jne..
Eli omalla kohdallani antaisin yhteensovittamiselle 8/10
Lasten sairastelut myös tulevat yleensä huonoimpaan mahdolliseen kohtaan, mutta minkäs teet. Kesäloman olen myös hyvin saanut sovittua helposti siihen kohtaan, kun päiväkoti on kiinni. Työssäni on myös mahdollista ottaa lyhyellä varoitusajalla lomaa ja saldovapaita, ja saa viettää vapaapäovän niin, että lapset on hoidossa. Kuitenkin usein tämä vapaapäivä tarkoitaa siivoomista, ruoantekoa, pyykinpesua jne..
Eli omalla kohdallani antaisin yhteensovittamiselle 8/10
Mulla on 75 % työaika, enempää en haluis tehä. Aamut on mulle vaikeita, väsyttää nousta ylös ja tehä kaikki kiireellä, lastakin kun väsyttää, nii herätän hänet usein liian myöhään, ett aamutoimet pitää hoitaa hirveellä kiireellä ja ollaan silti aina 10 min myöhässä hoidosta 
Itse myöhästyn töistä sitten jotain 2-5 min suurimpana osana työpäivistä.
Vanhempainvapaalla varmaan parasta oli just se, että aamulla ei ollu minnekää kiire. Kyl ois ollu ihanaa ku ois saanu jatkaa vuosia vaikka niin että tekisi vain satunnaisia työpäiviä silloin tällöin.. Mut toki työssä käymisessä on omat puolensa, saa rahaa, tapaa muita aikuisia, oppii uusia asioita.
Ehkä nauttisin työn ja perhearjen yhdistämisestä enemmän, jos tekisin vain 60 % työaikaa, niin voisin välillä työpäivän jälkeen käydä vaikka ihan rauhassa yksin lenkillä ennen lapsen hakua, kun aamujen lisäksi toki iltapäivätkin ovat kiireisiä, töistä suoraan päikkyyn sydän pamppaillen työasioita mielessä pyöritellen kauheen nälkäsenä usein vieläpä
Itse myöhästyn töistä sitten jotain 2-5 min suurimpana osana työpäivistä.Vanhempainvapaalla varmaan parasta oli just se, että aamulla ei ollu minnekää kiire. Kyl ois ollu ihanaa ku ois saanu jatkaa vuosia vaikka niin että tekisi vain satunnaisia työpäiviä silloin tällöin.. Mut toki työssä käymisessä on omat puolensa, saa rahaa, tapaa muita aikuisia, oppii uusia asioita.
Ehkä nauttisin työn ja perhearjen yhdistämisestä enemmän, jos tekisin vain 60 % työaikaa, niin voisin välillä työpäivän jälkeen käydä vaikka ihan rauhassa yksin lenkillä ennen lapsen hakua, kun aamujen lisäksi toki iltapäivätkin ovat kiireisiä, töistä suoraan päikkyyn sydän pamppaillen työasioita mielessä pyöritellen kauheen nälkäsenä usein vieläpä
...ehkä jatkaakseni miten tämä itellä onnistuu niin paljon pitää kiittää työnantajaa ja tiimiä, että voin tehdä paljon etänä, vauva kulkee tarvittaessa töissä mukana, kukaan ei odota multa kuuta taivaalta. Tämän tietty mahdollistaa se, että olen asiantuntijatyössä isossa tuhannen hengen vakaassa työpaikassa, eikä minun pienempi panostus töihin tällä hetkellä kaada taloa. Ja isä siis tekee myös lyhennettyä ensi vuoden kevääseen asti. Lisäksi koulutuksen ja työnteon ennen lapsia ansiosta oma palkka 60%na on samaa tasoa kuin pienipalkkaisella alalla 100%.
Muokattu viimeksi:
Voisin kans lisätä että meillä tämä kohta 2 v lapsi on kotihoidossa, onnistuu sillä mies tekee myös lyhennettyä työaikaa ja lisäksi sukulainen auttaa hoidossa niinä päivinä kun molemmat meistä on töissä. Niin varmasti helpottaa elämää, kun ei tarvi aamulla lasta minnekään kuskata hoitoon 
Me myös tullaan aivan hyvin toimeen näinkin, rahallista syistä ei ole mitään erityistä painetta nostaa työaikaprosenttia..
Me myös tullaan aivan hyvin toimeen näinkin, rahallista syistä ei ole mitään erityistä painetta nostaa työaikaprosenttia..
Pilkki24
Foorumin legenda
Varmaan vaikuttaa lasten lukumääräkin aika paljon. Näin yhden lapsen opiskelevana ja samalla vuorotyössä käyvänä vanhempana joutuu kyllä tosi paljon organisoimaan aikatauluja, mutta jotenkin tästä selviää. Koti ei kiillä puhtauttaan, vaikka perussiistiä onkin, ja välillä on oltava luova, että saa liikuntaharrastukset mahtumaan arkeen. Mutta meneehän tässä herkästi uupumuksen puolelle välillä, kun tulee yllättävää kuormaa milloin missäkin muodossa ja unetkin on olleet kortilla. Mutta tarkkaan suunniteltu aikataulutus on kyllä itsellä avainasemassa tässä hullunmyllyssä.
Kiva kuulla positiivisia kokemuksia tästä, kun sama sapluuna on kohdallani alkamassa keväällä! Vähän kyllä jänskättää miten kotitoimisto / vauvan huone saadaan organisoitua pieneen kerrostalokaksioon miehen vanhempainvapaan ajaksi.
Moni on maininnut lyhennetyn työajan avaimena toimivaan yhdistämiseen. Onko mielestänne myös toimiva strategia (tai alallanne mahdollista) vaikuttaa omaan työorientoitumiseen tai -sitoutumiseen myös 100% työajan puitteissa niin, että perhettä priorisoidaan töiden edelle? Konkreettisesti tarkoitan tällaisella downshiftaamisella esim. sitä että seuraa toimistotyöaikaa kirjaimellisesti, ei suostu tekemään palkattomia ylitöitä (mitkä ovat ikävä kyllä normi monella asiantuntija-alalla), ei lue työsähköpostia tai seuraa muita viestintäkanavia iltaisin tai viikonloppuisin, jne. Ja mitä tapahtuu näille periaatteille deadlinen lähestyessä, lentävätkö ne romukoppaan vai todetaanko vain että olkaa hyvä, tässä on tulos, enkä tällä aikataululla parempaan pystynyt.
Ehkä samaan kategoriaan menee myös se, joustaako työ- vai omat menot kun tulee arkimeno jonka aikatauluun pystyy vaikuttamaan itse vain rajallisesti, esim. lääkärikäynti. Tietäen oman (yli-) sitoutumiseni töihin, olen antanut itselleni luvan suhtautua näihin aika joustavasti niin, etten välttämättä korvaa omien pakollisten menojen takia menetettyjä työtunteja. Kun niitä palkattomia ylitöitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin deadlinen lähestyessä tulee tehtyä. Mutta riippuu toki työaikakirjanpidosta ja työnantajasta, miten mahdollista tämä on.
Aika huonosti. Teen 100% työaikaa ma-pe, ei etäilymahdollisuutta.
Työnantaja vaatii jatkuvaa joustoa talolle päin ja ylisuorittamista kunnes et enää jaksa, mutta koti ja lapsi on hoidettava kuitenkin. Jos lähdet töistä kun on kiire/paljon hommaa kesken ja työaikasi päättyy niin kyllä sitä katsotaan kieroon.
Lapsen sairastuessa ei suoraan sanota mutta rivien välistä voit tulkita että jätät tiimin pulaan ja jäät kiitollisuuden velkaan muille jotka jää paikkaamaan tuplavuoroon. Sama jos itse sairastuu, porukka tosiasn meillä raahautuu puolikuntoisena paikalle kun jos et ole kuumeessa sängyn pohjalla niin olet työkykyinen.
Liene yllätys että meillä on ollut burnoutteja ja itse olin pitkällä sairaslomalla juuri siitä syystä pari vuotta sitten ja ei tää homma siitä muuttunut, parempaan ainakaan
Miesvaltainen ala joten palkka sentään on ihan ok ja työ itsessään on merkityksellistä mulle.. edellytykset tehdä sitä vaan on pielessä.
Työnantaja vaatii jatkuvaa joustoa talolle päin ja ylisuorittamista kunnes et enää jaksa, mutta koti ja lapsi on hoidettava kuitenkin. Jos lähdet töistä kun on kiire/paljon hommaa kesken ja työaikasi päättyy niin kyllä sitä katsotaan kieroon.
Lapsen sairastuessa ei suoraan sanota mutta rivien välistä voit tulkita että jätät tiimin pulaan ja jäät kiitollisuuden velkaan muille jotka jää paikkaamaan tuplavuoroon. Sama jos itse sairastuu, porukka tosiasn meillä raahautuu puolikuntoisena paikalle kun jos et ole kuumeessa sängyn pohjalla niin olet työkykyinen.
Liene yllätys että meillä on ollut burnoutteja ja itse olin pitkällä sairaslomalla juuri siitä syystä pari vuotta sitten ja ei tää homma siitä muuttunut, parempaan ainakaan
Miesvaltainen ala joten palkka sentään on ihan ok ja työ itsessään on merkityksellistä mulle.. edellytykset tehdä sitä vaan on pielessä.
Tämä tuntuu monelle ei lapselliselle osa-aikaa tekevälle olevan myös ongelma et sitä työtä tehdään sit kuitenkin liikaa. Ite pidän tiukasti kiinni etten tee liikaa tunteja, mutta joustoa on molemmin puolin eli jos on joku koko päivän tapahtuma mis mun on hyvä olla niin joo voin järkätä, mut sit otan sen takasin chillaamalla muualla. Lisäksi tuntuu et enemmänkin lusmuan kuin teen liikaa, mut annan siihen mahdollisuuden itelleni nyt pari vuotta, teen kuitenkin vaadittavat asiat hyvin.
Ja vielä tiukempi aikataulutus voisi olla myös semmoinen joka vielä tehostaisi hommaa, mut olen susipaska aikatauluttaja ja tykkään elämästä ilman liian tiukkoja raameja. Tämä tosin näkyy siinä et en ikinä muka löydä aikaa vaikka salille menoon tai aina saa viime tipassa miettiä päivän ruokia.
Siivouksen suhteen maksetaan kerran kuussa siivouksesta niin se pitää yleissiisteyden yllä (ja tietynlaisen pakon sitten myös siivota / pitää paikat järkässä ite väliaikana ettei se siivooja joudu rämpimään täällä kuin suossa).
Tämä aihe on pyörinyt usein mielessä, kun oon ollut kotona esikoisen syntymästä asti ja nyt lapsia on kaksi. Töihinpaluu on edessä joskus ensi vuoden puolella ja mietin jo valmiiksi miten ihmeessä arjen pystyy yhdistää ilman uupumusta.
Luultavasti alan tekemään 80% työaikaa, ja aina sanotaan että tuolla prosentilla kannattaisi pitää yksi vapaapäivä eikä tehdä viittä kuuden tunnin päivää viikossa, mutta haluaisin ehkä kokeilla silti kuuden tunnin päiviä. Luulen että jos olisin vapaalla aina esim. perjantait, ne menisi mulla joko kotitöihin ja se olisi yhtä suorittamista, tai sitten olisin lasten kanssa kotona ja ei tulisi tehtyä mitään kotitöitä, jolloin sekin toisi vaan stressiä. Mutta jos tekisi lyhempiä työpäiviä, niin voisi aamulla rauhassa lähteä töihin ja iltapäivällä töiden jälkeen ehtisi vähän järjestää kotia tai käydä vaikka kaupassa tai salilla, ennen kuin lapset hakisi hoidosta.
Mielellään lukisin molemmista näkökulmista lisää kokemuksia.
Luultavasti alan tekemään 80% työaikaa, ja aina sanotaan että tuolla prosentilla kannattaisi pitää yksi vapaapäivä eikä tehdä viittä kuuden tunnin päivää viikossa, mutta haluaisin ehkä kokeilla silti kuuden tunnin päiviä. Luulen että jos olisin vapaalla aina esim. perjantait, ne menisi mulla joko kotitöihin ja se olisi yhtä suorittamista, tai sitten olisin lasten kanssa kotona ja ei tulisi tehtyä mitään kotitöitä, jolloin sekin toisi vaan stressiä. Mutta jos tekisi lyhempiä työpäiviä, niin voisi aamulla rauhassa lähteä töihin ja iltapäivällä töiden jälkeen ehtisi vähän järjestää kotia tai käydä vaikka kaupassa tai salilla, ennen kuin lapset hakisi hoidosta.
Mielellään lukisin molemmista näkökulmista lisää kokemuksia.
Mulla on sekä lyhempi työpäivä että nelipäiväinen viikko, toki taas työmatka sen verran pitkä, että syö jossain määrin tuon päivän lyhyyden... Mutta itse tykkään kyllä, että on se yksi vapaapäivä, jolloin voi keskittyä lapsen kanssa oloon. Myös helpottaa elämää, että joskus tarvittaessa sitä päivää on mahdollista käyttää myös omien asioiden hoitoon. Ja tokihan myös niitä kotitöitä tulee usein jonkin verran siinä sivussa tehtyä, kuten pyykinpesua vaikkapa... Tasapainoiluahan se vähän on, ettei alkaisi liikaa vaan hoitelemaan asioita vaan muistaisi keskittyä kuitenkin siihen lapseen
Pilkki24
Foorumin legenda
@sinitaivas mie olisin sen vapaapäivän kannalla. Itsellä nyt on vuorotyö, mutta töihin vääntäytyminen useana päivänä lyhyiden vuorojen takia on raskaampaa kuin pari pitkää päivää. Jää siinä ne työmatkatkin vähemmälle. Toki puhutaan varmasti niin erilaisista työajoista vuorotyössä, kun ei työstä edes välttämättä palaudu perinteisillä kahden päivän vapailla, silloin kun rytmiä on käännetty sen viiden päivän aikana useaan otteeseen.
Omalta kannalta nelipäiväinen työviikko on parempi, kuin viisi päivää lyhyemmällä tyäajalla. Eniten sen takia, että onpahan yksi päivä viikossa vähemmän aamuisin aikaisin herättävää ja kiireessä päiväkotiin ja töihin lähtöä. Toki haaveilen siitäkin, että työpäivätkin olisivat lyhyempiä, että ehtisin tarvittaessa joka päivä käydä kaupassa tai lenkillä ennen lapsen hakua. Siksi oonki miettiny, laskisinko työaikani 75%-> 70 %, niin ehkä ehtisi ainakin kerran viikossa sinne lenkille ennen lapsen hakua. Mutta ehottomasti itelleni paras on 4 päiväinen työviikko, 3 vapaapäivää ilman aikatauluja. Ja myös yksi päivä lisää saada omaa aikaa lapsen päikkärin aikana 
Muokattu viimeksi:
Mulla on työajaton asiantuntijatyö ja olen osittaisella hoitovapaalla (80 % työaika) niin, että perjantaisin on vapaapäivä. Olen kokenut tämän toimivana, että saa viettää pitkän viikonlopun aina lapsen kanssa. Teen paljon etätyötä, niin varmaan tulisi koneella roikuttua liikaa, jos olisi vain lyhennetyt 5 työpäivää.
Mulla ei auttanut nelipäiväinen mitään. Yhtä uupunut ja vähemmän rahaa sai, ei jatkoon. :/
Osittaisella vanhenpainvapaalla ei saa tehdä yli 5h päiviä niin teen lyhyempää pvää täyttä viikkoa. Mutta kun tuo vv loppuu niin ite ehkä ottaisin sen 4pvä ja lapset hoidossa lyhyempää päivää pe niin sit ois se pe aamupvä vaikka aikaa hoitaa omia juttuja tai jotai mikä tarvii keskittymistä.
Mä olen hiljattain palannut töihin usean vuoden poissaolon jälkeen, ja 100% työajalla mennään. En suosittele tätä yhtään kenellekään. 
Itse teen 100% kahdesta syystä: kolmonen haaveissa, joten yritetään nyt tienata, kun on pitkä kotonaolo takana. Lisäksi en usko, että meillä töissä olisi pystytty järjestämään minulle 80% työtä, vaan olisin tehnyt samat hommat pienemmällä palkalla.
Mutta onhan tämä aikamoista. Nostan hattua kaikille niille, jotka pyörittävät arjen käyden joka päivä fyysisesti työpaikalla. Meillä kuitenkin molemmilla osittainen etätyömahdollisuus ja toistaiseksi joka päivä saatu järjestettyä niin, että toinen on etänä.
Itse teen 100% kahdesta syystä: kolmonen haaveissa, joten yritetään nyt tienata, kun on pitkä kotonaolo takana. Lisäksi en usko, että meillä töissä olisi pystytty järjestämään minulle 80% työtä, vaan olisin tehnyt samat hommat pienemmällä palkalla.Mutta onhan tämä aikamoista. Nostan hattua kaikille niille, jotka pyörittävät arjen käyden joka päivä fyysisesti työpaikalla. Meillä kuitenkin molemmilla osittainen etätyömahdollisuus ja toistaiseksi joka päivä saatu järjestettyä niin, että toinen on etänä.