Yleinen keskustelu

Mulla ei oo ollu ku kemiallinen nyt helmikuussa, joka meni kesken n. 4+3. Viivat oli haaleat viikkoihin nähden ja digitesti sanoi ei raskaana ku hormoonit ei noussu. Oireita ei juurikaan ollut. Vatsakipu, jonka jälkeen runsaammin vuodot. Oon ollut nyt tässä alussa ihan pöhlö tikuttamaan ekasta haamusta, jotta viivat vahvistuu ja pelkään kokoajan, että mun kroppa pettää mut. 🫣Olin jo viime raskauden jälkeen 8v sitten varma, ettei lapsia enää tuu ku silloin jo syyllistin itseäni ku nuorin syntyi sydänlapsena. Tiedän, ettei näihin mitenkään voi vaikuttaa mutta mieli on mitä on. ❤🥺
Ymmärrän hyvin. Mun ensimmäinen raskaus oli jännittävä. Seurannoissa ravasin viikon välein, ja toivottiin, että vauva ehtii kasvaa riittävästi. Lopulta tuli pakko käynnistää, ja synnytys oli aika haastava ja riskeerasi molempien hengen. Lopulta selvisi sydämen rakennevika lapselta. Syytin itseäni ja kroppaani molemmista, ja mietin, että miten voin koskaan kertoa lapselleni, että mun takia hänen elämässään tulee olemaan haasteita. Ja mietin, ettei mulla ole näiden juttujen takia oikeutta hankkia enää lapsia.

Ja oikeastaan samat taistelut kävin nyt ton marraskuun jälkeen. Mutta tässä sitä taas ollaan, takki auki kattomassa mitä tuleman pitää 🥹
 
Ymmärrän hyvin. Mun ensimmäinen raskaus oli jännittävä. Seurannoissa ravasin viikon välein, ja toivottiin, että vauva ehtii kasvaa riittävästi. Lopulta tuli pakko käynnistää, ja synnytys oli aika haastava ja riskeerasi molempien hengen. Lopulta selvisi sydämen rakennevika lapselta. Syytin itseäni ja kroppaani molemmista, ja mietin, että miten voin koskaan kertoa lapselleni, että mun takia hänen elämässään tulee olemaan haasteita. Ja mietin, ettei mulla ole näiden juttujen takia oikeutta hankkia enää lapsia.

Ja oikeastaan samat taistelut kävin nyt ton marraskuun jälkeen. Mutta tässä sitä taas ollaan, takki auki kattomassa mitä tuleman pitää 🥹
Nää on vaikeita asioita kyllä. ❤️ Meillä oli onneksi aivan mahtava kardiologi, joka väänsi mulle sen, etten oo jättänyt mitään tekemättä tai tehnyt mitään mikä ois voinut asiaan vaikuttaa, vaan kehitysvaiheessa sydän vain kehittyi omanlaisekseen. Tän keskustelun voimin koittanut nähdä asian oikein ja olla syyllistämättä itseäni. Onhan mulla kaks sydäntervettä lasta ennen häntä ja tää neljäs seurataan nyt vähän tarkemmin ❤️
 
Mun ymmärtääkseni IVF on lähes yhtä suuri riski keskenmenoille kuin luonnollisessa raskaudessa. Enemmän vaikutusta naisen iällä ja hedelmällisyysongelmilla kuin itse IVF prosessilla.
 
Mä myös panikoin ja ostin apteekista viikkodigin kotiutuessani sairaalasta. Nyt kun on lapset haliteltu ja pusuteltu niin piti heti tulla tekemään tuo digi. Ei tosiaan saanut mitään apua tähän hätään sairaalassa. Ymmärrän että ultraus pidetään ehkä turhana näillä viikoilla, mutta siihen nähden kuinka paljon verta multa vietiin niin olisko se sit ollu ihan mahdottomuus tsekata vaikka hcg siitä - en tiedä. 😬
 
Mä myös panikoin ja ostin apteekista viikkodigin kotiutuessani sairaalasta. Nyt kun on lapset haliteltu ja pusuteltu niin piti heti tulla tekemään tuo digi. Ei tosiaan saanut mitään apua tähän hätään sairaalassa. Ymmärrän että ultraus pidetään ehkä turhana näillä viikoilla, mutta siihen nähden kuinka paljon verta multa vietiin niin olisko se sit ollu ihan mahdottomuus tsekata vaikka hcg siitä - en tiedä. 😬

Siis ootko sä raskauden takia joutunut nyt sairaalaan vai muista syistä? 🥺
 
Mistä sulla tällainen käsitys on? Useiden tutkimusten mukaan riski on lähes sama, testatuilla alkioilla ivfssä jopa pienenpi.
Omapolulla luki noin kohdassa "Hedelmöityshoidoilla alkaneet raskaudet ja syntyneiden lasten terveys". Testatuilla alkioilla varmasti on pienempi.

En ole itse keskenmenoriskistä googlaillut, kun en koskaan uskonut pääseväni sitä murehtimaan.
 

Liitteet

  • Screenshot_20260402-185932.png
    Screenshot_20260402-185932.png
    66 KB · Katsottu: 15
Nää on vaikeita asioita kyllä. ❤️ Meillä oli onneksi aivan mahtava kardiologi, joka väänsi mulle sen, etten oo jättänyt mitään tekemättä tai tehnyt mitään mikä ois voinut asiaan vaikuttaa, vaan kehitysvaiheessa sydän vain kehittyi omanlaisekseen. Tän keskustelun voimin koittanut nähdä asian oikein ja olla syyllistämättä itseäni. Onhan mulla kaks sydäntervettä lasta ennen häntä ja tää neljäs seurataan nyt vähän tarkemmin ❤️
Meillä oli kanssa. Hän tuli synnärillä vielä tapaamaan mua ennen mun lähtöä, kysymään fiiliksiä sen jälkeen, kun olin saanut sulatella asiaa. Oikein hämmennyin, kuinka hienosti kohdattiin. 🥹
 
Tulen pikkuisen kurkkimaan tänne ketjuun kun eilen tein puolivitsillä testin kun oli pari yötä ollut kauhea närästys ja pahaa oloa. No plussa pärähti. En uskonut joten kaksi testiä haettiin lisää ja nekin positiivisia. Nyt sitten varovasti odottavaiset ja sekavat tunnelmat. Edellinen lapsi täytti juuri vasta vuoden ja se raskausaika oli niin kammottava, että se jätti traumat niin muhun kun mieheenkin. Kärsin siis silloin todella pahasta hyperemeesistä, makasin 5 kuukautta töysin sänkypotilaana. Toistamiseen en siihen kykene. Nyt odotellaan pysyykö matkassa ja miten olot kehittyy.
 
Minäkin olen ollut melkoinen kahvikissa, ehkä puolet päivän energiasta tuli kahvista kerman kera. Nyt muista syistä aloin vähentämään kahvinjuontia pariin kuppiin aamusta, ja näköjään hyvällä tuloksella. Nikotiinia tuli käytettyä myös satunnaisesti tätä ennen, mutta viikko sitten iski tajuntaan ahdistus et entä jos olenkin raskaana? Ja lopetin sen seinään. Ei ollut silloin muuta oiretta kuin että sain tosi helposti suonenvetoja ja ihan pitkin päivää, ilman mitään järkevää selitystä. Tiistaina tuli vähän vuotoa ja ehdin jo kuitata et kierto alkoi, mutta se loppui nopeasti jo aamun jälkeen. Olisiko ollut kiinnittymisvuoto sitten. Eilen aamulla sitten plussasin ja nyt ihmettelen asiaa.

Olen jo 45-vuotias ja haave on ollut jo pidemmän aikaa "yksi vielä", vauvelit ovat suloisia! :Smiling Face With Heart Shaped Eyes: Joten vaikka iän puolesta mahdollisuudet vauvaan luomuna ovat olemattaman ja mahdottoman välistä, niin ollaan annettu mahdollisuus. Nyt vain toivon ja rukoilen että pieni pysyy kyydissä ja on terve. Ikä luo joitain riskejä raskauteen, mutta monisynnyttäjyys auttanee tässä. Keho on jo valmiiksi joustava.

Sitä vaan mietin että miten ihmeessä kerron tämän sukulaisille. KUKAAN ei varmasti ole tätä odottanut. Jos olisin tehnyt testin 1.4. niin olisin toki postannut kuvan ihan kaikille, mutta nyt en kehtaa. Siskon tyttö saa tänä vuonna vauvan, on vaan sukupolvi jo pidemmällä siellä. Toisaalta olen suvussa aina ollut se omien polkujen kulkija. Neuvolaan ajattelin ottaa yhteyttä lähempänä 8rvk - jos on silloin vielä vauveli kyydissä. Vähän on varovainen olo vielä. En tiedä maltanko odottaa kauan sukulaisille kertomista. Ehkä sinne nt-ultran ylitse tai jotain.
 
Mulla on ihan kreisi olo kun tuntuu etten pysty rauhoittumaan ollenkaan kun mieli tekee tepposia. Testien viivat vahvistuu ja virallinen testipäivä onkin meillä vasta 10.4.
Tänään siis Pp7 ilta blasto matkassa mukana.

Mutta, kokoajan on epäileväinen ja pelokas tunne. Miksi musta ei tunnu enemmän joltain ( olisi nyt edes tissit kipeät tai paha olo 😅).
Joo mahassa on juilintoja, ehkä huomasin töissä vähän huimausta ja alavatsa on turvonnut mutta siinä se.
Hulluksihan tässä tulee, edellinen kemiallinen kummittelee takaraivossa.
Odotan vain seuraavaa päivää jotta näen onko viiva vahvistunut.
Ja kyllä oon himotestaaja mutta pakko, koska se pitää pään edes jotenkin kasassa🙈🤯
 
Mulla on ihan kreisi olo kun tuntuu etten pysty rauhoittumaan ollenkaan kun mieli tekee tepposia. Testien viivat vahvistuu ja virallinen testipäivä onkin meillä vasta 10.4.
Tänään siis Pp7 ilta blasto matkassa mukana.

Mutta, kokoajan on epäileväinen ja pelokas tunne. Miksi musta ei tunnu enemmän joltain ( olisi nyt edes tissit kipeät tai paha olo 😅).
Joo mahassa on juilintoja, ehkä huomasin töissä vähän huimausta ja alavatsa on turvonnut mutta siinä se.
Hulluksihan tässä tulee, edellinen kemiallinen kummittelee takaraivossa.
Odotan vain seuraavaa päivää jotta näen onko viiva vahvistunut.
Ja kyllä oon himotestaaja mutta pakko, koska se pitää pään edes jotenkin kasassa🙈🤯

Voin niin samaistua tähän miks musta ei tunnu enemmän joltain. 🫣 Vatsa on turvoksissa ja raskaana olen edelleen, mutta jotenkin elän tämmöisessä alkuraskauden limbossa ja mietin jatkuvasti olenko oikeasti edes raskaana kun ei tunnu miltään. Vaikka tiedän jo kahden kokemuksella, että jokainen raskaus on erilainen. Tuntuu vaan hullulta tämä oireettomuus, kun aiemmissa raskauksissa kyllä tunsin erinäisillä oireilla olevani todellakin raskaana, ja ihan päivittäin tunsinkin. 😅 Nyt silloin tällöin tulee sellaisia venymäkipuja ja hetkellisiä kolotuksia kohdun alueelle, siinäpä ne. Voi olla että jonkun viikon päästä kadun näitä kirjoituksia, mutta se jää nähtäväksi. 😁
 
Täällä on helposti kaverina jo paha maku suussa, ja se lähtee pois kun vähän syö... palatakseen taas hetken päästä takaisin. Ihan varma merkki täällä että raskaushormonit tekevät työtään kehossa. Ja jos istuisin autoon niin tulisi varmasti myös etova olo. On tuo vähän pöllähtänyt olo täälläkin. Nyt raskin tehdä toisen testin ja yritän löytää sitä tummumista. Ei vaan kannattaisi liikaa testata kun peräkkäisten päivien testien värit voivat vaihdella ja siksi huolestuu vain turhaan.
 
Mulla samaa et epäilee onko ees raskaana, kun oireita niin vähän ja toivoo et ois jotain enemmän 😅 Tuntuu et tissien arkuuskin on vähentynyt. Lähinnä väsyttää, turvottaa ja on nälkä koko ajan 😄
 
4+0 ja pissalla juokseminen on alkanut, alakerrassa on kohtu jo kasvamassa hitusen kokoa. Myös vanhat raskausarvet vatsan päällä helottavat punaisen ja violetin sävyissä. Ja illalla mies sanoi et olen todella kuuma. Minusta taas muut ovat jotenkin viileitä.
 
Takaisin
Top