Tästä tuli mieleen sanoa, että töihin haluan kertoa mahdollisimman myöhään, mutta muuten aika aikaisin. Esikoisesta koin tarvetta pitää asian salassa "koska niin kuuluu tehdä" ja täytyy sanoa, että minuun se vaikutti niin, että olin jotenkin tosi yksinäinen, kun en voinut puhua oikein kenenkään kanssa asiasta ja joitain tilanteita piti vältellä. Tokasta kerrottiin varmaan just varhaisultran jälkeen kaikille, joillekin jo aiemminkin ja se sopi mulle paljon paremmin. Tästäkin siis varmasti kerrotaan aika ajoissa muuten, paitsi töissä.Mies ehdotti että jos jo VU jälkeen kerrotaan, ei kai se haittais mut sit toisaalta jos menee jotain vikaan niin en tiedä haluanko että iso joukko tiesi ja sit pitää selitellä
Pitää miettiä.
Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Savannah
- Aloituspäivämäärä
Oon myös todennut että salailu kuormittaa ja aiheuttaa stressiä.
Aikuiset nyt lähtökohtaisesti ymmärtää että raskaus voi mennä kesken ja elämä jatkuu. Tuskin sitä sen ihmeemmin tarvitsisi selitellä. Lapset onkin toinen juttu. Omistani ainakin tiedän että sellainen jäisi mieleen ja sitä puitaisiin pitkään ja monta kertaa.
Minun ja puolison lisäksi tietää yksi hyvä ystäväni ja siskoni. Sisko bongannut muuta kautta, eli en ole hänelle itse kertomalla kertonut. :D Mutta en halua kertoa vielä kenellekään muulle. Odotellaan ainakin sinne nt-ultraan asti. Meillä jo lapsia ennestään niin hieman ahdistaa, että mitäs sanovat kun "taas" tulee, mutta toisaalta, meidän elämä eikä kenenkään muun mielipiteet pitäis vaikuttaa, niin jospa se ahdistus menee ohitte. Katsotaan siis minne asti ootellaan, ainakaan ihan heti ei olla kertomassa.
Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon ja senkin takia tekee mieli pitää tämä raskaus mahdollisimman pitkään salassa. Yritys nyt salata ainakin rakenneultraan asti. Maha on kyllä jo nyt niin turvonnut ja yhdet isommat perhejuhlatkin olisi tulossa syksyn aikana 
Meillä tietää mies ja mun yks kaveri. Perheelle ajattelin kertoo vasta jouluaattona joululahjapaketilla tai sitten tehdään raskausvideo 
tää on mahdollisesti meidän viimeinen niin yritän tästä nauttia näinkin erikoisella yllätyksellä
parhaille kavereille ajattelin kertoa kun nähdään tässä kiireisen jälkeen! Ja niille ajattelin ihan vaan sanoa ettei sen erikoisempaa.
tää on mahdollisesti meidän viimeinen niin yritän tästä nauttia näinkin erikoisella yllätyksellä parhaille kavereille ajattelin kertoa kun nähdään tässä kiireisen jälkeen! Ja niille ajattelin ihan vaan sanoa ettei sen erikoisempaa.Mä en oo ajatellu mitään ihmeellisempää. Kunhan sitte kerrotaan, kun ollaan vähän pitemmällä. Sitä mietin, että millon töissä kertois, kun täällä laki edellyttää, että kertoo heti, mutta käytännössä se ei oo ihan niin tiukkaa. Varmaan sielläkin sanon vasta 12 viikon jälkeen kun ei mun työssä edes oo mitään raskaudelle haitallista tai vaarallista. Muutamalle kaverille oon jo kertonut ja tolle mun nuorimmaiselle kerroin jo kun se on hirvee vauva-fani ja on toivonut jo kauan vauvaa. Lisäksi lasten tädillä on hiljattain ollu kolme keskenmenoa sen jälkeen, kun ovat jo vauvasta kaikille kertoneet eli tyttö ymmärtää, että niinkin voi käydä.
Mä en oo myöskään miettinyt kertomista vielä isommin. Esikoisen kohdalla olin töissä ja siellä aika tiiviisti seurattiin pitkää hoitopolkua ja siihen liittyneitä käänteitä. Nyt olen esikoisen kanssa kotona, eikä sen puoleen pakottavaa tarvetta kertoa töissäkään ennen kuin joskus sitten ensivuoden puolella. Toki tää yletön pahoinvointi on sellaista, että tulee olemaan haastava pitää salassa (tosin siis sellaisiakaan tarvetta ei ole). Varhaisultraan vielä lähes pari viikkoa aikaa, ehkä sitten sen jälkeen tulee kuitenkin kerrottua arjessa mukana oleville ihmisille. Jotenkin epäuskoinen olo, että voiko tää muka onnistua näin "helposti".
Tuskin tullaan kertomaan kenellekään ennen nt-ultraa, vaikka ihanaa olis. En kestä uusiksi sitä, että joutuukin kertomaan raskauden menneen kesken. Voihan se toki olla, että mieli muuttuu vielä varhaisultran jälkeen, mut ei se viimeksikään valitettavasti ollut tae siitä, et kaikki menee hyvin.
Tuntuu ettei vielä nyt esikoista odottaessa oo halunnu kertoo kellekään puolison lisäksi, että sais olla hetken aikaa omassa salakuplassa. Toisaalta sitten kun mies ei ihan samalla tavalla oo inessä kaikessa oireiluun liittyvässä ja muutenkin sille ei vielä raskaus oo niin todellinen kuin itselle niin haluis kovasti kertoa jollekin, jonka kanssa sais jakaa ihan vaan raskauteen liittyviä asioita 
ja pohdin myös sitä kun just pelottaa se että jos menis kesken niin joutuis kertomaan senkin sitten erikseen, mutta toisaalta miksi ei kertois jo sellasille ihmisille joiden kanssa todennäköisesti sitten tarvittaessa keskenmenon sattuessa kuitenkin kävis sitä läpi ne ihmiset kuitenkin pystyis olemaan tukena niin ilossa raskaudessa kuin tarvittaessa surussa
ja pohdin myös sitä kun just pelottaa se että jos menis kesken niin joutuis kertomaan senkin sitten erikseen, mutta toisaalta miksi ei kertois jo sellasille ihmisille joiden kanssa todennäköisesti sitten tarvittaessa keskenmenon sattuessa kuitenkin kävis sitä läpi ne ihmiset kuitenkin pystyis olemaan tukena niin ilossa raskaudessa kuin tarvittaessa surussaMä oon miettinyt tuota keskenmenosta kertomista, että itse varmaan tekisin niin (ainakin joidenkin kohdalla), että laittaisin lyhyen viestin, että näin kävi ja tästä ei tarvitse puhua, ellen itse ota asiaa esiin. Uskoisin, että suurin osa tästä sitten tajuaa olla vatvomatta asiaa, ja tällöin voi itse päättää, keneltä tukea mahdollisesti hakee sitä kaivatessaan.
Me vähän vaatstentahtosesti kerrottiin eilen miehenvanhemmille kun oltiin ravintolassa syömässä. Ne tilas alkupalaksi jotain peuratartaria ja tyrkyttivät sitä innoissaan mulle moneen kertaan kunnes mies sitte sano ihan suoraan, etten saa syödä sitä juuri nyt 
Mieshän itte haluais esittää että mitään vauvaa ei edes olis olemassa aina sinne 12 viikolle asti. Se pelkää, että jotaki menee pieleen, jos asiasta jo innostuu. Toki mäki pelkään, mutta en usko, että siihen voi omalla toimilla vaikuttaa.
Mieshän itte haluais esittää että mitään vauvaa ei edes olis olemassa aina sinne 12 viikolle asti. Se pelkää, että jotaki menee pieleen, jos asiasta jo innostuu. Toki mäki pelkään, mutta en usko, että siihen voi omalla toimilla vaikuttaa.Jos ei tuu pakottavaa tilannetta eteen niin en haluaisi tällä kertaa kertoa ennen rv 12, mutta ainakin varhaisultraan asti salassa lähimmiltäkin. Toivottavasti olo pysyy sellaisena ettei töissäkään tarvitsisi ottaa puheeksi. Se miten paljastetaan niin on vielä ihan kysymysmerkki, jouluksi voisi toki jotain keksiä, jos siihen asti pysyy salassa
Ja kun useat läheisistä tietää, että ollaan yritetty jo jonkun aikaa.Mun piti kertoa plussasta töissä heti testin tehtyä, koska oon tekemisissä kemikaalien ja säteilyn yms kanssa. 
Olisin kyllä mielummin odottanut just ensimmäisen kolmanneksen, mutta neuvolasta ja työterveydestä neuvoivat, että kannattaa välittömästi tiedustella, pitääkö työtehtäviä muuttaa. Ja futisjoukkueelle jouduin kertomaan, kun pelissä tuli niin huono olo, että piti jättää kesken. 
Olisin kyllä mielummin odottanut just ensimmäisen kolmanneksen, mutta neuvolasta ja työterveydestä neuvoivat, että kannattaa välittömästi tiedustella, pitääkö työtehtäviä muuttaa. Ja futisjoukkueelle jouduin kertomaan, kun pelissä tuli niin huono olo, että piti jättää kesken. 
Aateltii kertoa jouluna miehen perheelle, mää tosiaan vielä imetän ja raskauskilojaki on nii ei oo mitään sellasta mistä kukaan hoksais.
Tammikuussa olis työreissu nii siellä varmaan sit esihenkilölle, ku joutuu varmaan ruokien kanssa niin paljon säätämään
Tammikuussa olis työreissu nii siellä varmaan sit esihenkilölle, ku joutuu varmaan ruokien kanssa niin paljon säätämään