Esikoisen synnyttyä olin 22v. ja toisen synnyttyä täytän 25v. Koskaan ei terveydenhoitajat eikä lääkärit iästäni ole maininneet. Kyllähän itseäni vielä nuorena pidän, mutta kuitenkin kypsänä ja vastuuntuntoisena vanhempana. Uskon kyllä, että jokaisella ihmisellä on myös ns. henkinenikä, koska minä ainakin tunnen montakin 15v. jotka käyttäytyvät 30-40v paremmin.
Elämäntilanteeseemme sopi tehdä lapset nyt, kun molemmilla on hyvä koulutus, meillä on vakaa onnellinen parisuhde ja taloudellinentilanne kunnossa.Myös omat vanhempamme ovat vielä sen ikäisiä, että jaksavat ottaa tarvittaessa hoitoon ja puuhata lastenlastensa kanssa. Myös meidän omat isoäitimme ovat vielä elossa ja aina muistuttavat kuinka onnellisia ovat siitä, että saivat vielä nämä lapsukaiset rakastettavakseen ja lisäämään elämäniloa.
Esikoisen koko odotusajan voin loistavasti ja synnytyksesta palauduin nopeasti. Sukulaisilla ja kavereilla, jotka olivat lapset saatuaan minua huomattavasti vanhempia kesti palautuminen huomattavasti kauemmin ja osalle tuntui vauva-arki olevan paljon hankalempaa yöheräilyjen ja omanajanpuutteen takia.